Nyt antaisin melkein mitä vaan, jos voisin jättää seuraavat kaksi vkoa väliin.
Odottelen tuloksia rinnasta löytyneestä patista ja kaksi viikkoa pitää odotella tuloksia. Tää odottaminen on tuskaa. Välillä mietin, että on varmasti hyvänlaatuinen. Sitten taas alkaa epäuskoa iskeä mieleen, mitä jossei olekaan. Mitä jos kuolen? Miten käy lasten. Tiedän, että ylireagoin, mutta en voi tälle mitään. Tätä en kyllä toivo kenellekkään. Kaksi viikkoa tuntuu ikuisuudelta.
Kommentit (3)
näin meille opetetaan kärsivällisyyttä:( itse kanssa tilanteessa jossa nukkuisin mieluiten pari kuukautta yli. koita jaksaa ja toivotaan ettei se ole pahanlaatuista.
olen joskus ollut hieman vastaavassa tilanteessa, tosin koepala otettiin munasarjasta. Itkin silmäni punaisiksi, mutta löydös oli onneksi puhdas. Jälkikäteen tuntui tosi hölmölle se, että olin jo lähes suunnitellut omat hautajaiseni. Helppo sanoa, mutta asioita ei kannata liikaa pohtia ja surra etukäteen. Yritä keskittää huomiosi kaikkeen mukavaan. Kaikkea hyvää toivon!
Jos se olisi parantumaton ja saisit eliaikaa vuoden olisi se HYVIN epätodennäköistä.
Kaikkein todennäköisemmin se on joku harmiton hyvälaatuinen pattura vaan!