Onko sinulla vaikeuksia suhtautua lapsettomaan ihmiseen?
Entä vapaaehtoislapsettomaan? Kysytkö asiaa suoraan, että miksi jollakin ei ole lapsia? Alatko sen jälkeen kertomaan kuinka " mieli varmasti muuttuu" ja " kaikki haluavat lapsia" ?
Kommentit (18)
Mun läheinen ystäväni on lapseton harvinaisen kohtupuutoksen takia (en muista diagnoosia). Hän on elänyt asian kanssa 16-vuotiaasta asti ja tiennyt, että vain kohdunvuokraus ja adoptio olisivat ainoa keino saada lapsi. Ystäväni on valinnut miehensä kanssa lapsettomuuden ja elävät sen kanssa. Surua on ollut paljon, koska lapsettomuus ei ollut vapaaehtoista. Huomasin, että pitkän aikaa oli niin, että välttelin valittelemasta omaa lastenhoitoväsymystäni hänelle, koska ajattelin sen lisäävän hänen tuskaansa. Sitten, kun lopetin sen pinnistelyn ja uskaltauduin puhumaan asiasta hänen kanssaan on välimme olleet huomattavasti luontevampaa ja avointa.
Jotkut eivät halua lainkaan, jotkut eivät saa vaikka haluaisivat ja joillakin ei ole vielä ajankohtaista. Riippuu ihmisestä ja ihmissuhteen laadusta kysynkö ja mitä kysyn. Mutta en yöuniani menetä sen vuoksi jos jollakulla tuttavallani ei ole lapsia.
Olen äiti, mutta olen paljon muutakin ja minulla on myös muita mielenkiinnon kohteita kuin lapset, joista keskustella. Olen elänyt pitkän pätkän aikuiselämää lapsettomana itsekin. En kysele toisten lisääntymissuunnitelmista, koska mielestäni kyse on yksityisasiasta, jota ei ole kohteliasta udella joka käänteessä. Uskon, että lapseton ottaa asian kyllä puheeksi, jos haluaa asiasta keskustella.
Riippuu vähän minkä ikäisestä on kyse, uskon että mieli usein muuttuu mutta en sitä ääneen hänelle sano. Tietysti voin keskustella asiasta mikäli hän itse tahtoo.
Minäkin suhtaudun muihin mutkattomasti ja toivon, että minuun suhtaudutaan hyvin. Vaikka en siis lapsia aioakaan " tehdä" koskaan. t. ap
Jos olisin itse lapseton, en toivoisi mammojen ahdistelevan minua kysymyksillään.
Tuttavissani on lapsettomia, joilla ei edes hoidot auttaneet. On lapsettomia, koska ei löytynyt puolisoa ajoissa. On lapsettomia ihan omasta tahdostaan.
En kysele, enkä toisaalta myöskään häpeile tuoda omaa katrastani näytille. Kenenkään toisen lasta en ole synnyttänyt, joten minun lapsistani ei yksikään ole poissa lapsettomilta.
Onneksi järki kuitenkin voittaa tunteen, enkä suolla ajatuksiani ihan holtittomasti kenelle sattuu. En siis missään tilanteessa tiedustele keneltäkään lapsenhankinta-asioista, sen paremmin kuin vaikkapa miehen hankinnasta tai laihdutusaikeistakaan.
Kertokoon jos haluaa, mutta itse en toisen henkilökohtaisia valintoja nosta esille.
on vaikea olla välillä tuntematta sääliä, kun itse kokee lapsen tuoneen niin suurta onnea, jos vaivaakin, elämään. Siis ystäviä kohtaan, jotka eivät voi saada lasta. Tietenkään en näytä sitä.
Ja niitä, jotka valitsevat vapaaehtoisesti lapsettomuuden, ymmärsin ennen täysin (" ei missään tapauksessa mulle koskaan lasta:)" ) ja nyt en taas ymmärrä ollenkaan. Ei kaikkea tarvitsekaan ymmärtää.
Sen sijaan en kyllä jaksaisi useampia lapsia...
Ehkä johtuu siitä että itsellä on kokemusta vuosien ajan kestäneestä lapsettomuudesta ja juuri sen takia, koska tiedän mitä helvettiä se voi pahimmillaan olla, on vähän vaikea olo. Liian tylyä mennä hehkuttamaan äitiyden onnea.
Mutta töissä tai jossain muualla, missä ei lapsia muutenkaan ol eniin ei aina tule edes ajatelleeksi, onko joku lapseton vai ei. Tosin nykyinen työ liittyy jossain määrin lapsiinkin ja työpari on lapseton vanhapiika....
Paitsi yhteen vapaaehtoisesti lapsettomaan. En tykkää kaverin tavasta puhua lapsista. Kaikki lapset on penskoja, odottavat äidit on rumia jne.
Vierailija:
Paitsi yhteen vapaaehtoisesti lapsettomaan. En tykkää kaverin tavasta puhua lapsista. Kaikki lapset on penskoja, odottavat äidit on rumia jne.
Mulla on itse asiassa todella moni pitkäaikainen ystävä vapaaehtoisesti lapseton. Rehellisesti olen koettanut kertoa lapsen saannin hyvistä ja huonoista puolista JOS ovat kysyneet. Suvussa on yksi agressiiviinen laseton pariskunta, joka ottaa asian aina itse puheeksi ja siinä on sitten oltava kieli keskellä suuta.
" vittu ku noita lapsia täällä, vittu ku noita äitejä täällä, vittu ku rumia, vittu mitä tulevat vahinkovankkureiden kanssa, vittu tota meteliä...."
En osaa täysin ymmärtää niitä, jotka haluavat ehdottomasti lapsia. Silti heitä suvaitsen, enkä tahallani puhu ilkeästi. Ja muistakaa se, että teidän mahdolliset lapsensaantivaikeudet ei ole vapaaehtoislapsettoman syytä! Ei kaikki halua samoja juttuja ja se on hyvä.
t. ap
ja lapsettomat ei tiedä, mistä jää paitsi? Mulla on rehellisyyden nimissä joskus sellainen olo, kun puhutaan siis vapaaehtoisesti lapsettomista.
En mäkään tiedä, miltä benjihyppy tuntuu, kun en oo koskaan kokeillut. Voi olla aika mahtavaa, ja monet varmaan säälii mua, kun kuolen kokematta sitä koskaan. Jonkun mielestä se voi olla maailman upein juttu ja elämän tarkoitus.
Häiritseekö teitä, jos ette tiedä mistä toisen lapsettomuus johtuu?