Äitini kummallinen käytös lapsiamme kohtaan. Missä vika?
Hän on vielä työelämässä. Olisi meillä kaiket viikonloput, mutta kun ei pää kestä. Hänen päänsä siis, ja sitä kautta kaikilla paha olo lopulta. Äyskimistä ja ärähtelyä ja liikoja vaatimuksia.
Lapset itkee mun lahkeessa kiinni tai isommat ärsyttävät herkästi raivostuvaa mummoa tahallaan. Jolloin saavat nurkkaan retuuttamista osakseen ja mitä ihmeellisimpiä uhkailuja. Sitten jos jää yksikin vkonloppu välistä ettei kutsuta tänne, on hirveä valitus ja vaikerrus kun on niiiiiiiin ikävä lapsia. HUOH:(
Kirskuttelee hampaitaan ja naama raivosta punaisena rääkyy kun kuppi menee nurin aika pienistäkin jutuista. Myös meidän helpoimman lapsen kanssa.. Ei jaksa yhtään keskittyä lasten kanssa tekemään mitään, istuisi vaan sohvalla ja toiset tehköön. Sitten on kateellinen toiselle sukulaiselle josta lapset pitävät enemmän (koska leikkii heidän kanssaan ja on aidosti läsnä). Rutkuttaa että " kyllä ne siitä tykkää ja plää plää" . Äärettömän negatiivinen ihminen. Ei jaksaisi joka viikonloppu sitä, koska lopulta koko ilmapiiri on tulehtunut. Sitten valittaa ja narisee jos ei pääse meille.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (5)
Tai siis johtunee varmaan tuosta iästä 50v ja vähän yli. Mummat haluavat niin olla " mukana" lasten lasten elämässä, muttei sitten kumminkaan enää oikein jaksa. Tai meillä ainakin on ikävä ja plääh, muttei sitten oikeasti jakseta " viihdyttää/olla lasten kanssa. Ne kun omat polkunsa ovat aikoinaan kulkenut. haluavat vain katsoa kaukaa ja sitten jos asustelee vielä yksin, niin on tylsää ettei jaksa olla yksin kotona mutta sitten taas ei jaksa lasten kitinää....
Minä en jaksaisi omaa äitäni kun 1 vko loppu /kk, asuu lähellä joten nähdään kyllä joka viikko, meidän perhe käy 1h kahvilla ja nopeaa pois.
Luulisi tuon vaikuttavan jo teidänkin perhe-elämään, eivät lapset jaksa että siinä on aina vapaalla, joku ylimääräinen (mummo/vaikkakin kuuluu perheedeen)
Kivahan se on jo hänestä on apua joskus, ja lapsen laspset tykkää mummista ja mummu haluaa olla läsnä, mutta kyllä ne rajat täyttyy asettaa myös mummollekkin :)
Joka viikonloppu meille ei tollai tultas ja tolla käytöksellä ei joka kuukauskaan ..Aikuisena ihmisenä tee rajat selväks ja pidä niistä kii omien lapsies vuoksi
Pysyköön poissa. Eihän tuo ole hyväksi kenellekään. Ehkä se on kateellinen lapsille (huomionkipeä? katkera omasta lapsuudestaan?), mutta tervettä tuo ei ole. Hoitakoon omat ongelmansa ensin pois ennen kuin sotkee lastenlastensa elämän.
Minun äitini on vähän epätasapainossa ja syyttää vaihdevuosia.
hoitoon.