Te, joilla kolme tai enemmän alle kouluikäistä lasta! Organisointiapua!

puen.imetän vauvan ja 8.30 lähdetään kohti eskaria.samalla käydään kaupassa ja se lenkki menee ulkoilusta. kotona 10.30.tarjoilen eilistä ruokaa.12.30 lähdetään taas eskariin ja kotona 13.30sitten 3 v päikkäreille ja kun on lukenut postin alanlaittaan ruokaa

" kunnollista" ruokaa, siivota ei yksinkertaisesti ehdi niin paljoa kuin pitäisi, illalla sitten kun lapset nukkuvat. ulkoilua ei todellakaan harrasteta päivittäin paitsi tarhalenkit tai kaupassa käynti, ei mielestäni kannata siitä ulkoilusta stressata, ehkä se on tärkeämpää jos vain yksi lapsi joka muuten olisi aikuisten seurassa koko päivän, mut meillä lapsille on riittävästi seuraa toisistaan ja naapurin lapsista & serkuista. joskus harvoin käydään kylässä lapsiperheissä. Siinä mielessä kyllä toisaalta kannattaa tietysti ulkoilla, että kotona ollessa sitä yrittää koko ajan siivota tai jotain muuta eikä lapsille riitä aikaa, mut kun on ulkona ei voi tehdä mitään kotihommia joten kaikki huomio riittää lapsille, eikä itsellä tule hermostuttua. Ja eivät lapset ehdi saada aikaan niin paljon tuhoa kotona.



Sellaiset turhanpäiväisyydet kuin kaikkien vaatteiden silittäminen, ikkunoiden peseminen ja jokapäiväinen lasten kylvettäminen kannattaa unohtaa suosiolla, mankeloinnista (jos joku sellaista enää tekee) tai kaikki-ruoat-valmistettava-itse-alusta-lähtien- periaatteesta puhumattakaan.



Ja mies säälimättä osallistumaan omalta osaltaan kodin- ja lastenhoitoon, korkeintaan yksi urheiluharrastus viikossa sallittakoon.

Iltatoimet ovat isompien lasten kohdalla isän hommia, lasten iltasuihku käy yhtäaikaa tosi nopeasti, 6-vuotias tosin selviytyy siitä jo yksinkin.

Kerhoaamuina riittää, kun heräämme tuntia ennen kerhon alkua. Kerholainen syö valmiiksi laittamani aamupalan ja sillä aikaa laitan muut lapset valmiiksi. 4v pukee jo taysin itsenäisesti ja suoriutuu muistakin aamutoimista itse. Hurautan kerholaisen autolla kerhoon pienten kanssa, aikaa menee noin 10 min. Sitten tulemme pienten kanssa nauttimaan ah niin rauhallisesta aamiaishetkestä.



Lounaista sen verran, että yleensä teen päivällisruokaa sen verran reilusti, että sitä jää syötäväksi seuraavan päivän lounaalle. Jos ei jää, teen jotain pikaista (mannapuuro, kalapuikot + lisukkeet, makarooniruuat...) Mekin ulkoilemme ennen lounasta, joten kaikilla on kiljuva nälkä, kun tullaan sisälle.



aamulla ennen uloslähtöä laitan pyykit koneeseen ja ripustan ne kuivumaan, kun ruoka tekeytyy tai sen jälkeen. Kodin pidän siistinä tekemällä koko ajan jotain pientä, vien mennessäni, tuon tullessani. Ja sitä rataa, yleensä ; )

syötän päivällä edellispäivän ruokaa jos on vaan jäänyt, jos ei niin teen jotain helppoa ja nopeeta. Aamulla meillä menee kyllä monta tuntia " aamupuuhiin" :) Kerhoon pitää onneksi ehtiä vasta 12:30. Siinäkin tarpeeks järkättävää kun meinaa olla päiväuniaikaa :(



Eihän sitä ehdi leikkiä oikeestaan ollenkaan :( Pyykit on pestävä ja kotia siivottava..

minulla tuntuu myös aikapula iskevän mutta sitten vaan täytyy karsia vaatimustasosta...



aamut on meilläkin vaikea paikka, etenkin keskimmäinen on erittäin huonotuulinen aamuisin ja heittäytyy usein hankalaksi ja sitten menee koko homma ihan läskiksi. mutta periaatteessa kerhoaamuisin herään itse klo 7 ja herätän isommat lapset samaan aikaan katsomaan nelosen lastenohjelmia. lapset tuijottavat niitä klo 8 asti ja toivottavasti heräävät kunnolla sillä aikaa... itse syön sillä aikaa aamupalan ja käyn pesuilla+ puen sekä pesen, puen ja syötän kuopuksen ja laitan isompien aamupalan valmiiksi.



