Siis ketä kiinnostaa elokuvien ikärajat?

Jotakuta ei näytä kiinnostavan lasten kehitys ja hyvinvointi.

Ei ne rajat turhia ole.

Mitä se auttaa jos katsovat niitä teidän kanssa?

juttuja, sen jälkeen kun oli oman huoneensa telkkarista katsonut yksinään Tappajahain....

Saahan elokuviinkin mennä ikärajaa nuorempi katsomaan jos vanhemmat on mukana.



Oleellista on juuri se että vanhemmat on läsnä ja selittävät lapselle mistä elokuvassa on kyse, ettei esim. Harryn hirviöt ole oikeesti olemassa.

Osa oli sellaisia, ettei niitä ole koskaan saanut Suomessa julkaista. Olin varmaan vähän päälle kymmenen enkä mitään traumoja ole saanut, päinvastoin. =)

Asiaa on tutkittu paljon, ja jos ei tutkimuksiin usko, niin kannattaa muistella omaa lapsuuttaan, millaisista asioista sai painajaisia ja mitkä pelottivat.



Toki vanhempien kanssa katselu vähän auttaa, muttei todellakaan poista kohtausten pelottavuutta. Lapset eivät välttämättä kysy tai puhu pelottavista jutuista vanhemmiltaan.

Vierailija:

Oleellista on juuri se että vanhemmat on läsnä ja selittävät lapselle mistä elokuvassa on kyse, ettei esim. Harryn hirviöt ole oikeesti olemassa.

Vastuutonta ei. Siinä se ero. Ap on aika huono vanhempi jos ei välitä. Lapsen kehitys ei ole vielä sitä luokkaa että kykenisi käsittelemään näkemäänä /kuulemaans. Kannattaa vähän tutkia lapsen kehitystä, lukea vaikka jotain kirjoja, niin ymmärtää miksi niissä ohjelmissa on rajat. Tai ylipäätän miksi vanhempien ainakin pitää pistää lapsilleen rajat. Rajaton lapsi=turvaton lapsi. Lapsi kaipaa rajoja ja vanhepien sääntöjä. Ei tuollaisia että hällä väliä hei- vanhempia. Kyllähän

" Vanhempien valvontaa tarvitaan

Maarit Piippo 1.3.2005



Kun elokuvatarkastamo järjesti helsinkiläisen Munkkiniemen ala-asteen oppilaille kriittisen katselun työpajoja, saatiin selville varsin hälyttävää palautetta elokuvista aiheutuneista reaktioista.



Joillakin luokilla jopa puolet työpajoihin osallistuneista oppilaista kertoi pelästyneensä jotain elokuvaa niin, että se oli jäänyt vaivaamaan eikä pelko ollut mennyt heti ohi. Myös kyselyssä lasten vanhemmille kuultiin lasten peloista ja ohjelmista aiheutuneista muista oireista, kuten levottomuudesta.



- Oppilaiden vastausten perusteella osa lasten pelkokokemuksista jää vanhemmilta kuitenkin huomaamatta, sillä lapset eivät välttämättä kerro niistä kotiväelle, huomioi hankkeessa mukana ollut elokuvatarkastaja Minna Mäkelä.



Ylitarkastaja Maarit Pietinen Valton elokuvatarkastamosta on havainnut, että elokuvien sisällöt ovat yleisesti raaistuneet. Esimerkiksi huumori on suosittu tapa ujuttaa väkivaltaistakin materiaalia lapsille suunnattuihin tuotteisiin.



Eräs syy runsaaseen väkivalta-aineistoon on, että se on tuottajille hyvä myyntiartikkeli: väkivallan kieli on kansainvälistä ja myy laajalti. On myös katsottu, että väkivaltaviihde on vaikuttanut uutiskuvitustenkin raaistumiseen.





Tiedä, mitä lapsesi katsoo



- On tärkeää, että jokainen vanhempi huolehtii ikärajojen noudattamisesta perheessä. Lapsilla on oikeus mediasuojeluun, painottaa Minna Mäkelä.



