VIHAAN RASKAANAOLOA!!!
Siis vauvaani en vihaa, mutta tätä raskausaikaa en kestä. Oksennan ja voin huonosti. Väsymystä on, mutta se ei haittaa. Miten ihmeessä selviän loppuun asti? Aamuyöstä kun olen unenpöpperössä, kuvittelen kuinka saan keskenmenon ja vaivani loppuvat, huokaan onnesta. Päivällä kun sattuu olemaan hieman parempi olo niin kadun ajatuksiani. Kauhea olo!!
Kommentit (31)
tota raskauspahoinvointia ei todella tajua sellaiset, jotka ei oo sitä kokeneet. toivottavasti pystyt lepäämään, unohda kaikki muu ja katso viedoita, ja syö jotain mehujäitä, tms. pienissä erissä. se menee onneksi ohi, vaikkei se nyt paljon lohduta
T:sen kokenut
Kärsin itse vuosikausia lapsettomuudesta, mutta raskaus ei ole ihanaa aikaa. Kärsin pahoinvoinnista paljon lievemmin, mutta en käsitä sitä katkeruutta. Eihän kuukausitolkulla vatsataudissakaan kukaan kestä olla.
..älä välitä, itse olen 4 lapsen äiti enkä ikinä ole kärsinyt mistään pahoinvoinnista. Silti sulla on oikeus tuntea juuri siltä kuin tuntuu, eihän asioita voi verrata tyyliin " Mitä valitat, Afrikassa on miljoonia hätää kärsiviä"
Siis toisen elämää ei voi verrata toisen elämään, jokainen täällä elää sitä omaa elämäänsä ja jos AP:lla on pahointia niin on!
yritä jaksaa AP!
Olin iloinen tulevasta vauvasta, meilläkin oli takan lapsettomuushoitoja joten raskautuminen oli aivan loistavan upea yllätys. Olo oli kuitenkin sellainen että ei sitä tajua ennen kuin sen kokee. Ei ollut kyse siitä että on vähän huono olo vaan oksensi jatkuvasti ja olin välillä sairaalassa tiputuksessa. Helpotti oikeastaan vasta kun lapsi syntyi...
Eli voimia sinulle ap ja koeta kestää. Sitten kun se tuhiseva nyytti on siiä sylissäsi, kaikki huonot kokemukset kyllä unohtuvat, on se kuitenkin niin iso onni että on sen arvoista. Toista lasta en edes jaksa suunnitella kun muistan sen oksentamisen, en ole varma jaksanko toistamiseen...Jos siis edes tulisin raskaaksi...
Jaksamisia!
Ja te lapsettomat saatte painua mun puolesta hevon kuuseen noitten ikuisten " olen kaikkein surkein kun olen lapseton" juttuinenne. Mitä hittoa te valitatte, teillä on mahdollisuus sentään hoitoihin, ajatelkaa kaikilla EI OLE! Aina löytyy se jolla on vielä paljon paljon surkeampaa.
Itselläni kaksi lasta, esikoinen luomusti, vuosi yritystä. Kuopus Clomifen+tTerolut hoidolla, KAUAN yritystä! Silti raskaana olo on minulle ollut aina tosi kaameaa, sairaslomalla n. 70% raskausajoista. Kuopusta odottaessakin vannoin että tämä saa tosiaan olla viimeinen mutta ihminen on hullu, taas olis vauvakuume!
Enkä todellakaan oleta että saatais edes kolmatta lasta mutta haaveillahan aina saa.
auttaa muuhunkin oksennnustautiin ja pahoinvointiin.
Vihasin raskaanaoloa satkulla molemmat odotusaikani. Epämiellyttävää oman navan ympärillä pyörimistä, inhottavan painava ja raskas olo. Eniten inhosin kuitenkin luullakseni sitä inhottavaa hypeä, jota vauvalehdet ja tällaiset palstat luovat...kuinka raskaanaolo on muka niin ihanaa. Ihanaa, my ass! Mutta lapseni ovat tietenkin ihania! :-)
Oksensin ja hymyilin kun tiesin, että se on vain hyväksi vauvalle (Tarkoitan, että pienemmät mahdollisuudet mennä kesken). Ehkä tällä tavalla semppaamalla selvisin AIVAN KAUHEISTA kokopäivä pahoinvoinnista hymy huulilla :)
Ota sä tää lapsettomuus ja mä otan sen raskauden! Oksentaminen on niin tuttuu muutenki et ei se haittaa yhtään
Mäkin ottaisin tuon olotilan jos vain onnistuisin. Yritystä 2,5 vuotta.
