Lapsen mustasukkaisuus sisaruksista on aina vanhempien vika!!

Aivan kuin joku edella sanoi lapset ovat erilaisia, eika se etta on mustasukkainen tarkoita sita etta olisi pilalle hemmoteltu. Meidan lapsilla 1v ja 2kk ikaero, mustasukkaisuutta ei ole ollut, mutta en silti rupea vaittamaan etta joku on tehnyt jotain vaarin jos esikoinen on mustasukkainen. Esim. vahan paalle vuoden ikainen ei viela ymmarra miksi aiti ei voi tulla leikkimaan silloin kun imettaa, eika kaikki lapset varmaan istu vaan kiltisti kainalossa lukemassa kirjaa, kun on vauvan syotto kesken. Tuntuu vaan silta etta jollakulla on taas tarve ponkittaa omaa itsetuntoa muita mollaamalla.

ei ole muuta sanottavaa tähän kuin...porvoo :/

kun vanhempi oli 2 vuotias ja alun mustasukkaisuus loppui siihen kun aloin antamaan esikoiselle enemmän aikaa. Ja jos minä esim. imetin niin isä leikki esikoisen kanssa. Huomiota hän vain oli vailla.

jos se näkyy sillä tavalla että pieni alkaa protestoimaan vauvan syntymän jälkeen. Kyllä siitä selviää kun huomaa että nuo mustasukkaisuuden tunteet katoavat kun lapsia saa huomiota.

Tai sitten meidän sisarussarja kuuluu ihan hyperharvinaiseen joukkoon. En sentään usko niinkään olevan.

Normaali lapsi reagoi jollain lailla, toiset lievemmin, toiset rankemmin.

Totaalinen reagoimattomuus ei ole tervettä.

Siis en nyt tarkoittanut sitä että koskaan ei saa tuntea mustasukkaisuutta muista, vaan sitä että moni täällä pelkää että taaperosta tulee mustasukkainen vauvan syntymän jälkeen. Ja että taapero jopa tuolloin satuttaa vauvaa, rikkoo leluja tai tekee muuta tuhoisaa HAKIEN HUOMIOTA. Kyllä tuolloin pitäisi vanhempien hälytyskellot soida ja katsoa sinne peiliin, sieltä se syyllinen löytyy.

minkään sorttista mustasukkaisuutta ei ole ollut... nykyään kun 3v ja 1,5v niin tapella kyllä osataan ja toista ärsyttää mutta silloin kun vauva tuli taloon ei ollut mitään ongelmia.



Minä vaihdoin vaipat lattiatasossa jossa esikoinen pääsi auttamaan, antoi harsoa ja toi tuttia ja imettäessäkin minä saatoin kävellä välillä esikoisen perässä. Imetyshetkinä yleensä luin esikolle jotakin kirjaa, kun vauva nukkui oli meillä isomman kanssa sellaisia ihania laatu-aika hetkiä...



sain todella ihania neuvoja sairaalan kätilöltä, kuinka ottaa esikoinen mukaan hoitoon, ja nimen omaan tämä lattiatasossa hoitaminen ym. oli kaikki tämän kätilön oppeja jolla itsellään 6 lasta.



En tiedä, onko jollakin tekemälläni osuutta siihen ettei ole ollut mustasukkaisuutta, vai onko meidän esikko vaan jotenkin sopeutuva ja ns. huomaavainen vai mikä lie auttoi...

Moni syyttää sitä isompaa lasta ja käskee olemaan kiltistä tai menemään nyt pois kun äiti imettää. Siinähän se virhe juuri tulee. Luullaan että se vika on siinä lapsessa, vaikka vika onkin vanhemmissa.

Mielestäni korjoitin, että normaali lapsi reagoi jollain tapaa.

En väittänyt, että normaali lapsi heittäytyy tuhmaksi ja tuhoaa asunnon ja yrittää tappaa vauvan.

Uuden perheenjäsenen myötä koko lapsen elämä muuttuu ja olisi todella epänormaalia jos hän ei reagoisi tähän mitenkään.

t. 12

Vierailija:

12 Kuten sinun mielestä ei varmaan totaalinen kiltteyskään ole tervettä. Lapsen pitää olla tuhma että on normaali. Eipä ihme ettei lapsia enää jakseta kasvattaa.