sitten kun lastenohjelmat loppuvat niin isot syömään ja pesuille ja klo 8.30 täytyykin alkaa pukea ulkovaatteita päälle. tässä vaiheessa keskimmäinen usein heittäytyy ko-operoimattomaksi ja lopulta päästään ulos vain kaamean huudon, uhkailun ja kiristyksen saattamana :((



kerho alkaa klo 9 ja sen aikaa yleensä ulkoillaan keskimmäisen+ kuopuksen kanssa tai käydään kylässä tai kaupoilla. lounas on klo 12 aikoihin ja se on eilisen iltaruuan jämiä.



iltapäivällä laitan yleensä pyykkiä, luen sähköposteja ja teen iltaruuan. jos illalla ei ole mitään harrastusmenoja niin sitten teen silloin kotitöitä, siivoilen ja vaihdan lakanoita tms. usein pyykkikone laulaa vielä iltamyöhään ja ripustan viimeiset kuivumaan puoliltaöin ennenkuin mene itse nukkumaan... tästä huolimatta kotitöitä jää aina rästiin viikonlopulle, lauantait on pyhitetty niin että silloin en tee mitään mutta sunnuntait kuluvat harmittavan usein tekemällä kaikkia suuritöisempiä kotihommia mitä en ehdi tehdä viikolla iltaisin :(



mutta kyllähän tämä tässä menee kunhan ei ota stressiä nurkissa pyörivistä pölypalleroista tai murusista keititön lattialla. ainoa mitä stressaan nyt on nuo uloslähtemiset, keskimmäinen osaa tehdä niistä silkkaa painajaista halutessaan :(

Meillä kerhoja ei ole joka-aamu, kahtena aamuna viikossa. Lisäksi yksi epäsäännöllisemmin toistuva meno 9.30. Srk:n kerhot alkavat 9ltä. Vaihtoehtona oli ollut myös 12-14 oleva kerho, mutta menee pahasti päikkäreiden kanssa päällekkäin.



T:ap

Useampana aamunako??

:(

Mulla on ollut täsmällen samanikäiset lapset kuin sulla ja kerhoon oli ehdittävä aamulla klo 9(kolmena aamuna viikossa)



Meillä tomittiin suurinpirtein seuraavasti

Aamulla nousin itse ylös klo7 (kieltämättä usein VAIKEAA kun vauva oli valvottanut öisin...)ja lapset meillä heräsivät myös samaan aikaan yleensä(aamuvirkkuja kun ovat)



Aamupalaa en useinkaan ehtinyt syödä itse,joten tein mukaani yleensä voileipiä ja otin juotavaa retkipulloon mukaan.

Aamupalan söin sitten puistossa,jonne yleensä menin vietyäni esikoisen kerhoon.



Lapsille laitoin jo illalla seuraavan päivän sisävaatteet(sukkia ja alushousuja myöten)valmiiksi esille.

Ulkovaattessakin tätä voi kokeilla,mutta kun ilma voi aamulla olla kaikkea muuta kuin säätiedoituksessa luvattua,se ei välttämättä toimi hyvin.



Seuraavan päivän ruoka kannattaa tehdä illalla ja keskimmäiselle syötin usein purkkiruokiakin...(tuomitkaa jos jaksatte!)

Toisen lämpimän ruoan tein keskimmäisen päikkäriaikaan.



Usein myöhästyttiinkin,mutta kun tuo kerho nyt ei NIIN virallista ole,en ottanut siitä stressiä.

Kannattaa vaikka sanoa ohjaajille,että aamut ovat teillä välillä hankalia ja saatatte myöhästyä.Luulisi heidän ymmärtävän.(?)



Keskimmäisen päikkäriaikaan mulla oli tapana lukea ja vähän touhuta esikoisen kanssa(joskus vauva saattoi nukkua samaan aikaan tai sitten oli kainalossa/liinassa/sitterissä)

Tämä oli tapa,josta mielellään en lipsunut sillä se oli todella tärkeää esikoiselle.

Keskimmäisen päikkäriaikana pyöräytin myös pesukoneen(käynnistin kun hän meni nukkumaan) ja ripustin pyykin.

Täytin pyykkikoneen aina jo valmiiksi ed.iltana.(asumme kerrostalossa,eikä täällä voi kovin myöhään pestä pyykkiä)



Suurimmat siivoukset hoidettiin viikonloppuna ja miehen kanssa yhdessä.

Imuroinnin(viikolla) hoidin yleensä vauvan nukkuessa (parvekkeella)ja vanhemmat lapset touhusivat keskenään sen hetken.



