Repisin perseeni irti, jos voisin. Niin paljon tuskaa ja harmia se on minulle aiheuttanut.
Pukamia on hirtetty jo kaksi kertaa, silti niitä vaan riittää. Kaikki olemassaolevat voiteet ja supot on kokeiltu, ilman pysyvää helpotusta. Buranaa ja Panacodia joudun käyttämään päivittäin (Panacod ei aiheuta minulle ummetusta, eli ei pahenna asiaa).
Pelkään leikkausta ja etenkin sen jälkitilaa niin paljon, etten ole uskaltanut ottaa askelta siihen suuntaan =((
Kertokaa, jos löytyy kokemusta pukamaleikkauksesta. Miten siitä selviytyy vai selvityykö?
Kommentit (6)
Nyt on 3 viikkoa sairaslomalla. Ei pitänyt mitenkään hirveänä kokemuksena. Mene ihmeessä leikkaukseen!!! Itselläni olleet pukamat teini-iästä lähtien, mutta kun eivät juurikaan vaivaa, en ole ajatellut leikkausta.
Anopilla leikattiin puol vuotta sitten, ja sitä ennen oli hirtetty kolme kertaa jne.
Sanoi, että olisi vaatinut heti leikkauksen, jos olisi tiennyt että helpottaa ja paranee niin nopeasti.
Eli ainakin hän suositteli ja ei kuulemma enää hirttämiseen suostu kertaakan!!!
tosin en oo tehny asian eteen yhtään mitään, tai oon, oon kokeillu niitä " suppoja" , mutta ei auttanu...en halua mennä näyttämään persettä tk:een ulkolaiselle mieslääkärille. kärsin mielummin :).
Toinen, isäni, toipui hyvin. Oli pari päivää melko kipeä, muttei pitänyt edes kaikkea sairaslomaa mitä sai (2 viikkoa!!). Pukamat olleet poissa kohta 3 vuotta. Nyt on muuttanut ruokavaliotaan kuitupitoisemmaksi, mm. leseitä ja luumuja, lakuja.
Toinen, harrastuskaverini, kävi saikkunsa aikana harrastuksessa, missä istutaan. Ei voinut istua kovin kauaa kerralla. Kertoi avoimesti leikkauksestaan. Kotona kuulemma joko seisoo/makaa vain, ei istu ollenkaan, koska se teki kipeää monta päivää. Piti koko sairaslomansa (tietty, niin mäkin pitäisin). Leikkauksesta nyt 6 vuotta ja on todella tyytyväinen että meni. Pienellä kivulla vuosien oireeton elämä.
Kun järjellä ajattelee, helpompaahan se ehkä olisi olla jokunen viikko kivuissa kuin loppuikä...
ap
Tilanne on pirullinen, ulostaminen on horror-kokemus. Olen ottanut Panacodia ja laittanut Neoproct-salvaa, mutta silti vaan tuska tuntuu sydämen tahdissa. Kivuliasta on, perkules :(((
Kai siellä leikkauksen jälkeen annetaan kunnon kipulääkkeet, ettei vaan buranaa kanneta yöpöydälle??!