En jaksa enaa kehitysvammaista sukulaistani. Kaikki tilanteet ovat hanen kanssaan niin arvaamattomia eika mitaan kuria tai ohjausta hyvaan kaytokseen ole hanen vanhempien taholtaan

Mikä vamma on kyseessä? Kyllä vanhempien pitäisi pyrkiä siihen, että lapsi voisi elää mahdollisimman täysipainoista ja itsenäistä elämää, kyllä siihen kuuluu myös käytöstavat.

asia kun on suvussamme tietynlainen tabu. Vanhemmat pitävät vammaista mahdollisimman lapsena, muiden taas pitäisi pitää häntä kuten vammattomana.



Hän on minusta ehkä cp-vammainen. Hän kävelee, pukee, ja syö itse, tosin vähän kankeasti ja hitaasti jne. Muistaakseni jostain kuulin joskus, että hänet on arvioitu 4-5 vuotiaan lapsen tasolle. Ei osaa itse käydä vessassa eikä ilmoittaa vessahädän yllättäessä.



Äiti mielellään syöttää lastaan, vaikka tämä osaisi hyvin itsekin (ainakin valmiuksia syömisen opetteluun). " Lapsi" saattaa purskauttaa suustaan sopat äitinsä naamalle, mihin tämä ei reagoi mitenkään. Äiti on alistuneen ja tavallaan katkeran oloinen, mutta toisaalta jotenkin tuntuu nauttivan kovasta kohtalostaan ja liioittelevan sitä monilla tavoin.



Moni käytös, joka minusta on vaan huonoa ja tarkoituksellista temppuilua, on vanhempien mielestä taudinkuvaan lähtemättömästi kuuluvaa ja jos yrittääkin sanoa että antaisi lapsen vaikka syödä itse, se on hirveän loukkaavaa, kuulemma sama kuin sanoisi sokealle että alat vaan lukemaan tuosta.



ap

Ja ehkä jokin tuettu asumismuoto olisi parempi, kuin kotona asuminen, pääsisi lapsikin itsenäistymään..

Minua vain sieppaa se, että haluaisin kutsua heitä erilaisiin juhliin meille, mutta aina joku sirkus on takuulla tiedossa. Etenkin juhlissa lapsi tuntuu villiintyvän täysin ja vanhemmat ovat kyvyttömiä ottamaan tilanteen haltuunsa. Muilta vierailta loppuu ymmärrys, kun tulee toistuvasti kahvit syliin ja itseltäni kun ne kahvit ovat tapetissa.



Jos lakkaan kutsumasta heitä ja pitämästä yhteyttä, uskon että heidän (koko perheen) seuranpitomahdollisuudet heikkenevät entisestään. Tuettu asuminen oli minustakin kaikkein normaalein vaihtoehto, mutta käypä esittämässä sitä tuollaisille vanhemmille... Että hekö muka hylkäävät lapsensa jonnekin laitokseen, jossa se pelkää peittonsa alla päivästä toiseen jne.



ap

Tuskin tuossa paljoa voi keskustella, jos vanhemmilla on noin sulkeutunut asenne. Helposti tuollaiset jää vaan tuttavapiiristä pois, ei ole kiva saada jokaiseen omaan tärkeään juhlapäivään moinen yllätysmomentti mukaan.

sitten kun nämä iäkkäät vanhemmat kuolevat?

Mies!



Ankeat ajat on tiedossa. Kun vanhemmat kuolee, alkaa miehellä todellinen selviytymistaistelu. Taas tilanne, jossa vanhemmat kuvittelevat auttavan kehitysvammaista lastaan, kun paapovat ja pitävät pumpulissa. He tekevät vain hallaa! Koittaa vielä päivä, kun henkilö joutuu omilleen. Nyt olisi hyvä aika alkaa totuttamaan asumista muualla kuin kotona. Kai hän sentään käy lomapaikoilla jossain? Vai onko aina kotona?



Ota asia puheeksi. Oikeasti, teet oikein jos yrität vaikuttaa henkilön elämään. Saat varmasti sontaa niskaasi, mutta vanhemmat pitäisi saada herätettyä.

Nyt, kun vanhemmat ovat vielä virkeitä, he voisivat auttaa lastaan rakentamaan itsenäistä elämää jossain palvelutalossa..jossa lapsella olisi turvallinen paikka sittenkin, kun vanhemmat eivät enää jaksa täyspäiväistä hoidettavaa.

Ennemminkin laitospaikka.

Itsekään en tiedä, jaksanko enää hakata päätäni seinään. Olen parit riidat aiheuttanut ja aina itse ollut lopulta se joka oli väärässä ja pyytää anteeksi.



