Lue keskustelun säännöt.
Apua! Mitä tehdä?
24.04.2006 |
Meillä on kauan jo mennyt huonosti. Nyt viikonloppuna kaikki vaan jotenkin kärjistyi ja puhuimme ekaa kertaa erosta vakavissaan. Nyt olen ollut viime yön poissa, mies ei voinut mennä kun hän ei tunne täältä päin paljoakaan ihmisiä. Olen kysellyt kämppiä, ei ole vapaana, saman katon alla on todella ahdasta ja ahdistavaa. Äidille en haluaisi vielä kertoa ja sinne mennä. Jouduin jäämään tänään sairaslomalle töistä, en voinut olla, itku tuli väkisinkin koko ajan. Ja on muutenkin sen verran vastuullinen työ ettei puolikuntoisena voi ollakkaan. Tämän viikon olen nyt ainakin poissa. Huonolla omallatunnolla sitäkin. Meillä on kaksi pientä lasta ja yhteinen talo+laina. Eli mahdollisimman vaikea tilanne. Pitäisikö jatkaa lasten ja tilanteen takia yhdessä vaikka tunteet onkin kuolleet ja tarvittaisiin melkeinpä ihme että tästä selvittäisiin.
Kommentit (5)
mutta käy sosiaalitoimistossa ja kerro tilanne, sieltäkin voi löytyä apua. Mene äidin luo vain ja kerro tilanne, suotta otat lisää paineita välttelemällä äidille kertomista. Sitäpaitsi muutaman päivän ero auttaa ajattelemaan asiaa ja ehkä löytyy se keskusteluyhteys vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä usko, että tunteetkaan ovat kuolleet, kun kerran sairaslomaakin on pitänyt ottaa. Tuuletelkaa vähän tunteitanne. Kyllä se siitä. Joillakin varmasti pariterapia auttaa. Toisille riittää se, että ollaan vähän aikaa puhumatta vaikeista asioista ja pohditaan asioita omissa oloissa.
Kannattaa pohtia, mitä itse voisi tehdä asialle. Esimerkiksi onko jokin vaatimus, mitä mies ei halua hyväksyä. Entäs jos se vaatimus ei olekaan elämän ja kuoleman kysymys? Silloin voi jättää vaatimukset omaan arvoonsa ja hyväksyä sen, että mies ei tehnytkään niin kuin ennen vaadit.
soitin jo kunnantalolle, vapaita asuntoja ei ole eikä ole tulossa. En halua mennä äidille kun aiemmin jo puhuin hänelle ongelmista hän sanoi vaan että selvittäkää lasten takia, että on tyhmää puhua erosta kun on ollut vain 4vuotta avioliitossa, eikä ole " järkevää" syytä ( alkoholismi tai väkivalta) . En siis jaksaisi yhtään saarnaa enää tässä vaiheessa siitä kuinka huono ihminen olen kun " turhaan" eroan. Mutta en tiedä miksi pitäisi loppu elämä elää suhteessa missä ei ole hellyyttä eikä välittämistä. Ei olla pitkään aikaan nukuttu samassa sängyssä eikä puhuttu mitään järkevää. Jos jotain toisillemme puhutaan, on se lapsia koskevaa tai vaihtoehtoisesti jotain kiukkuisesti sanottua tai vittuilua. Tämä tilanne on jatkunut ainakin vuoden, välillä on ollut " parempia" aikoja, mutta näin paha tilanne ei ole ennen ollut.
vaan lasten. Pelkään että aiheutamme lapsille elinikäisen trauman tms. ja epäselvä tilanne panee itkemään, ei tietoa edes missä olen ensi yön.
ap, olette varmasti voitavanne tehneet. Eikö kaupungilla ole vuokra-asuntoa antaa tuossa tilanteessa? Tai onko teillä siellä jotain majoituspaikkaa johon pääsisi ensialkuun. Lapset kärsivät varmasti jos te olette yhdessä vaan heidän takia, se näkyy kyllä.