Luuletko, että olet viiden vuoden päästä onnellisempi kuin nyt? Miksi?

Elämäntilanne on myös toinen. Lapset ovat jo kaikki kolme koulussa ja aikaa itselle ja puolisolle aivan toisella tapaa kuin nyt. Toisaalta esikoinen on jo murrosiässä ja meillä saattaa hermoja silloin kiristää äksyilevä nuori eikä oman ajan puute :)



Kaiken kaikkiaan elämä on varmasti 5 vuoden päästä jonkun verran erilaista, mutta ei tämä nyt mitenkään onnetonta ole nytkään.

mun onnea musertaa tällä hetkellä jatkuva väsy = kireä ilmapiiri kotona.. Kunhan tuo pikkuriiviö pääsee siihen eskari ikään, luulen todella ettei ota hermoon enää niin pahasti..

siihen mennessä nuorin lapsista on jo sen ikäinen, että isommat voivat olla hänen kanssaan vähän aikaa. Mekin miehen kanssa pääsemme ehkä ekan kerran kymmeneen vuoteen pariksi tunniksi pois kotoa. Tuskin kyllä siinä vaiheessa osaamme mistään keskenämme puhua, kun se nytkin on jo vaikeaa, kun ei ole koskaan tilaisuutta jutella mistään rauhassa.

Nyt saan olla kotona, sitten on työelämä niskassa. Lapset on nyt ihanassa iässä, tiedä sitten 5 v kuluttua.

Nytkin olen onnellinen: minulla on ihana lapsi, loistava parisuhde, läheinen suku ja rakkaita ystäviä. Mutta opinnot kesken ja perheemme rahallisesti siksi tiukoilla. Pk-seudun kalliissa elinympäristössä tämä on asia, joka stressaa jatkuvasti. Lisäksi haluaisimme jossain vaiheessa toisenkin lapsen, mutta ennen kuin valmistun/työllistyn ei voi raskautta kuvitella.



Valmistunen kahdessa vuodessa ihan hyväpalkkaiselle akateemiselle alalle, jossa vieläpä työtilanne hyvä. Eli viiden vuoden päästä minulla voi olla kaikki ihan yhtä hyvin kuin nytkin, mutta perheellä enemmän rahaa, huoli taloudesta ja opintojen aikaansaama kiire ja stressi poissa... ja uusi vauva tekeillä. =)

Tällä hetkellä kaikki on niin onnellista; Ihana parisuhde ja kauan odotettu vauva, oma koti, mieleinen vakituinen työ ja luottamustoimia, perheen taloudellinen tilanne hyvä ja koko perhe terveenä. Viihdytään tosi hyvin täällä missä asutaan, ei haikailuja muualle.



5 vuoden kuluttua toivottavasti lapsellamme on sisko tai veli ja meitä miehen kanssa on muistettu huikeilla palkankorotuksilla, tai lottovoitolla=)



Elämässä pitää pyrkiä siihen, että voi koko ajan ajatella elävänsä elämänsä onnellisinta aikaa. Viime vuodet on tuntuneet siltä, toivottavasti tulevaisuudessakin!

...meillä on silloin 14-vuotias tytär, 12-vuotias poika ja 6-vuotias tytär. Sitä ei tiedä, mitä esikoisen murrosikä ja nuorimmaisen mahdollisesti päällekkäin sattuva uhmaikä tuovat tullessaan... Olen itse 39 ja mies jo 4-kymppisensä juhlinut. hmm. Oikeastaan tosi jännääkin miettiä, että missä sitten mennään. Tullaanko 9.3.2011 tänne kertomaan kuulumisistamme?

Olen nyt oikein onnellinen, vaikka rahaa on vähän jne. Viiden vuoden päästä rahatilanne on varmasti parempi, mutta olen itse siirtymässä työelämään, mikä voi olla kotiäitivuosien jälkeen joko ilon tai stressin aihe. Ihan mielenkiintoisia vuosia edessä. :)