Apua. Mun mies ei kiihota mua PÄTKÄÄKÄÄN.

Mies haluaisi aina ja jatkuvasti, minua lähinnä kuvottaa ajatuskin tuosta kaljamahasta..



En tiiä mitä tälle ajatukselle tekisi. =((

Mutta minun kohdalla se korjaantui kun kävimme keskustelua asiasta. En siis tietenkään miehelle menny sanomaan että ootpa ällö, vaan hän otti puheeksi asian et miks ei oo enää seksiä, ja hän oli myös huomannut että hoidan seksielämämme yhtenä velvollisuutena. No me puhuimme asiasta ja kerroin hänelle että ei vaan haluta (en siis missään nimessä sanonut että hän on epähaluttava koska tiedän että se voi olla itsetunnolle tosi vahingollista). Meidän tilanne alkoi vähitellen korjaantua kun aloin itse tuntea itseni SEKSIKKÄÄKSI ja haluttavaksi. Olin ennenkin ajatellut sellainen olevani mut ilmeisesti kyse oli kuitenkin siitä että koin itseni pienenlapsen äitinä jotenkin epäeroottiseksi.

Tosin syynä siihen lienee pillerit, jotka nyt jätin pois ja katsotaan josko tilanne yhtään paranis :(

Lasten jälkeen oli hiljaista monta vuotta, minua ei yhtään kiinnostanut seksi mieheni kanssa. Tapasin toisen miehen ja löysin itsestäni valtavan määrän seksuaalisuutta ja halua. Tämä suhde päättyi, mutta vieläkään en ole löytänyt samaa oman mieheni kanssa enkä halua seksiä hänen kanssaan vaikka samalla elän " puutteessa" . Tilanne on kamala, koska tiedän pystyväni tuntemaan himoa miehiä kohtaan, en vaan omaa miestäni... :(

Meitä onkin sitten näköjään enemmänkin...Éi kai tähän mitän hokkuspokkus-keinojakaan ole, mutta tosiasia on, ettei se ajatuksen voimakaan toimi. Minä en ainakaan pysty pakottamaan itseäni tuntemaan himoa, kiihkoa tai halua miestäni kohtaan, vaikka hänestä muuten välitänkin. Mutta surullinen ajatus, jos mitään seksuaalista halua tunteakseen pitäisi mennä vieraisiin, toisaalta vielä surullisempaa harrastaa velvollisuusseksiä loppuikänsä. ap

Värinä omasta miehestä on kadonnut, vaikka rakastan häntä yli kaiken. Muutenkin menee hyvin, muttei tee mieli. Kauhukseni huomasin, että kaikkiin miehiin halut ei ole loppuneet, vaan olen ihastunut erääseen mieheen. Unissa tehdään kaikkea ja aamulla olo on kuin seksin jälkeen...

Muuten kyllä pelaavat fantasiat ja mielikuvitus, mutta omaa miestä kohtaan en tunne minkäänlaista halua tai himoa, eikä siihen auta villeimmätkään kuvitelmat. Ei omaa mielikuvitustaan voi pakottaa, eikä itseään voi pakottaa kokemaan halua ellei sitä oikeasti edes jossain määrin tunne. Mutta ongelma onkin, että mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Elää seksuaalisesti täysin epätyydyttävässä suhteessa loppuelämänsä, vai nauttia seksistä vaikka sitten salaa jonkun muun miehen kanssa?

Mulla oli ihan sama. meni puoli vuotta ettei harrastettu seksiä ollenkaan ja mä olin haluton varmaan puolitoista. Mutta silloin el´ämäni muut osa alueet ei ollut kunnossa. Asuttiin kaukana perheestä/ystävistä ja painettiin molemmat hullun lailla töitä. Olisiko aika katsella jotain uutta työtä tai jos olet kotona mennä töihin. Aloita uusi harrastus ym.



Kun muutimme takaisin kotipaikkakunnalle ja muut asiat loksahtivat paikoilleen niin seksikin alkoi luistamaan!!

Olen miettinyt tätä vakavasti viime aikoina, sillä seksi alkaa olla tosi kortilla meillä, mua ei vaan kiinnosta ja mies ei tee aloitetta, koska tajuaa kyllä etten oikeasti halua.



Olen miettinyt, että meillä ongelma varmasti osittain johtuu perhepedistä. Se on kaikkein toimivin ratkaisu meillä nukkumisen kannalta, mutta pakko nyt tässä vaiheessa tunnustaa, että kyllä se tietyn spontaanisuuden seksistä tappaa. Siis älkää nyt ymmärtäkö väärin, en tosiaankaan tarkoita, ettei seksiä voisi harrastaa muuallakin kuin sängyssä. Meillä sitä harrastetaan sohvalla, keittiössä, jopa työpaikallakin kerran. Mutta niin se vain on, että " arkiseksi" jää pois, siis se, joka alkaa spontaanisti illalla sänkyyn mennessä ja saman peiton alla lähekkäin, ihan siitä ilosta, että makaa vähissä vaatteissa toisen kainalossa.



Minä en ainakaan kertakaikkiaan pysty harrastamaan seksiä tai nauttimaan, jos parivuotias nukkuu samassa sängyssä, vaikka niin kai on tehty maailman sivun. Mutta meillä on ainakin yritetty tahkota heräilevää, herkkäunista taaperoa nukkumaan omassa huoneessa tai ainakin omassa sängyssä viimeisen vuoden ajan aika ajoin, ja se tarkoittaa sitä, että joka_ainoa_yö heräillään. Taapero herää AINA jossain vaiheessa yötä omassa huoneessa ja alkaa parkua täysin palkein, kun tajuaa olevansa yksinään. Jos nukkuu samassa huoneessa omassa sängyssä, niin huutoa ei sentään tule, mutta herätessään kömpii meidän viereemme ja herättää/havahduttaa mut. Eli ainoa tapa, jolla meillä nukutaan kokonaisia öitä on se, että lapsi nukkuu samassa sängyssä. Herätessään yöllä huomaa olevansa äidin ja isän vieressä ja nukahtaa taas herättämättä meitä.



Miten muut perhepetiläiset?

Mulla on myös ihan samanlaisia fiiliksiä kausittain. Ajatuskin siitä että toinen minuun koskisi seksuaalisessa mielessä aiheuttaa inhon väreitä. Mutta, sitten kun mies tekee aloitteen ja päätän antaa säälistä, niin yllättäen huomaankin siitä nauttivani. En tiedä mikä mun päätä vaivaa, ikävä juttu kuitenkin...