Onko kaverin kurinpidossa jotain vikaa vai onko taa ihan normaalia? Pikkuhirvio tekee kaikkea pahaa, aiti huutaa paa punaisena, isa ei reagoi. Huuto lakkaa kun lapsi halaa ja taas

Äiti, joka itsekin sortuu kailottamaan joskus :(

Se, mitä sanotaan kielletyksi, pitäisi olla kiellettyä eikä sitä pitäisi katsoa sormien läpi. Lapselle pitäisi kertoa selvästi, mikä menee pieleen ja ehdottoman tärkeää olisi kertoa myös se, miten pitäisi toimia.



Ja tosiaan jos huutaminen ei auta, niin turha sitä on jatkaa. Pitäisi löytää jotain toisia keinoja saada lapsi vakuutettua. Ja vanhempien kannattaisi vetää yhtä köyttä.

" no mutta hyvänen aika, sinäkö täällä paukutat/xxx, tuo on kuule vähän hassua/eihän se nyt tuommoinen sovi - nyt mennään katsomaan..."



Äänensävyä ja eleitä voi sitten muuttaa painokkaammaksi tarvittaessa. Jos lapsi ei ymmärrä noin pitkällistä selvittelyä ja kokee tilanteen vain lässytykseksi, jatkan



" ei - ei, kun nyt ei tehdä noin - tule tädin mukaan"



sitten ohjaan paremman tekemisen pariin



Yleensä kokemuksen mukaan lapset on vieraskoreita tai jopa hämmentyneitä jos ovat huutoon nimittäin tottuneet ja heille puhuukin ihan asiallisesti, mutta lujasti.



Noin reilu 5v voi jo ottaa tämän asenteen " et sä ole mun äiti - lällälläää" mutta ei siitäkään kannata ottaa nokkiinsa. " En niin olekaan, mutta olen tämän paikan emäntä ja päätän ketä täällä saa olla" on jälleen asiallinen vastaus.



Turha kuvitella, että olisin aina noin kärsivällinen luonnostani. Yleensä vain meille tulee tosi harvoin lapsivieraita, joten kärsivällisyyteni heidän kohdalla on melko ääretön. Toisin kuten kärsivällisyyteni heidän vanhempiensa kohdalla, joka saattaa tietysti joskus kärsiä. Yleensä tosin ongelmia ei ole. Paitsi joidenkin vanhempien kasvatusmetodit ihmetyttää. Siis just sen suhteen, että vanhempi kyllä osaa huutaa ja kieltää, mutta ei missään vaiheessa ohjata oikeaan. Et sanois vaik " tee mieluummin näin" tai " just noin, hyvä, noin pitää tehdä, hienoa!"



Työelämässä opin noi niksit joskus kun ohjasin murkkuja työelämään. Heitä kun pitää ohjata mut niin et ei kuitenkaan tallo eikä nujerra, vaan kannustaa - mutta ei yritä mielistellä. Samat keinot yleensä pätee naperoihin. Tykkäävät kun puhutellaan älyllisinä olentoina.

että nainen jolla ei ole lapsia tulee heti päivittelemään pienen lapsen käytöstä vauva-lehden sivuille. Sääli että tää lapsi ei voi tulla tänne nettiin kertoon omaa kantaansa tapahtuneesta.

Äitihän voi tulla tänne puolustautumaan. :)

kyllä siinä on vanhempien kurinpito vähän liian löysällä, mutta vaikea on heihin vaikuttaa jos eivät itse älyä jonkin olevan pielessä. Kotonasi sinä olet herra, ja komennat jos tekee jotain kiellettyä.

Mulla on vähän samanlainen tapaus, tosin nyt mulla on itelläkin vauva. Mutta sukulaistyttö, 3 v., on meillä " kuin kotonaan" . En tykkää että esim. hän menee itse jääkaapille ja sanoo " mul on nälkä" . Kerran jopa painoin jääkaapin oven kiinni, ja sanoin että hänen pitää pyytää jos jotain haluaa, sillä hän on kylässä. Mutta vintiö aukas kaapin uudestaan. Usein hän ei sitten edes syö sitä mitä oli aluks halunnut.

Ja paljon muita esimerkkejä.. Miltei hävettää komentaa häntä vanhempiensa kuullen, mutta on pakko jotta ei kaikki paikat hajoa.

lapsiani komentaa muutkin, ovat ihan mahdottomia. Olen kokenut tämän kasvatushomman aika hankalana. Mulla ei ole mitään auktoriteettia lapsiini, vaikka yritän komentaa ja ohjata, uskovat vasta kun suutun tosissani. Lasten kasvatus on kyllä aikamoista puuhaa, vilkkaat lapset kun ehtivät joka paikkaan.

