Lue keskustelun säännöt.
Sikiöseulonnat pilaavat odotusajan
21.11.2005 |
Tämä kirjoitus kannattaa lukea:
" Odottava äiti on aina huolissaan tulevan lapsensa terveydestä. Hän uskoo ja toivoo, että lapsi olisi terve. Joskus huoli sairaudesta nousee ahdistavaksi, välillä se unohtuu. Nykyään terveydenhoitojärjestelmäkin osallistuu tosissaan tähän äidin ikiaikaiseen huoleen juoksuttamalla häntä sikiöseulonnoissa.
Kakienlaisia vikoja voidaan löytää sikiöistä, mutta ei kaikkia. Lapsi voi kaikesta huolimatta syntyä viallisena, tai sairastua myöhemmin johonkin perinnölliseen tai muuhun tautiin.
Jos lapsi osoittautuukin jo sikiövaiheessajollakin ikävällä tavalla sairaaksi, sysää yhteiskunta koko roskan vanhempien, käytännössä äidin niskaan. Hänestä pitää kehkeytyä " suuri päättäjä" , joka tietää haluaako hän tämän lapsen vai ei.
Yhteiskunta tarjoaa ikään kuin tilaisuuden suunnitella uudestaan tulevaisuutta. Kuitenkin päättäminen sellaisista asioista, joissa elämä ei ole antanut ihmiselle päätäntävaltaa, tuo tullessaan pelkkää ahdistusta, teki sitten niin tai näin.
Kalliiden seulontojen tarkoitus ei varmasti ole lisätä perheen tietämystä sikiön voinnista, vaan vähentää vammaisten lasten syntymistä. Yhteiskunta voisi ottaa kokonaisvastuun sikiöseulonnoista ja velvoittaa äidin tekemään abortin, kun epämieluisa sairaus on havaittu. Se ottaisi vastuun pois äidin harteilta.
Mutta Suomihan ei halua harjoittaa rotuhygieniaa. Sellaisesta saa kansainvälisesti huonon maineen. Kätevintä onkin pitää rodunjalostus yksityisasiana.
Raskauden jatkuva tutkiminen on ehkä pahinta medikalisaatiota, mihin lääketieteen kehitys on johtanut. Lääkintähenkilökunta ei ota vastuuta. Se tekee vain työnsä eli lisää tietoa, jonka aina ajatellaan tuovan ihmiselle pelkkää hyvää.
On väärin tehdä raskaudesta ikuisen terveyden odotustila ja sysätä päätöksenteko äidille, kun terveyttä ei saatukaan. Sikiöseulonnat pilaavat odotusajan pelottelemalla äidin ja kääntämällä hänen ajatuksensa lapsen mahdollisiin vikoihin ja sairauksiin. Odotusajasta voi tulla niin ikävä kokemus, että se voi vähentää äidin halua tulla uudelleen raskaaksi.
Meillä on pajon terveitä lapsia, jotka voivat huonosti. Miksi lasten terveyttä, joka raskauden aikana tuntuu olevan niin tärkeää, ei sitten myöhemmin paljon arvostetakaan. Ne voimavarat, jotka käytetään sikiöseulontoihin, voitaisiin käyttää lasten hyvinvoinnin edistämiseen, olivat he sitten terveitä tai sairaita.
Lasten saanti on aina riskipeliä, mutta eivät riskit elämää suurempia ole."
Mielipideteksti Suomen Lääkärilehdessä 46/2005. s. 4772.
Kommentit (27)
Ei tarvinnut pelätä kun tiesi, että tervettä lasta odotetan. Olisin tehnyt abortin, jos olisin saanut kuulla odottavani vaikeasti vammaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ei tarvinnut pelätä kun tiesi, että tervettä lasta odotetan. Olisin tehnyt abortin, jos olisin saanut kuulla odottavani vaikeasti vammaista.
Me halusimme meille tulossa olevan lapsen sellaisena kuin hän oli. Terve poika syntyi, mutta sairaskin olisi otettu avosylin vastaan. En kertaakaan katunut päätöstä olla menemättä seulontoihin, kertaakaan ei raskauden aikana oikeasti mietityttänyt onko lapsi terve vai ei. Hän oli ja on meidän ja rakas juuri omana itsenään.
