Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa ajatus tulevasta joulusta.
14.11.2005 |
Kesälomareissulla tuli riitaa isäni ja hänen uuden naisystävänsä kanssa. Aihe sinänsä oli ihan typerä, mutta isäni ja hänen uuden avokkinsa suhtautuminen asiaan aiheutti ihan hirveän sodan.
Lähdimme sitten perheemme kanssa lähes ovet paukkuen äitini luo majaileen loppu lomaksi (3pvä) ja asia jäi oikeastaan selvittämättä. (isäni kyllä soitti seuraavana päivä ja yritti sovitella, anteeksi ei kuitenkaan pyytänyt. Parin päivän päästä oli ilmeisesti pakottanut avokkinsa myös soittamaan ja pyytämään anteeksi)
Nyt ajatus joulusta ahdistaa, koska asumme noin 1000km päässä toisistamme ja oletan että olisivat tulossa joulua viettämään meille kuten aiempina vuosinakin. Ongelmana on nyt se että mieheni ei voi sietää isäni avokkia enää silmissään ja onkin kieltänyt että se nainen ei meidän asuntoon astu jalallaan. Olenkin nyt puun ja kuoren välissä, koska mielestäni asian vois jo sopia, mutta mieheni on ehdoton. sanoo ettei enää ikinä halua olla tämän naikkosen kanssa missään tekemisissä ja toivookin että isäni eroais hänestä...
Kertoisin vielä taustaa, eli isäni avokki oli ehtinyt asua isäni kanssa vain 1kk ennenkuin menimme lomalle heille. Kysyimme heiltä monta kertaa että jos haluaisivat että menisimme mieluummin äitini luokse ja kävisimme heillä vain kylässä, että saisivat oman elämänsä ensin kohdalle suuren muutoksen jälkeen. Halusivat meidät ehdottomasti kuitenkin sinne. Ehdimme olla heillä 3pvää ja sitten räjähti. Isäni avokille oli kuitenkin liikaa että me kahden lapsen ja kahden koiran kanssa sinne HÄNEN kotiinsa TUNKEUDUIMME sotkemaan. (minun lapsuuden kodista siis kysymys) Mielestämme me vielä yritimme olla erittäin siististi ja korjasimme kaikki jälkemme ja imuroimme joka päivä+ pesimme jopa heidän pyykkejään. Yksi jogurttipurkki oli kuitenkin jäänyt lojumaan mieheni jäljiltä työhuoneen pöydälle ja se riitti!
Mitä ihmettä teen? en halua enää tapella mieheni kanssa ja yrittää kääntää hänen päätään. En myöskään halua tuottaa mielipahaa isälleni kieltämällä hänen avokkiaan tulemalla meille???
Auttakaa mua löytämään ratkaisu.
Kommentit (19)
Tavallaan ymmärrän appesi naisystävän tilanteen, rajan veto oman " reviirin" ja miehen perheen kanssa ei ole helppoa. Olen itse ollut samanlaisen myrskyn silmässä.
Käsittääkseni naisilla on kuitenkin paremmat valmiudet ymmärtää toisiaan näissä asioissa. Jos tunnet että olet sen verran samalla aaltopituudella avoppisi kanssa että voisitte keskustella, niin soita. Katsotte sitten yhdessä miten asiassa edetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko miehesi suostunut tulemaan edes puhelimeen?
Kysyisit nyt aikuiselta ihmiseltä, että mikä sitä oikeasti vaivaa. Tuskin on yhdestä jugurttipurkista kyse.
Mä sanoisin ainakin miehellesi suorat sanat. Argh!
Siis pyysikö avokki anteeksi, että kohteli SINUA huonosti? Vai pyysikö anteeksi, että käyttäytyi huonosti ylipäätään? Ei tuollaisessa tilanteessa nyt välttämättä tarvi kaikilta erikseen pyytää anteeksi, kunhan ilmaisee että on toiminut väärin ja pyytää sitä anteeksi. Yleensä ihmiset kyllä ymmärtää, että pahoittelu koskee koko tapahtumaa, ei vain juuri sitä henkilöä, kenen kautta anteeksipyynnön välittää.
Vai pitääkö pyytää myös lapsilta erikseen anteeksi? Ja eläimiltä?
eli jos on anteeksi pyydetty sinulta on anteeksi pyydetty teiltä.
PS. Haluaako hän edes tulla teille.
Hänen perheellään on tapana riidellä asiat selviksi ja minun perheeni käyttään mielummin " unohdetaan hiljisuudessa" metodia.
En halua tehdä mitään asian tiimoilta mieheni selän takana, eikä se sitäpaitsi mitään auttaisikaan, mieheni suuttuisi vaan minullekkin.
Mieheni ON PITKÄVIHAINEN ja se hankaloittaa asiaa entisestään. Ja riidan ollessa kuumimmillan isäni sanoi miehelleni asioita joista mieheni veti johtopäätöksen että isäni on teeskennellyt ja valhdellut hänelle kaikki ne vuodet kun ovat tunteneet.
