Kauneuskäsitys on muuttumassa terveempään suuntaan!

Muuten, minkälaisen aikakäsityksen omaat, kun väität läskin olleen aina out...?

Jopa mallikoulussa (joka on luukasoja varten rakennettu ohjelma noin yleensä ottaen) kehotettiin tyttöjä puntille! Lisäksi alan lehtiä on nykyään paljon saatavilla: Sport, Fitness... jne. Ja onhan noissa perus naistenlehdissäkin nykyään myös muutakin kuin pelkkiä LAIHDUTUSohjeita. Suositellaan enemmänkin elämäntaparemonttia, joka on oikeasti se ratkaisu.

että kun rasvaprosenttia ei keskiverrolla ihmisellä nää " päälle" , ei voi pelkän vyötärönmitan mukaan arvostella ihmistä. Sehän tässä nykyisessä " mitä laihempi, sitä terveempi" ajattelussa mättää. Luuviuluksi pääsee vaikka syömättömyydellä, timmi ollakseen täytyy itsestään pitää huolta!

Mutta minun suppea aikakäsitykseni koski tällä kertaa vain sitä osaa ajasta jolloin itse olen jotain kauneuskäsityksistä ymmärtänyt. (aikuisikäni)

No, tämä ei ehkä kuitenkaan ollut SE olennainen juttu...





Lihaserottuvuus... Kaikki voidaan tietysti viedä äärimmäisyyksiin. Bodaribroilerit ovat tietysti oma lajinsa, joita en pidä kauniina. Mutta jos luit tarkkaan puhuin alle 20:n rasvaprosentista, en alle viiden...

Lihaksethan voivat erottua myös silleen kauniisti ja naisellisesti esimerkkinä vaikkapa Eva Longoria, Heli Koivula (Grueger), Eva Wahlström (no, ehkä liian maskuliininen),Madonna... Moni fitnessmalli on myös aivan loistava kropaltaan...

Toisin kuin timmi, sporttinen, uljas vartalo! Tietysti toiset voat luonnostaan atleettisempia kuin toiset. Mniua on onneksi siunattu luonnostaan atleettisella kropalla, johon lihaskin tarttuu herkästi. Mieheni on tosi lihaksikas ja molemmat lapsemme ovat ns. atleettivartaloisia luonnostaan.

Tarkoittaen sitä, että on hyvät geenit terveellistä elämää ja mahdollista urheilu-uraa ajatellen. Tietysti huonommillakin geeneillä voi pärjätä ja saavuttaa unelmansa, mutta täytyy tehdä rankemmin töitä.

että on syynsä sille, miksi tiettyjä asioita pidetään minäkin aikana kauniina. Minusta se ei ole lainkaan epäoleellinen asia, kun kauneusihanteesta puhutaan.



Ihanne on aina ollut senhetkisestä keskivertoihmisestä poikkeava. Aikoinaan siis pulska, punaposkinen ja vaaleaihmoinen, koska suurinosa ihmisistä raatoi nälkärajalla, aliravittuina ja auringonpolttamina pelloilla.

Lihavuus edusti elintasoa, ihmisen ei tarvinnut raataa itseään kuoliaaksi. Lisäksi tuo rasvakerros oli todella tärkeä selviytymisen vuoksi aikana, jolloin toimeentulo oli epävakaa.



1920-luvulta eteenpäin muotiin alkoi tulla rusketus, koska suurinosa ihmisistä oli siirtynyt sisätiloihin konttoreihin ja tehtaisiin. Kalpean tehtaantytön sijaan ihailtiin ruskettunutta poikatyttöä, joka edusti uutta aikaa.



Laihuus tuli 60-luvulla, kun ihmiset alkoivat lihoa (varsinkin jenkkilässä). Nykyään, kun suurin osa ihmisistä tekee työnsä fyysisesti rasittumatta ja sisätiloissa, ihanteeksi on tullut urheilullinen. Tai nyt on taitekohta sen luuviulun ja timmin välillä. Todella onneksi nykyään ihannoidaan terveyttä nälkiintymisen sijaan!!