Lue keskustelun säännöt.
paha olo
07.11.2005 |
En tiedä enää mitä tehdä, olen koittanut sinnitellä mahdollisimman pitkään, nyt tuntuu etten jaksa. On varmaan monia jolla menee muakin huonommin, mutta nyt tuntuu ettei pysty antamaan heille myötätuntoa. Kaikki alkoi siitä kun tapasin erään miehen, seurustelin hänen kanssaan 2kk ja tulin raskaaksi, erottiin, mies ei halunnu mitään. odotusajan olin yksin, synnytyksessä myös. Tyttö on nyt 10kk. Kaikki kaatuu niskaan, en löydä elämääni miestä, tai tarvinko sellaista? välillä olen niin yksin etten tiedä minne mennä. Exäni joka ei ole lapsen isä, leikkii tunteillani ja nappaa mut viereensä, aina sillon kun muistaa ja tarvitsee, en pääse hänestä eroon... koska rakastan. Haluaisin hänet. Mutta hän ei tiedä mitä haluaa. lapsen isästä en ole kuullut. Olen ollut töissä, mutta tänään irtisanoin itseni, ei jaksa sitä kaikkea paskaa mitä niskaani kaadetaan, kaikki masentaa, tuntuu etten ole minkään arvonen, vihaan itseäni, voiko enää rumempaa ihmistä olla... Kaikki sanovat että olen kaunis ja hoikka, mutta itse en usko sitä. Huudan lapselle, koska olen epävarma, en jaksa, hoidan kyllä hänet, en ole jättänyt yksin jne... mutta tuntuu taas etten rakasta häntä, enkä itseäni. haluaisin opiskelemaan, mutta miten yksinhuoltaja muka voisi mennä kouluun, miten eläisimme opintotuella, kun hoitomaksukin on jo 500e/kk. Olen 20v ja koko elämä näyttäää synkältä... en halua että lapsi viedään multa, pelkään sitäkin, yöllä näen painajaisia... olen takuulla maailman huonoin äiti, miksi kaikki muut äidit osaavat olla nii luonnollisia ja rauhallisia, miksi heillä on mies joka tukee ja auttaa? kuinka he pärjäävät? Nyt lapsi nukkuu, hetken hiljaista, silti vain itken. kun en muutakaan voi... Auttakaa.
Kommentit (8)
liian moni, varsinkin nuori äiti kärsii ja yrittää jaksaa liian kauan yksin ja ilman apua. Sitten saamme lukea iltapäivälehtien kansiotsikoista näitä seurauksia. On rohkea teko pyytää apua kun sitä tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ihmeessä apua vaikka neuvolasta!!!
Onko lpasesi päivähoitopaikka kullasta rakennettu, jos maksut on todella 500e /Kk yksinhuoltajalta???!! Ja yhteiskunta tukee yksinhuoltajien opiskelua ihan täysillä, varsinkin jos sinulla ei ole ammattia vielä. Saat kaiken mahdollisen tuen ja avun, päivähoitomaksut poistuvat kokonaan...
Siis en ole opiskellut, ammattia ei ole, työssä olin ja vaikka palkka oli pieni ni hoitomaksu oli 550e/kk, josta kela maksaa vähän nii että itelle jää se n 300e maksettavaksi. Oon kovin epäilevä, opintotukiha on nii pieni, miten sillä kaikki maksetaan? sain neuvolasta ajan, pelkään että vievät lapsen jos kerron että olen loppu...
Tässä maassa tuetaan vanhemmuutta viimiseen asti. Lapsia ei todellakaan oteta pois kevein perustein. Aivan satavarmana ei ota tyttöä sulta pois. Opintotuen lisäksi saat opiskellessasi toimeentulotukea ja asumistukea, elatusapua myös valtiolta. Eihän sillä nyt herroiksi eletä, mutta pärjää!!
Suosittelen lämmöllä että lähdet opiskelemaan. Saat muutakin sisältöä elämääsi ja mikä tärkeää ammatin. Itse opiskelin kolmen lapsen yksinhuoltajan 5 vuotta!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä joku muu joka myös opiskelee ja saa toimeentulotukea? eikö se ole hieman häpeää hakee sossusta? olen kerran elämässä asioinut siellä, sillon kun olin raskaana, ja sain tosi tylin vastaanoton, täti korotti ääntään ja sanoi että tää o tarkotettu vain hädässä oleville ja että mee hakee kirpparilta vaunut vauvalle ( vaikka olin jo etsinut sieltä kuukaus kaupalla ) Siksi pelottaa tää kaikki, tuntuu etten uskalla ottaa riskejä. Ammatti olisi unelma. Mites toi oppisopimus, eikö siinä saa jotai rahaa samalla? hoitomaksu jne pelottaa, jos ne sanooki sossussa että onko lapsen pakko olla hoidossa, entä sitten koulupäivät, kuka sitä hoitaa? mulla on se aika neuvolaan klo 12, entiiä voiko ne auttaa sieltä..
samalla lailla lastasi hoidetaan siellä päiväkodissa kun opiskelet, kuin jos olisit työssä tai nyt työttömänä?
Ja todellakin minä opiskelin ammattiini kun jäin kolmen alle kouluikäisen yksinhuoltajaksi. Nyt olen haaveammatissani!! Eikä kyllä hävettänyt hakea toimeentulotukea, ei sitten tippaakaan!! Ja minä ainakin pärjäsin niin taloudellisesti kuin muutenkin hyvin!! Tarhassa ja joka paikassa suhtauduttiin rohkaisevasti ja hyvin...
Ota rohkeasti yhteyttä vaikka terveyskeskuslääkäriin, joka ohjaa sinut oikealle psykologille. Olet kokenut aika masentavia juttuja ja siihen vielä mahdollinen synnytyksen jälkeinen masennus. Elämäsi ei välttämättä ole niin kamalaa, kuin miksi sen nyt koet, koska katsot asiaa masentuneen ihmisen silmin. Peli ei ole menetetty, jos haet itsellesi apua.
Työstä irtisanoutuminenkin kertoo osaltaan masennuksesta, mutta oli toisaalta rohkea teko, jos kärsit siellä. Tsemppiä!