Kokemuksia omaan huoneeseen siirtämisestä kaivataan...

Me muutettiin kun lapsi oli 1 v 11 kk. Oli aiemmin nukkunut omassa sängyssä meidän huoneessa. Kun käytiin uudessa kodissa jo ennen muuttoa, puhuttiin aina miten tämä on sinun huone ja sinun sänky tulee tänne jne. Ja kun muutettiin, niin heti ekana yönä laitettiin sinne omaan sänkyyn nukkumaan. Oltiin paikalla kunnes nukahti.

järjestelyyn.

meillä lapsi laitettu omaan huoneeseen jo heti yö-syöttöjen pois jäätyä,joten oli sikäli helppoa eikä muutoinkaan koskaan nukutettu vanhempien kanssa samaan sänkyyn.

jonnekin ja sitten nukkuvana siirretään, niin sama efekti kun jos itse nukahtaisit sohvalle ja heräisit autotallista. Eli säikähtää. Ehdottomasti nyt kannattaa opettaa siihen, että nukahdetaankin omassa huoneessa. Mitä vanhemmaks menee niin sen hankalampaa on. 1-vuotias on vielä pieni oppimaan.

ttaa sinne, mistä on tarkoitus herätäkin. Jos tulee yöllä pois, niin kannattaa kantaa aina omaan sänkyyn.

ei olut mitenkään järkyttynyt kun huone kuitenkin oli oma tuttu leikkihuone.

Meillä ensimmäinen lapsi muutti omaan huoneeseen ollessaan 4-vuotias. Nuorin lapsi on nyt 2-vuotias, enkä vielä aio laittaa häntä omaan huoneeseen... En saisi nukuttua, kun miettisin, herääkö kesken unien tms. Mut meillä ei olekaan kyllä makkarit ihan vierekkäin...

Miten ihmeessä mä sen saan sinne omaan sänkyyn nukahtamaan? Tänään tosiaan yritys oli kova, mutta ei onnistunut millään, vaikka oli ihan väsyny. Plääh!



Meillä kun tuo otus ei ole nukahtanut omaan pinnasänkyynsäkään enää sen jälkeen kun oppi nousemaan seisomaan eli vajaa 8 kuisena.



Tekisi mieli ottaa se riski, että vien sen kuitenkin sinne uuteen sänkyynsä ja nukun vaikka siinä lattialla. Jos huomenillalla sitten jo tajuaisi, että siinä sängyssähän on jo nukuttu, vaikka ei nukahdettu.



ap

Jos ette saa nukutettua omaan huoneeseen, antakaa nukkua kanssanne samassa huoneessa. Lapsi säikähtää hirveästi, jos sattuu heräämään keskellä yötä väärästä paikasta. Jos nukkuu aamuun asti, saattaa ottaa rauhallisemmin.

sitten kun nukkuu päikkärit omassa sängyssään niin voisi taas koittaa yöunille...

mutta tuota en suosittele, että kannat omaan huoneeseen nukahdettuaan teidän sänkyyn , kun on vielä niin pieni että voi tosissaan säikähtää.

sitten se vasta onkin vaikeaa jatkossa...

Vierailija:

Meillä ensimmäinen lapsi muutti omaan huoneeseen ollessaan 4-vuotias. Nuorin lapsi on nyt 2-vuotias, enkä vielä aio laittaa häntä omaan huoneeseen... En saisi nukuttua, kun miettisin, herääkö kesken unien tms. Mut meillä ei olekaan kyllä makkarit ihan vierekkäin...

Meillä lapsi muutti n. 2 vuotiaana omaan huoneeseen ja meillä makkarit sijaitsee toinen toisessa päässä taloa. Jos herää yöllä niin yövalo on matkalla ja käy herättämässä minut. Yleensä asiaa vessaan :) Turhaan kuule " piruja" maalailet ap:n seinille.

Sain vinkin ystävältä joka kertoi että oma 1.v on jo kauan nukkunut.. No mietin et mitähän tulee.. oli paha mieli itellä jne. No siihen asti olimme nukkuneet levottomia öitä, vaikka lapsi oli pinnasängyssä meidän makkaris. Kun laitoin lapsen sinne nukkuun olemme kaikki nukkuneet siit lähtien hyvin yömme=)



Sit oli viä se et joskus saimme nukuttaa lasta 1h nukkumaan. Sitten kerran kokeiltiin et jätetään vaan lapsi sinne, sitäkä ei tyhmänä tajuttu ennenku yks tuttu sano et kokeilkaa. Jäbähän jäi sinne ihan tyytyväisenä=) Hih ja nykyäänkin jää omaan sänkyyn. Joskus on eri asia. Tämä siis meidän kokemus.



Meillä oli juuri ohjelmassa pinnasängys poisto. Poika täyttää kohta 2.v

Nyt senkin oppi, kun aina vaan rauhallisesti saatoimme pojan takaisin sänkyyn kun hän tuli sieltä pois. Välillä jäätiin nukuttamaankin ettei me kylmäks touhuks mut ei se hänen nukahtamiseensa useinkaan vaikuttanut, siis et vieres istuttiin. =) Tsemppiä kauheesti teille=)

Lapset yllättää usein meidät.