Varsinkin kun ne ei tosiaan mitään takuuvarmaa tervettä lasta takaa. Viettää onnellisen odotusajan ja ottaa vastaan sitten mitä on tullakseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
takaa aika pitkälle, että sikiö on kunnossa. Eihän ne tietenkään takaa loppu elämän terveyttä, mutta SIKIÖN terveyden.
Ei edes kromosomeiltaan nornaalia lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekan jätin väliin, toinen käytiin kurkkaamassa. Ei oltais oltu valmiita mihinkään aborttia, näky sitten sitä tai tätä. Sen verran kauan " tehtiin" tätä vauvaa.
tulos: normaalit kromosomit
Tosiasia oli kuitenkin se, että lapsellamme oli hyvin vaikea geneettinen virhe, joka johti vaikeisiin kehityshäiriöihin ja lapsen kuolemaan.
Mutta en kadu sitä että kävimme ultraäänitutkimuksissa, tiesimme etukäteen näin mitä on tulossa ja saimme nähdä mm lapsemme imevän peukaloa! Ihania muistoja pienestä enkelistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odotusajasta aivan helvetillistä, kuvitella, kuinka kauheaa kaikki tuleekaan olemaan.
Onhan sitä vammaisuustietoa sitten aikaa sulatella vaikka koko lapsen ja oma loppuelämä. Mitä siinä pari kuukautta painaa. Tulee vaan turhaa murhetta. Elämä kantaa kuitenkin, ja käytännössä tilanteet kuitenkin lutviutuvat aina jotenkin. En näe järkeä geeniseulonnoissa. Ottakoot seulansa sitten syntyneestä lapsesta! Paljon pienemmät riskit siinä on!
Rakenneultra on mielestäni hyödyllinen, koska sen avulla lasta voidaan oikeasti auttaa synnytyksen aikana ja välittömästi sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsivesipunktio ja istukkabiopsia ovat kaksi eri asiaa. Istukkabiopsia ei voi erehtyä lapsen kromosomien suhteen.
Muutenkaan en ymmärrä, miten seulonnat voisivat pilata odotusajan. Eihän niihin mikään pakko kenenkään ole mennä.
Kyseinen mielipidekirjoitus muuten oli lääkärilehdessä, mutta ei lääkärin tai muunkaan ammattilaisen kirjoittama.
Lastenklinikalla on tullut aikaa vietettyä oman lapseni sairauden takia todella paljon, ja muiden lasten vanhempien kanssa jutellessa on aika harvoin kukaan sanonut että sikiöseulonnoissa olisi lapsen sairaus nähty ennen syntymää. Suurimmalla osalla lapsen sairaus on todettu vasta syntymän jälkeen tai vasta loppuraskaudesta esim silloin kun lapsen kokoa on katsottu ultralla. Ja sairas lapsi on ollut täydellinen yllätys.
Niitä ultrissa ja muissa tutkimuksissa ei-näkyviä sairauksia on paljon, osa todella vakavia. Tunnen monta perhettä joissa lapsi on ollut koko vauva-ajan sairaalassa, vielä enemmän niitä joilla lapsi on sairaalassa suurimman osan ajasta.
Ja sikiöseulontoihin kyllä kannattaisi minun mielestäni mennä, minun lapseni olisi kuollut vaikean sydänvian vuoksi synnytykseen jollei sairautta olisi ultralla todettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä että vauvaa harvoin pystytään toteamaan " täydellisen sairaaksi" kohdussa. Kun lapsi syntyy hänet nähdään jo eritavalla. Eli ei ole äidin maha välissä kun tutkitaan. Moni vamma tai sairaus ei näy odotusaikana. Sikiöseulonnat ovat mielestäni turhia.
Telkkarissa on/off nappula josta huonot ohjelmat saa pois. Sama juttu seulonnoissa, " off-napista" ne saa pois jos ei miellytä. Naapuriaan ei tietenkään voi eikä pidä estää katselemasta huonoja ohjelmia (tai osallistumasta seulontoihin). Elämä on helppoa kun ei tee siitä liian vaikeaa.
