G: muistoja mummolasta

Sellaisia mummoja ei enää ole. Opin mummolta mm. matkustamisen ihanuuden.

vuodesohvaan nukkumapaikan ja laittoi tuolit etten putoaisi! Tosin, joskus pyysin mummoa viereen nukkumaan. Mummo oli leipuri ammatiltaan. Teki mulle aina keikauskakkua, kun menin käymään. Ja hernekeittoa, jonka jälkeen paistoi valurautapannussa pitsisiä lettuja. Ne ovatkin muodostuneet lempiruuikseni tästä syystä.



Mummon luona sain ekaa kertaa nähdä Tuulen viemää-leffan. Olin ala-asteen ekoilla luokilla. Yhdessä katsottiin myös Dallasia, Dynastiaa ja Falcon Crestiä. Ja mummolla oli amme, vaahtokylvyssä kävin kanssa. Mummo vei mua mukanaan ystäviensä luo, sukukokouksiin ja hautajaisiin yms. Tulen edelleen hyvin seniorikansalaisten kanssa toimeen, minusta on aina ollut mukavaa kuunnella heidän juttujaan. Mummon kanssakin jäi jutut kesken, hän kuoli 2 vuotta sitten. Lupsakka ihminen omalla tavallaan. Hiton rohkea nainen, toisen poikansa sai miehensä kaaduttua ja selvisi sitten yksin talolainoista ja lastensa kasvatuksesta, sekä isästäni, jonka isä oli jonkinlainen yllätysrakkaus, mutta naimisiin eivät menneet. 1950-luvulla avioton lapsi oli aika rankka juttu, mutta mummo ei koskaan osoittanut mitään merkkejä häpeästä tms. Rautamummo.



Mummini (äitini äiti) kuoli jo 10 vuotta sitten, turhan nuorena. Asuin heidän luonaan vuoden ala-asteella. Mummilta tulivat opit aamujumpasta, konserttikäynneistä, siisteydestä yms. Mummi oli hirveän tyylikäs ihminen, sellainen mitä minusta ei koskaan tule. Mummi vei minut elokuviin. Kävi kouluni tapahtumissa. Hieroi jalkojani. Opetti tekemään mattoja. Piti minua ja serkkujani luonaan mökillä sekä kotonaan. Olisin tarvinnut enemmän aikaa oppiakseni tuntemaan hänet. Ukkini elämä loppui samalla kuin hänenkin, vaikka ukki sinnitteleekin tässä maailmassa edelleen. Kadehdin tuota yli 40 vuoden rakkaustarinaa.

vielä lukioiässäkin. Asui lukiotani vastapäätä, mistä kotiin 15km, että ihan järkevää. Pienenäkin olin usein, en osaa sanoa, kuinka usein, koska pienten lasten aikakäsitys ei ole sama, mutta jos sanoisin että ainakin kerran kuussa tai kahdessa, en varmaan ole kamalan metsässä.



Äitini äidin luona kävimme koko perhe ainakin viikoittain. Yökylässä olin esim. hiihtolomalla tms. Ja tietenkin asuin sen yhden vuoden heidän luonaan.

ja tosi usein mummo keitti riisipuuroa iltapalaksi, se oli jotenkin hienoa kun kotona sitä sai vain jouluna. Illalla äiti laitto mummolle papiljotteja saunan jälkeen. Tädin kanssa valvottiin koko yö ja katottiin euroviisuja : )

On ihan varhaisimpia muistojani. Oli tosi kivaa, saatiin veljien kanssa herkkuja ja nukuttiin lattialla (jostain syystä ihan älyttömän hauska asia tuolloin).



Syy, minkä takia ei olla sen kummemmin oltu hoidossa on se, että maaseudulla 70-80 -luvulla ei juuri ikinä lähdetty mihinkään. Olen, hui kauhistus, niitä lapsia, jotka on nähneet vanhempansa hutikassa grilli-illoissa. Sekin oli vaan hassua, ja silloin me lapsetkin saatiin valvoa pidempään, mikä oli jännää.

käytiin molemmissa paikoissa ehkä noin kerran vuodessa ja mummot eivät käyneet meillä koskaan, joten ihan vieraiksi ihmisiksi jäivät minulle.

Mun mummola oli keskellä maaseutua, vanha maatalo (vaikka pellot olikin myyty). Sinne mentiin aina vähintään koko viikonlopuksi kerrallaan, ja yleensä samaan aikaan ainakin muutaman serkun kanssa. Kun olin pieni, nukuin mummolassa äidin kanssa ikivanhassa, vedettävässä puusohvassa, joka oli kova ja haisi kummalliselle. Kun olin vähän vanhempi, mummo laittoi kaikille lapsenlapsille vinttihuoneeseen siskonpedin, missä saatiin kikattaa yötä myöten ilman, että aikuiset kuuli.



Mummolassa sai juosta ulos ja sisään miten sattui, vaikka nakuna jos huvitti. Lähellä oli järvi ja ukin veneen sai ottaa, jos vaan muisti pelastusliivit. Yllättävän pienestä asti saatiin mennä soutelemaan ja saareen uimaan ilman aikuisia. Suolle oli kielletty menemästä, niin että siellä tietenkin piti käydä säännöllisesti. Kuviteltiin sinne kaikkia hirviöitä sun muita ja " varottiin" siellä vähän niin kuin Ronja varoo Helvetinkuilua... Pojat kävi aina ukin kanssa laittamassa verkkoja ja ongella, mutta musta sellainen oli tylsää. Me käytiin serkkutyttöjen kanssa katsomassa mieluummin mummon naapurin hevosia (varsinkin jos oli varsoja!) tai leikittiin kissanpentujen kanssa tai jotain muuta yhtä kliseemäistä. Ukilla oli puuvaja, jossa leikittiin Vaahteramäen Eemeliä, joka oli rangaistukseksi lukittuna ja vuoli puu-ukkoja.



Mummo leipoi pullaa ja karjalanpiirakoita, ukki lämmitti varmaan joka ikiseksi illaksi ulkosaunan ja teki tuoreet vastat. Hyttysiä oli aina kamalasti, mutta hirvikärpäsiä ei ollut vielä keksittykään :) Kivaa oli. Kesäisin saatettiin viettää siellä vaikka kuukausi ilman vanhempia.

meidän mummolla oli vielä silloin lehmiä ja kesäsin oltiin serkkujen kanssa heinä hupulaisina, parhaimillaan meitä oli 5-8 saman ikäistä. Ja illalla sitten kokojoukko siskonpetiin vinttiin.... se oli sitä ihanaa 80 lukua kun kaikki oli toisenlaista.....