Mua vaivaa tämä mun " arkiminä" miehen silmien edessä...

Minua piristää se ajatus, että kun tästä selviän (raskaudesta ja synnytyksestä siis), niin kun oikein reuhottavan ja kulahtaneen pistää kuntoon, niin tulokset näkyvät. Edellisten raskauksien jälkeen kyllä on mennyt mulla muutama kuukausi, että olen taas fressin oloinen ja oma itseni. Kun imettää, niin hikoiluttaa ja on vartalossakin tekemistä. Ja mulla ei vaan alussa se paino laske millään. Sitten yks kaks ihan ilman mitään poppaskonsteja se vaan humahtaa alas ja vartalosolakoituu. Varmaankin hormonit pitävät otteessaan. Mutta siis asiaan.... vielä olen hompsuinen ja mustat renkaat silmien ympärillä, vaikka yritän parhaani. Ja vauva ei synny vielä pitkään aikaan.... kaipaan niin juoksulenkkiä, hyvässä kunnossa olevia hiuksia.... kaikenlaista

kun en ees voi käydä suihkussa sillon kun haluaisin. tai voisin, mut en jaksa tapella suihkukapulasta ton uhmiksen kanssa. mä inhoon käydä illal suihkussa jos pitää mennä tukka märkänä nukkuu. kiva viettää puol yötä hiuksia föönaillessa ja varpaankynsiä leikellessä jajajajaja... kun en saa päivällä aikaa esim. säärien vahailuun, kulmien nyppimiseen, kynsien lakkaamiseen yms yms yleistä siistiä ulkonäköä edellyttäviä toimenpiteitä varten. pitää katsokaas huolehtia että mies pääsee salille ja kaukkistreeneihin sun muualle. sit kun se tulee kotiin, haluaa hän levätä (siis ihan ymmärrettävää, en mäkään jaksa työpäivän jälkeen paljon sykkiä) ja sit mun pitää seurustella hänen kanssaan (tietty ihan mielelläni, onhan se mun kulta)

mun ongelma on siis se, että vuorokaudessa on liian vähän tunteja.

poitsu nukahti, JESH!! saan rauhassa mopata lattian. meen äkkii ennenku se herää, moi!