kaipaatko koskaan aikaa ennen kuin sinulla oli lapsia?

kyllä kai niitä aikoja jokainen kaipaa, minäkään en siinä mielessä ettei lapsia ollut vaan siinä kun kävi yläastetta ja oli ne omat jutut

Joskus mietin, että mitä jos ois ensin opiskellut jne. Jossittelu ja mutittelu on vaan toisaalta niin turhaa ja kuluttavaa, että pikaisesti yritän päästä moisista.

Olen usein miettinyt miten kamalaa elämämme olisi ilman lapsia. Kamalaa lopullisen lapsettomuuden pelkoa ja ahdistusta!!!

Me tehdään ihan samoja asioita kuin ennenkin, lapsi vain on mukana. Vähän täytyy joitain juttuja sovitella, mutta pääasiassa tähän mennessä ei ole tullut kaipuuta entiseen. Lapsi on nyt 1,5-vuotias.

molemmat opiskelleet ensin ja hankkineet työpaikan ja tehneet vasta sitten lapsen.. en edes muista (tai halua muistaa) aikaa ennen lastani, vaikka hän on vasta 2,5vuotta. ja elämä ei ole koskaan ollut näin ihanaa!! vaikeita hetkiä on tottakai uhmat yms, mutta nekin on paljon ihanempia hetkiä kuin aika ennen lastani.

hehkuttaa yksin olon onneaan, saa mennä ja tehdä just niinkuin lystää.



mutta toisaalta, minä en olisi onnellinen yksin.

Mutta tuo siis on tyystin eri juttu kuin se, että haluaisin vaihtaa elämäni entiselleen.

koskaan enää tule tekemään niin. Kulkemaan kadulla rööki huulessa vailla huolen häivää.



En koe syyllisyyttä, sillä toki olen onnellisempi lapseni kanssa, mutta en voi väittää, ettenkö koskaan kokisi kaipauksen häiventä sielussani.