Luulen kuitenkin isäni hyvin tuntevana että osan näistä asioista on avokki istuttanut isäni päähän; avokki ei ole ihan vilpitön....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kokoontuisitte ennen joulua vielä kaikki yhden pöydän ääreen palaveeraamaan, eli siis sinä, miehesi, isäsi ja hänen uusi naisystävänsä. Pyydätte anteeksi, annatte anteeksi, kerrotte miltä kustakin tuntuu. Syyttelemättä ja vihoittelematta turhista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin isälleni tekstarin että kävimme mutta ketään ei ollut kotona ja hetken päästä isäni soitti että oli joutunut ylitöihin? ja avokki oli kaupassa? Ihmeellistä, jos olimme sopinut ajan niin miksi avokin piti juuri silloin mennä ruokakauppaan? Ylityöt niinkin ymmärrän, kai?
Ei kuitenkaan ole ja alan oikeasti olla epätoivoinen.
Mitä kauemmin asiaa lykätään sitä vaikeampi sitä on sopia.
Kokoontuminen voisi olla muuten järkevää, mutta välimatka on tosiaan toi 1000km
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkään en haluaisi olla missään tekemisissä mieheni veljen ja tämän vaimon kanssa, mutta mieheni vuoksi kuitenkin olen, koska kyseiset ihmiset ovat hänelle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä periksi pitää antaa puolin ja toisin ja muistaa, että kullakin suvulla on oikeus elää tavallaan. Jos miehesi suvussa asiat selvitetään huutamalla, se ei tarkoita, että sinun suvussasi pitäisi tehdä niin. Ja sama päinvastoin. Teidän ydinperheen käytännöt ovat sitten teidän oma asia. Toisen suvun tapaa ei tarvitse hyväksyä, mutta kyllä aikuisen pitäisi osata sen kanssa elää, jo ihan lasten ja isovanhempien suhteen takia.
meillä alkoi samansuuntaisesta tilanteesta 10 vuotta kestänyt ' sota' . Nyt ei kukaan enää muista mikä oli eka riita. Yritä saada tämä miehesi päähän. Fiksumpi antaa periksi.
Näette joka tapauksessa isäänni tosi harvoin. Kaikilla on varmasti parempi miele, että hänellä on avokki seurana kun vanhenee. Eihän teistä ole pitkän välimatkan takai seuraa useasti.
Sano miehellesi, että on aika aikuistua. Ja joskus tulee sanottua pahasti, vaikka ei sitä tarkoitakkaan.
Mielestäni oli ymmärrettävää (inhimillistä), että isäsi avokki ei uskaltanut jäädä teitä vastaan yksinään. Onhan hän vasta taloon tullut.
Olkaa viisaampia, kuten sinä tunnut olevan. Ja toimi sinä välimiehenä!
Meistä kaikista ei aina löydy voimavaroja sotkujen selvittelyyn, mutta älkää antako niiden pilata tulevaa. Teillä voi olla monta riitaista tai mukavaa vuotta edessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakottamalla vain pahennat asiaa. Ajankuluessa miehesi luultavasti pehmenee, mikäli annat hänen tuntea nyt niin kuin hän tuntee. Älä pakota miestäsi tapaamaan isäsi avokkia, mikäli hän ei sitä halua tehdä.
Sanoo lisäksi että elämä on liian lyhyt vietettäväksi sellaisten ihmisten kanssa joita ei voi sietää. MIEHENI ON EHDOTON, monissakin asioissa ja se onkin ainoa asia miksi välillä ihmettelen itsekseni että kuinka voin olla sellaisen ihmisen kanssa.
Mieheni vanhemmat on haukkuneet minua useita vuosia ja nyt ollaan pääsemässä vihdoin sopuun ja luulisin että syynä on juuri se että en ole lähtenyt tappelemaan heidän kanssaan, vaan olen aina antanut anteeksi( kukaan ei ole pyytänyt minulta koskaan anteeksi kaikkia niitä hirveyksiä mitä ovat laukoneet) Olen yrittänyt käyttää tätä vertailupohjanen miehelleni, mutta hänen mielestään minun pitäisi huutaa ja raivota isälleni, jotta isäni " tajuaisi" että asia ei ole sovittu. (hän huusi ja raivosi omille vanhemmilleen silloin kun he haukkuivat minua) Minusta ajatus huutamisesta ja raivoamisesta on ihan absurdi, koska se ei ole koskaan kuulunut tapoihini.
Enkä toisaalta ymmärrä että mitä tyydytystä mieheni saa ajatuksesta että minä olisin riidoissa isäni kanssa???
Mieheni viha vaan kasvaa ajan kanssa, ei suinkaan laimene niinkuin valtaväestöllä....
Juuri tästä syystä mieheni ON vaikea tapaus.
Kyllähän se harmittaa, jos isä ja mies eivät ole väleissä, mutta elämää se vain on. Pidä sinä yhteyttä isääsi ja käy heidän luonaan silloin tällöin. Jätä stressaaminen ja anna sekä miehesi että isäsi olla sellaisia kuin ovat.
Hankalaa siitä tekee vain se että välimatkaa on niin paljon.
Joten en ymmärrä miestäsi. Anteeksi antaminen on jalo taito, joka häneltä ilmeisesti puuttuu. Pitkävihaisuus ei ratkaise mitään tilanteessanne. Miehesi toive avokista eroon pääsemiseen on naurettava ja lapsellinen.