Eikös luontoäiti järjestä sen että äiti kiintyy tulevaan lapseen tämän oltua 9kk naisen kohdussa?

varmaan se uusi lapsi on silti aina pienoinen shokki ja lopullinen äidiksi kasvaminen tapahtuu siinä lapsen kanssa ollessa.

ja tunne syvenee päivä päivältä. Kyllä se pieni tuntui tutulta ja ihan omalta, kun ensi kertaa katseemme kohtasivat.

siihen vaikuttaa monet seikat: oma lapsuus, masennus, sairaudet jne. itkuiseen vauvaan voi kiintyä hitaammin.

Vierailija:

ja tunne syvenee päivä päivältä. Kyllä se pieni tuntui tutulta ja ihan omalta, kun ensi kertaa katseemme kohtasivat.

Meillä kaksosista toisella oli maitohässäkkää ja koliikkia ja vaikka molemmat ovat/olivat yhtä rakkaita ja toivottuja, niin silti tämä itkuinen vauva tuntui jollain tapaa läheisemmältä, sillä häntä tuli pidettyä sylissä ja kannettua enemmän.

Vierailija:

siihen vaikuttaa monet seikat: oma lapsuus, masennus, sairaudet jne. itkuiseen vauvaan voi kiintyä hitaammin.

niin usko, että jos nainen on päättänyt hankkiutua lapsesta eroon tai jos lapsen pitämisen kanssa on ollut epäselvyyksiä hän ei ole ehtinyt kiintyä lapseen.

Muistan omasta ensimmäisestä lapsestani, että odotin häntä kuin kuuta valkeaa, mutta kun hän kovan työn ja tuskan jälkeen syntyi, en tuntenut juuri mitään. Ajattelin, että onneksi on mies mukana ja pitää huolta vauvasta (olihan toki henkilökunta).

En olisi ikinä etukäteen voinut kuvitella, että minusta ei tunnu miltään heti, vaikka lasta niin kovasti odotin. Pikkuhiljaa sitten kasvoi se kiintymys. Useiden viikkojen/kuukausien ajalla.

ja miettineeni että jaa tuoko se nyt on, täysin tunteettomasti. Rakkaus tuli vasta myöhemmin.