Tärkeää oli myös se,että mies lähti välillä ulkoilemaan lasten/osan kanssa ja sain hengähtää joko ihan yksin tai vähemmän lapsimäärän kanssa.

Viestistäsi sain paljon hyviä vinkkejä!



Meillä kerholainenkin nukkuu vielä päikkärit lähes joka päivä, mutta kylläpäs tuntui mukavalta, kun ei yksi päivä nukkunut, niin oli enemmän aikaa antaa hänellekin. Monesti kun kaipaisi vanhempaakin leikkimään ja puuhailemaan kanssaan.



T:ap

Meilläpäin kerhot ovat vain kahdesti viikossa ja onneksi meillä ne alkavat vasta klo 13!

Omat lapseni ovat 8v, 3 v ja 11 kk. Meilläkin on vipinää. Aamuisin on huolehdittava, että esikoinen nousee ja lähtee kouluun. On sellainen uneksija, että jos sitä ei hoputa, myöhästyisi joka aamu. Tekee aamupalan itse, mutta jopa syömään pitää komentaa.



Keskimmäinen taas on aamulla niin horroksessa, että kunnolla herääminen kestää jopa 2 tuntia, herää siis itse, mutta vaatii paljon syliä. Siinä sitä sitten ihmetellään, kun vauva ja keskimmäinen tarvitsisivat syliä yhtä aikaa, ja kun se keskimmäinen pitää syöttää aamuisin, muuten se ei syö mitään, ja sitten onkin aikaisin nälkä.



Iltapäivisin on vahdittava esikoisen läksyjen tekoa, ja järjestettävä keskimmäiselle jotain tekemistä, ettei ole sen esikoisen kimpussa häiritsemässä.



Ruokia yritän tehdä isoina annoksina, että lounaaksi riittää edellispäivän sapuskat. Pesukone pyörii joka päivä kahdesti ja kaaoksen keskellä tunnumme asuvan koko ajan.

mutta ruuan suhteen olen oppinut organisoimaan. Teen yleensä edellisenä iltana ruuan valmiiksi ja jotain tosi nopeaa ja vähällä vaivalla. Uuniruuat ja keitot on ihan parhaat. Pakastevihanneksia ja lihaa. Sitten päivällä lämmitetään. Ja pakkaan tavarat jo illalla valmiiksi. Mutta mikä parasta, olen aamuihminen, herään jo klo 6 (totta se on!!!), keitän kahvit ja luen aamun lehden. Sitten jaksan häärätä lasten kanssa, meillä myös klo yksiksi kerhoon / päiväkotiin meno.



Lykkyä tyko ja jaksamista

Meillä on eskarilainen, kerholainen ja kaksi alle kolmevuotiasta. Nykyisin olen tosi tarkka siitä, että _kaikki_ vaatteet ym. on valmiina seuraavaa päivää varten. Ja siis tarkoittaa oikeasti myös hanskoja, pipoja jne. tietysti sitten aamulla tarkistetaan, laitetaanko ohut vai paksu puku, tarvitaanko villapaitaa tai jotain, mutta kaikki nämä ovat oikeilla paikoillaan odottamassa.



Ruuan teen iltapäivällä, siis päivälliseksi. Sitä sitten lämmitetään lounaaksi seuraavana päivänä. Yritän keksiä suht helposti tehtäviä ruokia tai ainakin sellaisia, joita voi valmistella pitkin päivää (kuoria jossain vaiheessa perunat, tehdä salaatin, laittaa lihapullataikinan valmiiksi). Jos ruuantekovaiheessa pienin ei nuku, laitan hänet viereeni syöttötuoliin istumaan ja katsomaan. Muut saavat hätätilassa katsoa vaikka videoita, yleensä kuitenkin leikkivät.



Meidän ongelmahetki ovat ne illat, jolloin mieheni ei ole kotona. Silloin tuntuu, että kaikki pesut, iltasadut jne. menevät tosi liukuhihnalta, eikä se ole kovin mukavaa. Nuorimmat menevät onneksi tosi nätisti nukkumaan, joten yleensä luen ensin iltasadun kaikille, sanon pienille hyvää yötä ja menen isompien kanssa toiseen huoneeseen lukemaan heille vielä jotain, juttelemaan, laulelemaan tai mitä milloinkin.



Meillä lapset eivät juurikaan kaipaa minua (tai muitakaan) mukaan leikkimään. Sen sijaan yhteiset satu ja lauluhetket ovat tosi tärkeitä, ja niistä yritän pitää kiinni. Villakoirat voivat aina odottaa :)