Jos miehesi löytäsi uuden rakkauden

Mut jos oikeesti niin kävis ni en mä varmaan viittis kiinni roikkua, antais miehen mennä jos haluaa.. Helppoa ei kylläkään olis enkä tiiä saisinko itteäni aseteltua uusille urille. Mutta en kyl haluais ukkoa väkisinkään pitää, kun aina olis mielessä että se haaveilee jostain toisesta.

pistäisin itseni uusille urille ja antaisin miehen mennä.



Ketään ei voi väkisin pitää. Jos mies ei enää halua olla mun kanssa, niin sitten se ei halua. En minä voi hänen haluaan muuttaa, en hyvällä enkä pahalla.



Mutta toivottavasti hän ei halua uutta naista, koska suru mullekin puseroon tulisi, niin kovasti sitä rakastan.

Mutta saispa kokee miltä tuntuu tulla jätetyksi.

Ja olisin onnellinen miehen puolesta :)

Hoitaisimme lapset ja löytäisin jonkun toisen joka palvoo minua...

Ollaan oltu yhdessä 20 v ja rakkaus roihuaa täysillä. Olemme vielä onnellisempia kuin alkuaikoina.



Jos kuitenkin kuvitellaan, että mies minut heivaisi toisen takia, niin kyllä se olis kova paikka. Mieheni on elämäni rakkaus. Päästäisin hänet kuitenkin menemään ja koittaisin jotenkin jatkaa elämääni. Selviämiseen menisi varmasti vuosia.

Toivon tietysti että mieheni ei rakastu toiseen. Mutta jos näin kävisi niin antaisin mennä.

Tosin en jäisi suremaan, koska kyllä maailmaan miehiä mahtuu...

sillä keinolla on paremmat mahdollisuudet saada mies vaikka takaisin, jos uusi tipu jättää.

Vierailja:

Ja olisin onnellinen miehen puolesta :)

Minä antaisin mennä, ja jatkaisin uusilla urilla. Vaikka kyllä olisin surullinen!

Kuten joku sanoikin, ketään ei voi väkisin pitää enkä tietenkään haluaisi olla mikään toiseksi paras vaihtoehto. Miehiä on maailma pullollaan, vaikka tietysti tuon oman mussukkani haluaisin pitää jos mahdollista. ;)

Tulishan se aika pahasti omaan nilkkaan kun mies jätti vaimonsa aikoinaan mun takia : )

Jos mies kumminkin jättäisi minut alkaisin tappelemaan lasten kautta. En antaisi varmaan tavata ja haukkuisin miestä. Isompaa lasta neuvoisin puhumaan isälleen, että tulisi takaisin kotiin :)

Myönnän hullu olen ja riippuvainen miehestäni ja toivonkin, että tuota tilannetta ei tule koskaan eteen :)

Isäni jätti äitini yllättäen. Se on piirtänyt minuun niin syvän trauman, että en koskaan ikinä kiinni keneenkään ihmiseen niin totaalisesti, että elämäni olisi hänen varassaa.

Haluaisin luottaa ihmisiin, mutta en pysty. Trauma on minussa niin syvällä. Aina on takaportti auki, vaikka ei tätä tiedä kukaan, vain minä itse. Omat hankaluutensakin rikkinäisessä minuudessa on. Mutta kaikesta ei voi syyttä itseään. Lapsi ei kykene käsittelemään avioeroa rationaalisesti.

Enkä haluasi miestä joka ei haluaisi mua.



Mutta olisin varmasti ainakin alkuun tosi mustasukkainen lapsista uudelle naiselle silloin kun olisivat isänsä luona. Tai ehkä toi ainakin alkuun ei riitä, vaihdetaan olisin tosi mustasukkainen lapsista uudelle naiselle.

oliko miehellä lapsia?

Vierailija:

on miehesi siis nuori tai vanha, niin sehän on mahdollista. Mitä tekisit?

roikkuisit kiinni epätoivoisesti

pistäisit itsesi uusille urille ja antaisit miehen mennä

pakottaisit kiristämällä miehen pysymään luonasi

valjastaisit lapset ja kaikki sukulaiset ympäripuhumaan hulluksi tullutta

Vierailija:

on miehesi siis nuori tai vanha, niin sehän on mahdollista. Mitä tekisit?

roikkuisit kiinni epätoivoisesti

pistäisit itsesi uusille urille ja antaisit miehen mennä

pakottaisit kiristämällä miehen pysymään luonasi

valjastaisit lapset ja kaikki sukulaiset ympäripuhumaan hulluksi tullutta

Vierailija:

pistäisit itsesi uusille urille ja antaisit miehen mennä

Mitä tuo itsensä uusille urille pistäminen sitten kohdallani olisi, en osaa sanoa.

Kerroin miehelle tunteeni ja lähimmille sukulaisille tapahtumien kulun. Sitten lopetin miehen paapomisen ja käskin mennä uuden hoteisiin, mutta mies pelästyi ja alkoikin olemaan minusta mustasukkainen. Kun en enään välittänyt pyysi päästä takaisin.