Meillä komennetaan aika usein huutamalla, mutta ei niin että pää punaisena karjuttaisiin kovastikin. Ensin komennetaan vakavalla äänen sävyllä, jos lapsi toistaa saman jutun, saatetaan älähtää kovempaan tiuskaisuun, mutta aina selitetään miksi ei saa tehdä niin. Koskaan ei oikeastaan kielletä ilman että kerrottaisiin lapselle miksi niin ei saa tehdä.



Hyvin tuntuu toimivan ja kyläillessä on kivaa, kun ei koko ajan tarvitse pelätä, että lapsi käy vaikkapa kiskaisemassa pöytäliinan alas tai heittäisi lasimaljakon lattialle.



Tiedän perheen, jossa äiti/isä eivät koskaan korota ääntään lapsilleen, jos jotain kielletään, se tehdään niin lässyttävällä äänen sävyllä, että lapsi tekee hetikohta saman tempun uudelleen. Tämän perheen lapset ovat arvatenkin sitten hyvin vallattomia. Meille en ottaisi edes kylään kovin usein, onneksi asuvat kauempana. Perheen poikaa joskus vieraspaikassa kiellettiin menemästä hyppimään sängylle, jonka seurauksena lapsi sai raivarin ja meni keittiön ja heitti astioita lattialle.

Myös mun kaverilla on parivuotias pikkukaveri, joka on aivan mahdoton. Ei oo kiva kutsua niitä kylään kun poika ei hetkeekään oo ok. Koko ajan saa kieltää, ovia paiskotaan, kaapit avataan ja, niistä kaikki tottakai heitetään lattialle, parketit todella vaarassa kun pikkukaveri heittelee kaikki lelut voimalla lattialle, voi näitä olis vaikka kuinka paljon. Ihan sama mulle mitä kotonaan saa tehdä mut, kylässä ollaan kunnolla, Omat lapset oppi jo pienenä sen että, jos ei osata käyttäytyä niin sitten lähdettiin samantien kotiin ja seuraavalla kerralla joutu ehkä jäämään isän kanssa kotiin. Kyllä lapset oppii kun on vaan johdonmukainen.

Joo meilläkin vierailee 5-vuotias joka jatkuvasti jääkaapilla, ei auta vaikka kiellän ja äitikin kieltää. Koko ajan sais vaihtaa videopätkää, kun mikään ei kelpaa, katotaan tasan 5 min. ja jo sais vaihtaa kun kyllästyttää. Tytöllä tosin todettu keskittymisvaikeuksia ja yritän ymmärtää mut, silti se on rasittavaa. Tytön veli reilu parivuotias ihan mahdoton tapaus. Nykyään ei huvita antaa edes omien lapsien leluja sille pikkuhirviölle, se rikkoo ne, ainakin tosissaan yrittää. Oon miettiny et, onko se ihan normaali lapsi. Mehumukin viimeksi heitti täysiä lattiaan edes maistamatta, ja sai hirveet raivarit kun ei saanu sitä takas heiteltäväks. Äiti on selvästi pahoillaan mut, niin oon minäkin, ei ole kivaa kun saa koko ajan vahdata, ja pelätä mitä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja toivoa et, toivottavasti mitään ei ainakaan mee rikki.

Meillä kanssa kyläilee joskus lapsi, jota äiti ei kiellä riittävän tomerasti. Itse saa kieltää ja, sitten tuntee olevansa " nipo" kun ei anna lapsen olla. Lapsi 3-vuotias mutta, ihan liian ylivilkas, ja " ilkeä" . Nykyään en tykkää koko lapsesta, en tietenkään tätä sano äidille tai edes näytä mutta, en tykkää.

Jos äiti ei tätä hyväksy, se on hänen ongelmansa. Ei ole pakko kyläillä luonasi lapsen kanssa tai ollenkaan.

En minä ainakaan anna vieraiden terrorisoida minun kotiani. Olen kyllä saanut osakseni pitkiä katseita, kun komennan lapset käsienpesulle, kun lähtevät kahvipöydästä suklaisilla käsillä. Tilanne oli opettavainen molemmille; seuraavalla kerralla, kun ko. vieraat tulivat, tarjolla oli suklaakeksien sijaan peruskaurakeksejä ja äiti sanoi lapsille, että täällä pitää sitten pestä keksien jälkeen kädet. ;)

Toiset vieraat tietävät, että meillä ei lähde kaksivuotiaat jäätelopuikon kanssa olohuoneeseen ja kolmannet vieraat tietää, että olohuoneen lasikaapin sisältö on särkyvää ja tarkoitettu vain koristeeksi.

