Lue keskustelun säännöt.
Nostan hattua adoptiolapsen vanhemmille
20.04.2006 |
Hirveän päivän päätteeksi voin vain todeta, että on upeaa että pystyy rakastamaan niin paljon, että jaksaa olla äiti tai isä adoptiolapselle. Minusta ei varmaankaan olisi siihen. Välillä tuntuu tämän uhmaikäisen kanssa, että rakkaus on yhden säikeen varassa ja jaksaa vain siksi, että on tuon lapsen kohdussaan kantanut.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei me mitään pyhimysäitejä olla. Välillä lasta rakastaa enemmän ja välillä vähemmän. Ihan niinkuin biolastakin.