Jos teinisi tulisi heroiinitokkurassa kotiin, mitä tekisit?
Kommentit (14)
Vain oma halu parantua. Valitettavasti yleensä täytyy käydä todella pohjalla ennenkuin se halu tulee, jos tulee ollenkaan. Aluksi voi yrittää käydä ammattiauttajalla ja jos tilannen pahenee niin lastenkotiin.
T:ex-narkki
ostaisin kämpän jostain Lapin peräkorvesta ja pakkaisin teinin mukaan. Hommaisin terapeutin. En päästäisi ihmisten ilmoille muuten kuin valvonnan alla.
Mitä riippuvuuksia sinulle on tullut huumeiden jälkeen?
Vai oletko ihan okei?
painelisin jonnekki jossa on poliiseja ja antaisin niille. meillä ollaan niin jyrkkiä huumeista ettei haittais vaikka nuori vihaiskin ton takia..
Varmaan hädissäni soittaisin hätänumeroon tai jotakin...
lopetin aineet 6v sitten kun huomasin olevani raskaana. Tosin en koskaan heroiiniä kokeillut, amfetamiinia, LSD:tä, ekstaasia, pilvee ja pillereitä meni päivittäin 7v ajan.
T:ex-narkki
oletpa sinnikäs!
Ja toivottavasti elämäsi pysyy valoisana.
Pakkohoitoon nuorten huumevieroitukseen erikoistuneeseen paikkaan.
Siis jos olisi kyseessä useampi huumekokeilu. Ilmoitus ja ilmianto poliisille kaikille asiaan sekaantuneiden osalta. Jossain vaiheessa yhdessä lomailemaan ulkomaille jne. miksei vaikka 3 kuukaudeksi.
Alkoholin haistaisin ja ymmärtäisin, mutta mulle toi huumemaailma on niin vieras. Siksi oikeastaan pelottaakin, että näenkö/osaanko katsoa mahdollisia merkkejä yms.
Raisa Cacciatore sanoi luennollaan että jos hänelle selviäisi että hänen lapsensa on sekaantumassa huumeisiin, hän ei olisi pitämässä luentoa vaan olisi kotona ja vaikka istuisi kaksi viikkoa lapsensa päällä.
Minusta seiskan vastaus oli vähän ylireagoitu, mutta hyvä sekin. Sukulaisperhe pisti poikansa kuriin sillä että sanoivat että poika alkaa noudattaa perheen sääntöjä tai he muuttava " korpeen" . Olivat siinä määrin tosissaan että etsivätkin jo sieltä asuntoa, mutta poika palasi ruotuun.
terv. 7
Nimittäin välitän lapsestani sen verran paljon, että mieluummin muutan keskelle autiomaata kuin annan hänen hankkia huumeita huonosta kaveripiiristä ja pilata elämänsä ja terveytensä. Siinä ei ole mielestäni mitään huvittavaa. Minä jopan otan lopputilin. Lapseni elämä on minulle tärkeämpi kuin ura, työ, omaisuus, eläke.
Olettaisin, että on yhdistyksiä, sosiaalialan ammattilaisia yms. jotka työkseen neuvovat miten tulee tällaisessa tilanteessa toimia.