Vierailija:
Ota sä tää lapsettomuus ja mä otan sen raskauden! Oksentaminen on niin tuttuu muutenki et ei se haittaa yhtään
mä olen valmis " kärsimään" ja oksentelemaan siitä ilosta että tulisin raskaaksi.
että tätä oloa en toivo vihamiehellenikään. Kivahan se on, että vauvan lopulta saa, mutta mulla ei ole käsitystä, että kärsi, kärsi kirkkaimman kruunun saa.
Olen ollut viikkotolkulla sairaalassa tiputuksessa, vieläkin oksennan monta kertaa päivässä, ruoka imeytyy tosi heikosti. jatkuvasti nälkä, voimat täysin pois, peruskunto romahtanut, flunssakin vielä päällä.
Niin kun tätä on kestänyt viikolle 25 asti, niin olen aivan loppu ja vihaan tätä raskautta! Paljoa en jaksa miettiä tulevaa vauvaa.
Että kuka sanoi ottavansa mielellään tämän olo, niin toiveesi toteutunee seuraavassa elämässä ja saat yhtä helvetillisen raskauden.
Mieti nyt itekkin,jotkut saa toistuvia keskenmenoja ja ovat lapsettomia ja jotkut ne vaan valittaa....
Vierailija:
että tätä oloa en toivo vihamiehellenikään. Kivahan se on, että vauvan lopulta saa, mutta mulla ei ole käsitystä, että kärsi, kärsi kirkkaimman kruunun saa.Olen ollut viikkotolkulla sairaalassa tiputuksessa, vieläkin oksennan monta kertaa päivässä, ruoka imeytyy tosi heikosti. jatkuvasti nälkä, voimat täysin pois, peruskunto romahtanut, flunssakin vielä päällä.
Niin kun tätä on kestänyt viikolle 25 asti, niin olen aivan loppu ja vihaan tätä raskautta! Paljoa en jaksa miettiä tulevaa vauvaa.
Että kuka sanoi ottavansa mielellään tämän olo, niin toiveesi toteutunee seuraavassa elämässä ja saat yhtä helvetillisen raskauden.
Ja minä voisin vaihtaa tämän helvetillisen olon sinun kanssasi, 2 lastani olen menettänyt, esikoisen kätkytkuolemalle ja kuopuksen kohtukuolemalle, ja elän tämän surun ja kärsimyksen kanssa loppuelämäni, sinä saat kärsiä vain 40 viikkoa.
tämän " lapsettomuuden" ..
Muistissa on hyvin koko raskausajan kestänyt oksentelu ja puolesta välistä alkanut supistelu ja aivan kamala synnytys. Silti tekisin ne kaikki hymyssäsuin uudestaan kunhan vaan saisin siihen tilaisuuden =(
Pitää olla onnellinen siitä mitä on...
Elämä ei aina ole niin itsestäänselvää..
Nauti raskauden niistä hyvistä puolista ja siitä ihanasta tulokkaasta jonka saat...Kyllä se kaikki on sen arvoista!!!
tollanen on tuttua, kato se on sitä migreenipotilaan elämää; sattuu helvetisti, oksentaa, sattuu viel enemmän ja oksentaa viel enemmän - välillä pelkää ettei pysty hengittämään ilman et vetää laatan keuhkoihin yms.
Et anna tänne vaan.
t. kohta 2 vuotta yrittäny, yks km takana
Vierailija:
Ja minä voisin vaihtaa tämän helvetillisen olon sinun kanssasi, 2 lastani olen menettänyt, esikoisen kätkytkuolemalle ja kuopuksen kohtukuolemalle, ja elän tämän surun ja kärsimyksen kanssa loppuelämäni, sinä saat kärsiä vain 40 viikkoa.
Vaikka ikävä onkin.pistää ajattelemaan.Ap tosiaan kärsii 40 raskausviikkoa,jotkut koko elämänsä.
oli migreeniä, pahoinvointia, väsymystä yms. kaiken huippuna vaikea synnytys, mutta onneksi palkintona oli aivan mahtava vauva ja nyt olisin valmis kärsimään kaiken uudelleen saadakseni toisen vauvan!
Oloasi ei tietenkään helpota se että ihmiset joilla ei ole lainkaan empatiaa
vähättelevät raskauspahoinvointia tai syyttävät sinua valittajaksi.
Sinulla on kyllä ihan lupa valittaa.Toivottavasti saat ympärillesi ihmisiä jotka ymmärtävät sinua!Voimia!