Joskus tavallista herkempien lasten kohdalla asetettu ikäraja on liian alhainen. Tällöin olisi hyvä, jos vanhemmat voisivat katsella ennakkoon lapsia kiinnostavat elokuvat ja tehdä sen jälkeen päätökset siitä, mikä soveltuu omien lasten katsottavaksi ja mikä ei.



- Tiedän, että ennakkokatselu voi olla käytännössä hankalaa toteuttaa, mutta kannattaa yrittää mahdollisuuksien mukaan, Mäkelä ehdottaa.



Ennakkokatselu olisi tärkeää myös siksi, että elokuvan varsinaista kohderyhmää ei mikään taho ole velvoitettu ilmoittamaan. Pettymyksiä elokuvavalinnoissa on aiheutunut siitä, että ikärajoja on luultu kohdeikäryhmän merkinnäksi. Näin asia ei todellakaan ole - ikäraja ilmoittaa vain sen, onko elokuvassa tietynikäisille haitalliseksi katsottavaa aiheistoa.





Stop-nappulalle käyttöä



Aikuisten ja lasten yhteiset katseluhetket ovat oivallinen tapa käydä välittömästi läpi elokuvista heränneitä reaktioita. Kotikatsomoissa kaukosäätimen stop-nappulan painaminen on tarvittaessa oikeaa tilanteiden haltuunottoa. On myös hyvä muistaa, että elokuvateatteristakin voi lähteä pois kesken, jos elokuvan tunnelma muuttuu ahdistavaksi.



Kouluissa havaitaan usein edellisen illan tv-ohjelmien vaikutukset levottomuutena oppitunneilla. Vaikutukset voivat tulla esille yllättävästikin. Esimerkiksi eräässä luokassa oppilas ei suostunut kaunokirjoituksen tunnilla tekemään s-kirjainta ¿ syyksi paljastuivat ikävät mielikuvat, joita kirjain herätti edellisillan kauhuelokuvasta.



- Pelisäännöt kodeissa tulisi olla selvät: omalta ikäryhmältä kiellettyjä elokuvia ei katsota. Näin ehkäistään pelkokokemuksia, sillä tavallisimmin traumaoireita aiheuttavat juuri kielletyt elokuvat. Joissakin tapauksissa myös ikäluokalle sallitut elokuvat voivat traumatisoida lasta, Mäkelä muistuttaa.





Mediakasvatuksella välineitä lastensuojeluun



Mediakasvatus tuli pakolliseksi aihekokonaisuudeksi Suomen peruskouluihin syksystä 2004 alkaen. Keväällä 2005 on kaikkiin kouluihin tulossa Minna Mäkelän kehittämää opetusmateriaalia, jonka avulla lapset tutustutetaan elokuvien ikärajoihin.



Luvassa on muun muassa ongelmanratkaisutehtäviä, joissa oppilaat joutuvat pohtimaan mediavalintojaan. Miten esimerkiksi selviytyä tilanteessa, jossa kaverit houkuttelevat katsomaan kiellettyä elokuvaa? Moni koululainen joutuu tekemään kiperiäkin ratkaisuja, ettei leimautuisi pelkuriksi ja jäisi yhteisöjen ulkopuolelle. Mediakasvatuksen avulla voidaan ohjata lapsia rakentaviin ratkaisuihin nykyisessä elämysvoimaisessa mediamaailmassa."

Toki käytämme myös omaa harkintaa. Esim. herkälle lapselle joku elokuva voi olla liian jännittävä, vaikka ikä riittäisikin. Toisaalta, joku " harmiton" K-15 toimintaleffa voi olla ihan ok reippaalle 12-vuotiaalle, kun taas K-15 kauhuleffat saisivat samaisen lapsen näkemään kaksi viikkoa painajaisia putkeen.



Elokuvatarkastamon asettamien ikärajojen lisäksi meillä kotona toimii kahden hengen esitarkastusraati :-)