Ketjut syömishäiriöistä...
Eilen vaivauduin kommentoimaan omaa kokemustani ko. sairaudesta äidille, joka epäili teininsä sairastavan bulimiaa.
Nyt näyttää, että tullut useita ketjuja, joissa käsitellään syömishäiriöitä tavalla tai toisella..
Haluan vaan sen sanoa teille, joilla ei ole omakohtaista kokemusta asiasta, että olkaa hiljaa ja keskittykä johonkin järkevämpään puuhaan...En viitsi enää edes lukea noita ketjuja. Rupeaa ahdistaan vaan asiasta tietämättömien kommentit.
Itse painiskelin useita vuosia syömishäiriöiden kanssa, ja nyt elämä tuntuu sujuvan ja haluan tehdä kaikkeni unohtaakseni nuo ongelmat.
Mikään ei harmita niin paljon kuin se, että pilasin nuoruuteni parhaimmat vuodet syömishäiriöisellä käytöksellä. Ajatella etten muista kunnolla edes lukioaikojani, jolloin anoreksiani oli pahimmillaan. Elämäni pyöri täysin syömisen tai sanoisinko syömättömyyden ja siitä selviämisen ympärillä....ja kun selviydyin anoreksiasta, niin tein kaikkeni, että unohtaisin ne vuodet. Uskokaa tai älkää, psyyke on ihmeellinen, olen ne suurilta osin onnistunutkin unohtamaan. Muistissa noiden vuosien kohdalla lähes musta aukko.
Älkää hyvät ihmiset pilatko ainutkertaista elämäänne em. sairauksilla ja lopettakaa se peiliin ja puntariin tuijottaminen. Kerran täällä vain eletään. Minä menin ja pilasin oman nuoruuteni, älkää te tehkö samoin.
Kommentit (2)
vanhempani eivät tunnusta koko asiaa. Heidän mielestään minua ei todellakaan ole mikään vaivannut. Alimmillaan painoin 35kg.
Täyttä asiaa.
Myöskin sairastanut sekä anorksian että myöhemmin bulimian, vaakaa ei meidän kotona vieläkään ole sillä koskaan ei voi sanoa täysin parantuneensa. Typerät tietämättömien kommentit voivat satuttaa kipeästi vaikkeivat henkilökohtaisiksi olisikaan tarkoitettu.