Voiko hakea töitä jos aikoo kuitenki raskautua ihan pian?

Taidan hakea töitä koska toista lasta ei vaan kuulu... Ja valehtelen jos kysytään.

Ja työhaastattelussa ei saa kysyä " milloinkas tulee lisää lapsia" . Joten ei tarvi edes valehdella, kun asiaa ei saa kysyä.

Työantaja ei edes lapsista saa kysyä, se on laitonta. Mutta jos kysyy vastaat vain jotain ympäripyöreää että ei nyt juuri ole suunnitelmissa. Eihän se heillekuulu ja on laitonta sellaista edes naiselta kysyä!!

Ethän sinä tiedä koska tulet raskaaksi; siihen saattaa mennä kuukausi tai kaksi vuotta. Eri asia jos on jo raskaana ja sitten huijaa ettei ole aikeissa hankkia lapsia.

Sitä paitsi mistä sitä tietää koska tulee raskaaksi, joten jos sitä edes kysytään (vaikkakin kysyminen laitonta) niin ethän sä oikeasti voi sitä tietää koska se tapahtuu, joten et edes valehtele =).

et voi tietää tuletko todella joskus raskaaksi, jos tulet niin saatko tosiaan lapsen... Jos työhaastattelussa kysyvät asiaa, valehtele. Jos todella sitten tulet raskaaksi, niin voit sanoa että oli vahinko.



Se on vaan niin siskot, että itse on itsestään huoli pidettävä, liika kiltteys ei elätä!

Jos asiaa haastattelussa kysytään, niin voit kieltäytyä vastaamasta (siihen sinulla on oikeus) tai vastata jotain ympäripyöreää. Onnea työnhakuun!

Lapsensaantisuunnitelmista ei pitäisi haastattelussa edes kysyä ja jos kysytään, ethän voi mitenkään tietää, että tulet raskaaksi juuri silloin kuin haluat. Aina tuollaisiin perheenlisäysuteluihin keksii jotain ympäripyöreää eikä näissä asioissa mielestäni voi puhua valehtelusta, koska lapsensaanti ei tosiaan tapahdu napista painamalla.



Ajattelepa tilannetta, jossa työtä hakee nainen, joka vannoo, ettei koskaan aio hankkia lapsia ja kuuluttaa tätä työhaastatttelussa... Sitten hän tapaa unelmiensa miehen ja huomaakin olevansa yllättäen raskaana...



Kumpi edellisistä on moraalisesti enemmän etusijalla/tekee moraalisesti " enemmän väärin" ? Ei kumpikaan, aivan samassa asemassa ovat molemmat. Naisen asema nyt vain on se mikä on, työtä on vaikeaa saada varsinkin parhaassa hedelmällisyysiässä.



Ja jos lohduttavalta tuntuu tässä yhteydessä, voihan olla, ettei muuta työtä ole edes tarjolla kuin pätkätyötä (en tosin tiedä työalaasi) ja silloinhan esim. vuoden pätkä työelämässä sopii paremmin kuin hyvin, vai mitä?

Kiitos teillä kannustuksesta työnhakua kohtaan. Olenkin ajatellut hakea, ja jo kirjoitan hakemustakin, mutta kun mua rassaa tuo, että tosiaan meinataan jatkaa hoitoja, mutta haluaisin kuitenkin töihin just sen takia ettei välttämättä saakaan lasta hoidoillakaan. Niinkuin joku sanoi, että voi jäädä ilman kumpaakin. Hui, mikä kauhuskenaario!



Miten te muut olette hanskanneet nää hommat?

Jos haluat tehdä uraa yrityksessä, tuo ei kuitenkaan ole se paras tapa. Ainakaan meillä tuollaista ei ainakaan palkittaisi ylennyksillä, palkankorotuksilla tms. muutamaan vuoteen. En ota kantaa siihen, miten reilua tuo on, mutta monissa firmoissa se on kuitenkin realiteetti. Ja syy siihen, miksi naisten palkka on vain 80 % miesten palkasta.

Pakastetun alkion siirto on meilläkin edessä. Mutta töitä kuitenkin nyt haen, koska ei voi tietää miten etukäteen käy. Jää tyhjän päälle, jos ei tule vauvaa puhumattakaan töistä! Vielä ei ole ainakaan kysytty vauvasta, kun olen erilaisista paikoista töitä haeskellut..

Ihan yhtä tyhjä pohdinta olisi se, että voiko hakea töitä, kun saattaa kuolla ensi viikolla.. no kärjistettynä..

Just nyt sun on oikein hyvä aika hakea, et ole vielä raskaana ja ehdit olla vähän töissä ennen kuin jäät äitiyslomalle.



Onko mulla jotenkin normaalia toimimattomampi omatunto tai jotain, mutta en voi millään ymmärtää miten jollain tulee tuollaisesta huono omatunto? Miten joku edes miettii tuollaista? Työ on vaan työ.