Lue keskustelun säännöt.
Äiti ilman lasta.
04.11.2005 |
Miten käsittämättömän tuskaista voikaan vauvakuume olla väärällä hetkellä!
Olen niin harmissani.
Perustaisin niin mielelläni jo perheen..
Miten ihanaa mahtaisikaan olla raskaana? Tuntea, että kantaa jotain todella pientä, mutta kuitenkin todella suurta ihmettä?
Miten ihanaa olisikaan seurata vauvan kasvua ja rakastaa jotain ihmistä niin ehdoitta ja saada takaisin samaa rakkautta? Miltä tuntuisi olla jollekin ihmiselle se kaikista rakkain, luotettavin ja turvallisin ihminen? Olla äiti?
Miten ihanaa olisikaan opettaa lapselle tärkeitä asioita elämästä ja toisaalta kuunnella hänen ihania näkemyksiään asioista?
Miltä se tuntuisi joka ilta katsella sitä omaa rakasta lastaan ja ajatella että juuri minulla on maailman täydellisin lapsi?
Miltä tuntuisi saattaa pienokainen kouluun ensimmäistä kertaa?
Miten ihanaa se olisikaan huomata että lapsi oppii joka päivä uusia asioita?
Miten koskettavalta se mahtaisi tuntua kun se oma rakas lapsi kietoisi pienet kätensä kaulan ympärille?
Miten upeaa se olisi olla äiti?
Miksi toiset ihmiset eivät koskaan tunne olevansa valmiita äideiksi, ja toiset tuntevat olevansa äitejä koko elämänsä?
Kommentit (8)
Vierailija:
Miten ihanaa mahtaisikaan olla raskaana?
- No jos pitää siitä että pieni ihminen potkii sisältäpäin kylkiluihin ja ottaa jumppaspurtteja jokaisen aterioinnin aikana jolloin vatsalaukku tuntuu ratkeavan niin... :)
Mihin jäi mm. alituinen kusihätä (+vauva potkii virtsarakkoa)
peräpukamat
närästys
liitoskivut
selkävaivat? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:ratkeavan niin... :)
Mihin jäi mm. alituinen kusihätä (+vauva potkii virtsarakkoa)
peräpukamat
närästys
liitoskivut
selkävaivat? ;)
Kiitos näistä lohduttavista sanoista :) :P
Ap
Ja raskausarvet, rinnat kuin patalaput imetyksen jälkeen, valvotut yöt, pottaharjoittelun aiheuttama sotku (p*skaa joka paikka täynnä, puuro kiehuu levylle kun siivoat p*skaa lattialta ja samaan aikaan joku tippuu jostain ja pottaharjoittelija pissaa sohvalle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joista toisella on paha uhma päällä. Miten ihanaa onkaan olla joka toinen minuutti ratkomassa riiitoja ja selittämässä SAMOJA asioita sen miljoonannen kerran (aina yhtä laihoin tuloksin )Miten " ihanaa" onkaan kuunnella korvatulppien läpi jatkuvaa itkua, tappelua TAI iloista riehumista, joka johtaa taas itkuun ja huutoon. Ei soi meillä Balalaika, vaan paska haisee ja korvat soi ;D
Minä taas haaveilen, että miten ihanaa olisikaan olla itse se oman elämänsä tärkein ihminen? Miten ihanaa olisikaan pohtia ja vastailla omiin kysymyksiinsä, kun aikaa olisi? Miten ihanaa olisikaan sivistää itseään ja saada tyydytystä oppimisesta ja onnistumisen ilosta?
Miten ihanaa olisikaan joskus olla edes yksi päivä oma itsensä, MINÄ. Millaistahan se olisikaan? : )
mä olen aina ihmetellyt sitä, että kuinka joku muka voi " nauttia" raskaudestaan, onhan tietysti kivaa ja jännittävää unelmoida tulevasta vauvasta, mutta siinä fyysisessä tilassa en keksi mitään kovin nautinnollista, vaikka raskauteni menikin suurimmaksi osaksi ihan hyvin.
Synnytys taas oli KARMEA (käynnistettiin 2 kertaa ja oikein mikään ei sujunut niin kuin olisi pitänyt; kalvotkin piti puhkaista, ilokaasulaite ja joku synnytyssalin tietokone olivat sanoneet sopimuksensa irti yms yms.). Kaiken kruunasi se, etten synnytyksen jälkeen 3 viikkoon pystynyt istumaan repeämien ja episiotomian takia, joten kanniskelin temperamenttista, jatkuvaa sylittelyä vaatinutta (isokokoista) vauvaani ympäriinsä joko kävellen tai seisten. Sitten lisäksi ne yövalvomiset (ja myös päivävalvomiset, meidän vauva ei paljoa nukkunut...).
Mutta silti nuo ap:n hekumoinnit kyllä pitävät paikkaansa, etenkin nyt kun ihanan poikani uhmiskin toivottavasti alkaa pikkuhiljaa hellittämään.
Jos vauvakuumeesi iski väärällä hetkellä, niin tässä lohduttavia vastauksia:
Miten ihanaa mahtaisikaan olla raskaana?
- No jos pitää siitä että pieni ihminen potkii sisältäpäin kylkiluihin ja ottaa jumppaspurtteja jokaisen aterioinnin aikana jolloin vatsalaukku tuntuu ratkeavan niin... :)
Miltä tuntuisi olla jollekin ihmiselle se kaikista rakkain, luotettavin ja turvallisin ihminen? Olla äiti?
- Eli käytännössä olla aina lapsen kanssa ja tuntea hirveää syyllisyyttä jos joskus pyytää tunnin " lomaa" tästä 24h/vrk 7pv/vko 356pv/vuosi jobista.
Miten ihanaa olisikaan opettaa lapselle tärkeitä asioita elämästä ja toisaalta kuunnella hänen ihania näkemyksiään asioista?
- Murkkuikäisenä lapsen uhmaa vanhempiaan kohtaan kun vanhemmat on kalkkiksia ja tyhmiä :)