Kun vajaa 8-kuisena oppi seisomaan ei ole suostunut itsekseen nukahtamaan. Hän tarvitsee ympärilleen tilaa nukahtamiseen eli nousee moneen kertaan pystyyn ja sitten lösähtää eri suuntiin lähes suorinvartaloin. Tätä toistettuaan muutaman kerran nukahtaa kuin valot sammuttaisi, mutta ilman tätä rituaalia ei nukahda. Ollaan kokeiltu erilaisia lempeitä " nukahtamiskouluja" , mutta ne päättyy lopulta paniikkiin.



Päiväunien nukkuminen omassa sängyssä ei taas tule kysymykseen, koska neiti ei suostu nukkumaan päikkäreitä kuin rattaissa ulkona tai siinä oman sängyn vieressä. Mutta EI omassa sängyssään.



Kuulostaa varmaan täysin kaistapäiseltä, mutta kaikkea on yritetty.



ap

ja samalla oikeaan sänkyyn. Olin lattialla vieressä ekan viikon. Tosi hyvin meni.

Kautta maailman lapsia on nukutettu ties missä ja ovat ihan nätisti herääneet sitten omalta paikaltaan.



Meillä nukutetaan meidän sängyllä tai sylissä tai missä vaan ja ei todellakaan säikähdä herättyään omasta sängystä. Muuten meillä kyllä painitaan saman jutun kanssa. Ikää 1,5 ja joulusta asti on joka viikonloppu oltu siirtämässä omaan huoneeseen. Ei vaan jotenkin rohjeta. Sitten meidän vauva jotenkin kasvaa isoksi... mä voisin siirtää reippaamminkin, mutta mies on vielä arempi. Sanoo, että rakastaa sitä, että pikkutuhisija on siinä lähellä. Vaikka tietenkin oma yöelämä olisi helpompaa saati voisi katsoa sängystä joskus iltaisin telkkaa. Se oli meidän ykköshuvi ennen lasta.

Jos sua pelottaa niin nuku tosiaan sen vieressä ja silittelet vähän jos herää keskellä yötä.

nyt kuulostaa siltä, että olette antaneet lapsen päättää mitä haluaa, kun kerroit päikkäreiden onnistuvan vain vaunuissa. Lapsesi ei mene rikki, vaikka se huutaisi. Hermojasi se koettelee, mutta pure hammasta ja lempein, mutta varmoin ottein vain laitat uudelleen ja taas uudelleen pötkölleen lapsen omaan sänkyyn.

Jätät sinne ja käyt aina silloin tällöin katsomassa. Kyllä se siitä, usko pois. Aikaa se voi viedä. Älä laita liian virkeänä lastasi sänkyyn, mutta ei liian väsyneenäkään. Opi tuntemaan lapsesi oikea uniaika. Kuulostaapa typerälle. .

Ja kuten sanoin, ainoa asia, mistä tämä lapsi on saanut päättää on tämä nukahtaminen. Tästä on käyty keskustelua jos jonkinlaisen ammattilaisen kanssa ja on tultu siihen tulokseen, että nukahtaessaan kokee kauheaa eroahdistusta, joten ei ole vakavaa, jos saa nukahtaa vanhempien sänkyyn.



Päiväunia ei meillä nukuttaisi lainkaan, jos häntä ei sidottaisi rattaisiin.



En nyt halua olla epäkohtelias auttajiani kohtaan, mutta adrenaliini nousee heti, kun aletaan vihjailla, että ei kestetä lapsen itkua.



ap

Ei ollut tarkoitus talloa varpaita. En käsittänyt tai sitten lukenut ajatuksen kanssa täällä lääkehoureissani, että kestätte itkua.

t. 18

Meillä on myös harrastettu tätä tiukkaa kellistysmenetelmää, mikä ei vaan toimi kaikilla. Aivan turha tulla väittämään, ettei muka kestetä lapsen huutoa. Jos kestää viikon sitä, että lapsi loppujen lopuksi oksentaa, kun tilanne käy niin mahdottomaksi, niin ei ole kyse herkkyydestä ja siitä ettei muka kestäisi lapsen itkua.



Nyt vähän eksytään aiheesta, mutta ei se ole mikään tärkeä ominaisuus, että osaa nukahtaa omaan sänkyynsä. Jos lapsi nukahtaa, muutamassa minuutissa vanhempien viereen, josta siirretään omaan sänkyyn, niin ei siin ole mitään vikaa.



Tsemppiä sulle ap ja hyviä öitä :)!

Siis ei millään pahalla ja hyviä vastauksia kaikki, mutta niin se vain näyttää olevan ihan kautta linjan, että vanhemmat, joilla ei ole kokemusta huonosti nukkuvasta ja vielä vaikeammin nukutettavasta lapsesta, eivät kertakaikkiaan pysty käsittämään, millainen tilanne se on. Siinä nämä " opettamiset" ym. hyväätarkoittavat neuvot ovat, sori vaan, ihan turhia, ja on aivan turha kuvitella, että " kyllä se minun opeillani nukahtaisi."



Tsemppiä ap!