Vanhempien kuoltua sukulaiseni menee varmaankin johonkin hoitokotiin. Ainakaan hänen sisarensa ei ole ilmaissut haluaan ottaa häntä kotiinsa hoidettavakseen. Vanhemmat ovat jo eläkkeellä, äiti tosin aina ollut kotiäiti. Vammainen käy 4 krt viikossa jossakin päiväkerhossa, jossa luulisin olevan paljon reippaampi kuin kotona. Kotona ei tehdä mitään, ettei vaan satu mitään, ja voihan kiukuttelu olla oire pitkästymisestäkin. ?



ap

Ja hänen ei kyllä kuuluisi asua vanhempiensa kanssa enää. Aikuinen muuttaa omaa kotiin. Paha vain sinun mennä sitä vanhemmille sanomaan..

Jos on 4-5v tasolla niin takulla ymmärtää.

tekevät joskus karhunpalveluksen vammaiselle lapselleen " lellimällä" ja suojelemalla liikaa. Olen ollut kehitysvammaisten (vaikeasti) koulussa ja siellä kyllä vaadittiin vamman laadusta riippumatta hyvää käyttäytymistä kaikilta. Jotkut oppii hitaammin toiset nopeammin.. samat säännöt kuitenkin kaikilla. Myös se kehitysvammainen VOI kehittyä ja oppia..

Tämä vammainen on muuten nainen, jos joku ymmärsi että on mies. Sanon esimerkiksi että käydäänkö tähän istumaan kun pappi alkaa kohta puhua kun vauva saa nimen. Hän ymmärtää kyllä täysin mitä sanon, mutta alkaa silti esim juoksennella ja säntäillä moneen suuntaan. Lisäksi hän höpöttää samoja juttuja sataan kertaan, esim pappi tulee pappi tulee (no tälle nyt ei voi mitään). Jos sanon kovemmin, että kuule nyt todellakin pitää olla paikallaan, tulee hänen äitinsä paikalle pelastamaan lastaan minun ymmärtämättömästä käsittelystä. Häneltä kun ei voi vaatia saa kuin muilta, enkö nyt tätä tajua.



Jos pyydän häntä odottamaan hetkisen kahvipöytään siirtymistä, hän alkaa paniikinomisesti kahmia käsiinsä kaikkia pikkuleipiä, kunnes hänen äitinsä tulee antamaan hänelle lautasen ja siihen kasan syötävää.



En todellakaan tiedä, mitä näissä tilanteissa toimia. Joko tämä ihminen pelästyy sitä, että hänelle osoitetaan käskyjä ja pyyntöjä, tai sitten kokeilee rajojaan kaikkien ihmisten kanssa.



ap

Vierailija:

Jos pyydän häntä odottamaan hetkisen kahvipöytään siirtymistä, hän alkaa paniikinomisesti kahmia käsiinsä kaikkia pikkuleipiä, kunnes hänen äitinsä tulee antamaan hänelle lautasen ja siihen kasan syötävää.

ap

raskasta olla koko ajan perässä katsomassa ja pelkäämässä jo etukäteen miten kaikki menee.

Jos tämä nainen on kehitysvammainen ja hänen kehityksensä on arvioitu 4-5 vuotiaan tasolle, hän tosiaan käyttäytyy kuin sen ikäinen. Joku sanoi että kyllä 33-vuotiaalta pitää odottaa käytöstapoja oli vamma tai ei... voi luoja teidän tietämyksen kanssa... Juuri sen kehitysvamman takia ei häneltä ei voi odottaa samanlaisia käytöstapoja kuin terveeltä aikuiselta.



Ja kuten ap sanoit, sinä et ole asiantuntija, joten et voi tietää pystyisikö hän oppimaan jotain peruskäyttäytymissääntöjä. Luultavasti hän ei koskaan opi niitä, vaikka onkin " aikuinen" , jos kehitysvamman laatu on vaikea. Sinuna ottaisin selvää kehitysvammoista, jotta pystyisit ymmärtämään naista paremmin. Ehkä sitten et ihmettelisi miksi hän " huutaa ja örisee" tai viskelee ruokaa ympäriinsä.

Kyseessä ei ole mikään kehitysvammaisen 4-5 vuotinen taso. 4-5 vuotiaan kehitysvaiheessa oleva tietää että ketään ei lyödä eikä potkita, ruuan kanssa ei tahallisesti leikitä, tietyissä tilanteissa pitää yrittää jaksaa olla hiljaa, juhlissa otetaan pöydästä vasta kun siihen kehoitetaan, päivänsankari ottaa ensin jne.



Voisiko joku kehtiysvammaishoitaja kommentoida tätä ketjua?

Tietysti on huono asia, jos naisen äidillä on asenne, ettei mitään VOI harjoitella tai opetella. Se on tietysti aika ymmärrettävä asenne, koska siten äiti pääsee " helpommalla" , koska omatoimisuuden opettelu vaatii aikaa, taitoja ja viitseliäisyyttä. Ainakin hetkellisesti - lyhyellä tähtäyksellä - on helpompaa passata ja antaa periksi. Mutta se on karhunpalvelus kehitysvammaiselle itselleen.



Mutta tuo mitä sanoit siitä, mitä ko. kh tekee ja miten hänen sinun mielestäsi pitäisi osata käyttäytyä on maallikon lööperiä, pitkälti.

kumpi? ovat 2 eri asiaa!