Ei mulla ole tästä huono omatunto, enemmänkin nolottaa näiden vanhempien puolesta, jotka ei osaa itse huolehtia lapsistaan kylässä. On se noloa emännällekin, jos joutuu komentamaan lapsia, kun vanhemmat ei ymmärrä, että esimerkiksi lasikaappiin laitetut kuohuviinilasit ei ole tarkoitettu taaperoiden leikkeihin. Mutta tosiaan se ei ole minun ongelma, meillä toimitaan minun sääntöjen ja rajojen puitteissa ja kenelle se ei käy, voi viettää aikaansa muualla. ;)

Vierailija:

Ei mulla ole tästä huono omatunto, enemmänkin nolottaa näiden vanhempien puolesta, jotka ei osaa itse huolehtia lapsistaan kylässä. On se noloa emännällekin, jos joutuu komentamaan lapsia, kun vanhemmat ei ymmärrä, että esimerkiksi lasikaappiin laitetut kuohuviinilasit ei ole tarkoitettu taaperoiden leikkeihin. Mutta tosiaan se ei ole minun ongelma, meillä toimitaan minun sääntöjen ja rajojen puitteissa ja kenelle se ei käy, voi viettää aikaansa muualla. ;)

Älä turhaan nolostu vanhempien puolesta. Perheitä on nimittäin niin erilaisia, että ei se ole niin ihmeellistä, vaikkei vieras osaisikaan komentaa aina lasta teidän sääntöjenne mukaan, ajatuksenne lukien. Meillä esim. lapset saavat koskea muihin esineisiin kuin selvästi vaarallisiin tai särkyviin (esim. kuohuviinilaseihin ei tietenkään). Meillä on kavereita, joiden kotona ei saa koskea mihinkään, johon voi jäädä sormenjälkiä (esim. lasioviin lapset ei saa koskea puhtaillakaan käsillä) ja itse en näistä aina huomaa kieltää ja lapsiani saa tietysti kieltää, kun en itse huomaa. En kuitenkaan nolostu siitä, etten aina arvaa kieltää vaikka isännän/emännän mielestä pitäisi. Säännöt kun vaan on niin erilaisia eri perheissä, eikä kaikki tule mieleen. Yritän tietysti kieltää aina kun vaan kuvittelen, että voisi olla kieltämisen paikka.

Rajansa tietysti kaikella, ja yleensä on vanhempien asia kieltää, mutta joskus hekin erehtyvät :-)

Mä kanssa pelkään eniten ton olohuoneen lasikaapin puolesta. Yks kaveri ei enää tuu kylään kun talutin sen pikkupojan mun pojan huoneeseen leikkimään, sen jälkeen kun oli ovia paiskonu, ja yrittäny käydä käsiksi laseihin. Oli yhteiselle tutulle sanonu, et meillä ei vieraat lapset saa olohuoneessa leikkiä. No joo..saa kyllä jos osaa olla nätisti, niin että ei tartte omaisuutensa puolesta pelätä, ja voishan pojallekkin pahasti käydä jos lasit sattuisi rikki menemään. Ei kyllä kirpase, jos ottaa herneen nenuunsa tollasesta ja ei kunnioita toisen kotia/sääntöjä, pysyköön tosissaan poissa.

Jokaisessa kodissa on omat sääntössä, ja maassa maan tavalla.



Meillä yhdellä ystävällä vilkas lapsi, joka on esim. särkenyt meillä leluja. Heillä kotonaan tarkat säännöt, mutta kun tulevat vierailulle, vanhempansa eivät lastaan vahdi, saatikka komenna mitenkään. Omat lapsemme (3kpl) katsovat suu auki vierestä, kun vieras mesoaa ja tekee kaikkea kiellettyä. Komennan kyllä sitten vierasta, mutta itselle tulee syyllinen olo kun puuttuu toisten kasvatukseen. Mutta toisaalta, miten perustelet omille lapsillesi että te ette noin saa täällä tehdä, mutta vieraat lapset kyllä saavat?

Vierailija:

Mutta toisaalta, miten perustelet omille lapsillesi että te ette noin saa täällä tehdä, mutta vieraat lapset kyllä saavat?

Minä sanon omille lapsilleni, että kiltit lapset eivät tee " noin" .