Käykö puolisosi töissä? Oletko yksin näiden neljän kanssa kuinka usein? Miten annat kaikille lapsille huomiota samaan aikaan?

niin he saavat sitä vuorollaan. Mielestäni juuri se sisarusten tuoma suurin hyöty on juuri siinä, että lapset oppivat odottamaan vuoroa, jopa äidin huomiossa. Kun kylvetän vauvaa, vaihdan vaippoja, imetän jne. niin muut lapset saattavat olla keskenään leikkimässä tai sitten he katselevat tekemisiäni. Ketään ei ajeta paikalta pois. Kaksi isointa saavat jo itsekin vaihtaa vaippoja. Kun käydään kävelyllä, isoin työntää vaunuja ja toiseksi isoin vetää sitä toiseksi pienintä pulkassa...Kuulosti varmaan monimutkaiselta:) Mutta kaikille annetaan siis joku tehtävä, että he tuntevat olevansa osa perhettä ja vauvankin hoitajia. AP

että isosisko ei olisi mustasukkainen. Todellakin kaikkeni. Olen lukenut erityispedagogiikkaa ja kasvatustiedettä. lapsi saa niin paljon huomiota kun vain kykenen antamaan jne. Silti lapsi on mustasukkainen. Kiva että aina saa syyttää itseään vaikka yrittää ihan äärirajoilla ;( Masentaa sekin että kaltaisiasi on paljon. Tunnen syyttävät silmät selässäni usein. Ja joillakin ei ole lapset mustasukkaisia ja he eivät tee asian eteen mitään. Masentaa.

Ehkä lapsesi on tottunut saamaan kaiken periksi ja liikaakin sitä huomiota, eikä näin ollen osaa tyytyä vähempään. Ei liika huomiokaan lapsille ole hyväksi. Mutta valitettavasti varsinkin siitä ensimmäisestä lapsesta kasvaa usein sellainen mustasukkainen ja vaativa, koska hän on saanut niin paljon huomiota aikanaan, eikä tyydy vähempään.

hyväksi nimetä esikolle tämän tunteen, tyyliin: " Nyt sinusta tuntuu pahalta, kun äiti ei ehdi olla sinun kanssasi, mutta katsos, kun vauva on niin pieni, eikä itse osaa.." Meillä tuo on tehonnut hyvin. Lapsi on myös ylpeä siitä, että hän on isosisko; sitä en osannut odottaa. Meillä aggressiot myös kohdistetaan aina johonkin muuhun kuin vauvaan: pikkuista ei ole mennyt koskaan lyömään, koiraa kylläkin.

Onko ap:lle tullut mieleen, että lapset ovat erilaisia? Kaikki reagoivat eri tavalla vauvan tuloon ja siihenkin vaikuttaa varmasti paljon esikoisen ikä ja temperamentti.

naurettavaa tekstiä ap:lla...huh huh jos et tee tätä väärin niin sen sitten ainakin oot tehnyt väärin...

mieti nyt ap vähän mitä suustasi päästelet!!!!!!!!!!

Kaikkeni tein mutta silti... Ampukaa mut,huono äiti!

olen tässä asiassa ihan samaa mieltä kun ap.Tosin jotkut saattavat yrittää kaikkea mutta esikoinen on silti mustasukkainen.yleensä tälläisessä tilanteessa on kuitenkin niin helppo tehdä ne virheet.eli sanoa ei yms.Niitä virheitä ei välttämättä itsekkään huomaa ja monesti myös esikoisen yleinen huomiontarve kasvaa kun toinen syntyy.ei ehkä osaa ollakkaan sillein kun ennen sitä.Meille on tulossa toinen 3vuoden ikäerolla ja kyllä kauhistuttaa jo etukäteen miten saan esikoisen olemaan ilman mustasukkaisuutta.Olemme niin läheisiä nyt että hieman pelottaa uusi tilanne.kokemusta asiasta ei siis ole mutta pahaani yritän.Sehän on kuulema esikoiselle vastaava tilanne kuin vaikka aviomies toisi kotiin uuden vaimon ja sanoisi että hei kulta tässä on minun uusi vauva,mutta älä sure kulti..tehän ootte yhtä tärkeitä.Tuosta voi päätellä että siis mustasukkaisuuutta voi olla vaikea väistää etenkin kun vauvaa täytyy hoitaa niin paljon.Pelkästään se että esikoisen ottaa mukaan vauvan hoitoon niin se ei varmasti auta koska siinä on silti keskipiste se vauva.Itse olen miettinyt että kun vauva on syntynyt niin yritän päästä ihan nopeasti kotiin koska esikoinen on niin kiinni minussa.Voisi olla vaikeaa hänelle jos olisin 3 pv ja sitten tulisin vauvan kanssa ja en jaksaisi antaa huomioa monen päivän edestä.Lisäksi mietin että jos ekana parina viikkona käyttäisin esikoista yksin ulkona kun isä vahtii vauvaa ja kun talvella ei heti häntä voi ulos viedä.Esikoinen ihmetteleisi jos äiti ei veisi ulos kun normaalista useammin vie.Sitten kun vauvan saa viedä ulos niin veisin molemmat aina yhessä.Ei minusta kannata totuttaa esikoista että vauva ei aina tule mukaan.eli molemmat aina mukana jos ottaa lapset mukaan ellei mene yksin.Ja hoitoonkin jos mummille pistää joskus niin molemmat samalla sitten kun imetys on ohi ettei esikoinen tunne että hänet pistetään alta.En tiedä miten järjestelyt onnistuu mutta yritän noita ja lisäksi aina huomiota esikoiselle kun hän haluaa koska hän on se lapsista kuka jo ymmärtää tilanteen .