Jos kokee, että ne pilaavat odotusajan, voi jäädä pois. Jos haluaa lisätietoa, on hienoa, että siihen tarjotaan mahdollisuus. Ennemmin kuin valittaa, että seulonnat pilaavat raskausajan, voitaisiin painottaa ihmisille sitä valinnan mahdollisuutta. Monet kun tuntuvat ajattelevan, että esim. ultrissa on suorastaan pakko käydä. Itse olen yhdessä raskaudessa käynyt ultrat, toisessa en. Molemmissa raskauksissa huolehdin lapsen terveydestä tasan yhtä paljon.
http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=814259
" Pakko osallistua vapaaehtoisesti
[Virpi Ekholm 25.11.2005, 13:45]
Jokainen odottava äiti haluaa terveen lapsen. Kun neuvolassa ehdotetaan osallistumista sikiöseulontaan, valtaosa naisista vastaa myöntävästi.
Kaikkialla korostetaan, että osallistuminen seulontoihin on vapaaehtoista. Jos ultraääni- tai verikokeissa löytyy jotain poikkeavaa, lapsivesitutkimus on vapaaehtoinen. Ja jos lapsi lopulta todetaan sairaaksi, myös päätös abortista on vapaaehtoinen.
Onko näin?
FinOHTA julkaisi loppukesällä raportin raskauden ajan ultraäänitutkimuksista ja seerumiseulonnoista. Eniten julkisuutta sai tieto, että pääsy tutkimuksiin on kunnissa kirjavaa. Raportissa pohdittiin kuitenkin myös seulontojen eettisyyttä.
" Julkisen terveydenhuollon tarjoamasta seulonnasta kieltäytyminen voidaan kokea oppositioon asettumisena ja kieltäytyjä saattaa kokea ottavansa vastuun seuraamuksista omille harteilleen" , kirjoittajat pohtivat.
Kun lasta odottavilta vanhemmilta kysytään, toivovatko he tyttöä vai poikaa, vastaus on selvä: " Se on samantekevää, kunhan lapsi on terve." Mutta entä kun lapsi ei olekaan terve?
Vanhemmille jää käytännössä kaksi vaihtoehtoa: ottaa vammainen lapsi vastaan tai keskeyttää raskaus. Kumpikin vaihtoehto tuntuu huonolta. Miten pärjään vammaisen lapsen kanssa? Kadunko loppuikäni, jos keskeytän raskauden? Viestittääkö abortti, että en hyväksy vammaisia ihmisiä? Tukeeko yhteiskunta, jos päätän pitää lapsen?
Aikaa ratkaisun tekemiseen on vähän. Lapsi on usein erittäin toivottu ja pitkään yritetty. Toisaalta moni ei tunne vammaisia henkilökohtaisesti. Päätös raskauden jatkamisesta voi olla pelottava.
Liisa Kaarna ehdotti Suomen Lääkärilehdessä, että yhteiskunta velvoittaisi äidin tekemään abortin, kun epämieluisa sairaus on havaittu. Se ottaisi vastuun pois äidin harteilta - sillä juuri äiti on käytännössä se, jonka niskaan asia sysätään.
Kärkevällä kommentillaan Kaarna arvostelee rutiininomaisia sikiöseulontoja. " Ne voimavarat, jotka käytetään sikiöseulontoihin, voitaisiin käyttää lasten hyvinvoinnin edistämiseen, olivat he sitten terveitä tai sairaita."
Sikiöseulonnoilla on monia myönteisiä vaikutuksia. Odottavat vanhemmat tarvitsevat kuitenkin enemmän tietoa ja tukea. Seulontojen tulisi olla aidosti vapaaehtoisia.
Nyt yhteiskunta painostaa naista valitsemaan tietyllä tavalla. " Jokaisen odottavan äidin toivotaan osallistuvan uuteen sikiöseulontaan" , kertoo torstaina ilmestyneen Ilkka-lehden otsikko."
1-3 lasta sadasta kuolee oli terve tahi sairas. Normaalisti kai suunnilleen kaksi lasta kymmenestä tuhannesta kuolee yhden vuoden aikana. Eli jos menee lapsivesipunktioon on noin satakertainen verrattuna siihen, ettei menisi!
Maksoin kyseisen seulonnan itse, koska kunta ei tarjonnut mitään sikiöseulontoja. Tiedän, että mikään ei anna sataprosenttista varmuutta lapsen terveydestä, mutta mieltäni kuitenkin rauhoitti saada hyvät tulokset seulonnasta. Ja jos olisi tullut huonoja uutisia, olisin senkin halunnut tietää ennemmin jo raskausaikana kuin vasta lapsen synnyttyä.
Nimim. eräs jonka odotusajan sikiöseulonnat pilasivat