Lue keskustelun säännöt.
7-vuotiaani suusta pääsi eilen sellainen sammakko, etten voi olla ajattelematta tätä asiaa koko ajan
04.11.2005 |
Isä oli eilen työmatkalla, eikä siis tullut kotiin illalla. Ilta sujui mukavissa merkeissä puuhastellessa (pitkästä aikaa). 7-vuotias tokaisi sitten sivulauseessaan, että " Kivaa, kun isi ei tullutkaan tänään kotiin."
Kysyin, että mitä lapsi tuolla tarkoitti? " Isi on kiukutellut joka päivä niin paljon, että tänään saadaan olla rauhassa" , lapseni jatkoi.
Olin aivan hämmentynyt ja sanoin, ettei voi noin ajatella, että kivaa jos isi ei ole kotona ja että onhan isi ollut aika känkkäränkkätuulella viime aikoina ja lopetin keskustelun siihen.
Mutta mutta. Poikahan puhui asiaa. Ei tappelua, huutamista, kiukuttelua ym. mitä on päivittäin meillä viime aikoina ollut. Olen yrittänyt puhua mieheni kanssa, mikä häntä vaivaa? Ei oikein järkevää vastausta ole tullut. Pitäisikö minun kertoa lapseni möläytyksestä miehelleni, jotta hän vihdoinkin heräisi? Tiedän että se loukkausi ja pahottaisi hänen mielensä, mutta lapseni kommentti oli kyllä aika hätkähdyttävä.
Vai mitä mieltä te olette? Olen aika solmussa ajatusteni kanssa.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo esille se, että tottahan lapsenne edelleen isää rakastaa(ettei miehesi itsetunto kolahda liian alas, ja ala vieroksua lasta..) mutta että lapsi on nyt näköjään kokenut, ettei isi taida välittää hänestä. Kyllä se siitä hyvin menee!
Mutta voisihan asiasta olla muuten ihan hyvä sanoa. Pystyisitkö sanomaan esim. jotenkin niin, että " lapsikin totesi eilen, kuinka kurjaa on kun me koko ajan riidellään, mitähän me pystyttäisiin tekemään asialle?"
kuka voisi loukkaantua tollaisesta lapselle? Elät ihme maailmassa, jossa totuus ei ole päälimmäisenä...
Eihän lapsi osaa sanoa muuta kuin totuuden, rehellisesti kertoo miltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 3-vuotiaskin on laukonut isälleen päin naamaa, etei halua häntä mukaan. Ja syykin on selvä: minä olen ihan eri ihminen kun mieheni on mukana ja tapellaan ihan kaikesta. Kahdestaan pojan kansa pidetään hauskaa :)
Illat kun isä on poissa menee rauhallisesti eikä häntä kukaan kaipaa... Itsekin olen jotenkin helpommin hermostuva kun mies on kotona joten eipä sitä voi ihmetellä. Toisaalta tiedän ettei mieheni siitä yllätty eikä pahastu jos hänelle totuuden kertoo (olen kyllä monesti kertonutkin), mutta ei hän myöskään osaa olla kiukuttelematta :-) Olisi pitänyt tämäkin asia miettiä jo ennen kun hankki lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai äidin sentään tarvitse selitellä lapsen sanomisia isälle, kai isä itsekin tietää että lapsi häntä rakastaa? Ja jos ei niin jotain on kyllä vialla. Ja jos jotain on vialla niin aikusien (isän) pitää tehdä asialle jotain.
Vierailija:
Ja tuo esille se, että tottahan lapsenne edelleen isää rakastaa(ettei miehesi itsetunto kolahda liian alas, ja ala vieroksua lasta..) mutta että lapsi on nyt näköjään kokenut, ettei isi taida välittää hänestä. Kyllä se siitä hyvin menee!
Taitaisi olla aika keskenkasvuinen " aikuinen" , joka suuttuisi lapselle sen sijaan, että alkaisi miettiä omaa käytöstään. Miehelläsi saattaa olla ihan oikea syy, minkä vuoksi on kärttyinen (esim. työhuolia), mutta ei se oikeuta häntä purkamaan sitä teihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaan valitettavasti usko, että elämme täydellisessä maailmassa, ja voisin kuvitella, että jotkut ihmiset ihan oikeasti loukkaantuvat sellaisestakin, mitä lapsi sanoo.
Itse en " loukkaantuisi" lapseni sanomisista, mutta kyllä se " koskettaisi" minua paljon enemmän, jos oma lapseni sanoisi ihan tosissaan esim. ettei hän pidä minusta, kuin jos joku vieraampi ihminen sanoisi niin.
t: 5
Päinvastoin, voisi olla ihan hyvä jos tosiaan koskettaisi, ehkä se laittaisi miettimään asiaa.
Vierailija:
En vaan valitettavasti usko, että elämme täydellisessä maailmassa, ja voisin kuvitella, että jotkut ihmiset ihan oikeasti loukkaantuvat sellaisestakin, mitä lapsi sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on huomannut useasti, kuinka minä kärsin isän käyttäytymisestä ja huomauttelee isälleen suoraan, kuinka äiti joutuu koko ajan tekemään kotihommia. Ja tottahan se on. Mies makaa sohvalla jäätelöä syöden, kun minä korjaan vielä päivällisen jäänteitä ja tiskailen. Monista asioista, joista yritän miehen kanssa puhua, syntyy hirveitä tappeluja. Olen itsekin niihin tietenkin omalta osaltani syyllinen, mutta miehen käytös on arvaamatonta. Vai mitä sanoisitte isästä, joka heittää riidan päätteeksi ruokaa lattioille lasten nähden?! Tuntuu, että joka asiasta mies hermostuu.
Lapseni on huomannut, kuinka minulla on parempi olla, kun isä ei ole kotona, siitähän tuo kommentti eilen tuli. Kyllä tosiaan aion kertoa kaiken suoraan miehelleni illalla. Te saitte minut sen ymmärtämään.
ap
Avokkini oli aikanaan tuollainen, mistään ei voinut puhua, kun mies ei pystynyt näkemään kuin oman puolensa asioista, ja jos yritti selittää, alkoi näkemään punaista. Mulla ei riittänyt kärsivällisyys sellaisen ukon passaamiseen. On kuule hurjan tuntuista, kun miehen kanssa pystyy oikeasti keskustelemaan asiat läpi! Toivottavasti miehesi tajuaa ottaa itseään niskasta, ennen kuin sinä kyllästyt kahteen lapseen...
Sammakko olisi vahingossa sanottu, jos lapsi todella on tuota mieltä.
Tsemppiä