Ajatteleeko joku niin, että tytön lapset ovat läheisimpiä mummolle kuin pojan lapset?

kahvihuonekeskustelussa selvitetty 5 perheen tilanne. Näin on. Ei poikkeuksia näin pienessä otannassa.

Ei häntä ainakaan meillä käydessä kiinnosta kuin tiskiallas.

Tästähän oli kerran juttua Hesarissakin. Jokin biologinen juttu. Nimittäin mummohan voi olla varma vain omien tyttäriensä synnyttämistä jälkeläisistä, että ne todellakin ovat omaa sukulinjaa. Pojan vaimosta kun ei voi mennä ikinä ihan 100 %:seen varmuuteen...

N' inh' n se menee..

Joten tyttären raskauden seuraaminen ym on kai vähän erilaista kuin miniän. Ja kai nuo anoppien sukupolvet ovat kasvattaneet lapsensa niin, että se äiti on ollut päävastuussa. Joten lapset tuntuvat enemmän äitensä lapsilta, ja tätä kautta ne omen tyttären lapsetkin tuntuvat läheisemmiltä kuin miniän lapset.

Usein lapset kuitenkin jäävät äidille ja silloin isän vanhemmat voivat jäädä paitsioon. Minun lapseni eivät näe isänsä vanhempia juuri koskaan, koska isä ei tapaa lapsiaan eikä huolehdi myöskään siitä, että hänen vanhempansa tapaisivat lapsenlapsiaan. Itse en koe velvollisuudekseni järjestellä tapaamisia siihen suuntaan. Omat vanhempani tapaavat lapsiani aika usein.

lapsia + on aivan miniästä kiinni, kuinka paljon saa ylipäätään lasten kanssa olla tekemisissä. Olen onnellinen, että meillä on vain tyttöjä.

Vierailija:

Joten tyttären raskauden seuraaminen ym on kai vähän erilaista kuin miniän. Ja kai nuo anoppien sukupolvet ovat kasvattaneet lapsensa niin, että se äiti on ollut päävastuussa. Joten lapset tuntuvat enemmän äitensä lapsilta, ja tätä kautta ne omen tyttären lapsetkin tuntuvat läheisemmiltä kuin miniän lapset.

miten vähäpätöisenä pojan lasta pidetään ja tyttären lasta ylistetään. Tämän on huomannut konkreettisesti myös ihan lahjoissa, esim pojan lapsi sai joululahjaksi pikkuauton, tytön lapsi nukkekodin sisältöineen. Tämä on aika yleistä.

ainoat, joita miehen vanhemmat muistavat joululahjoilla ovat tyttärensä lapset. meillä nuorimmat lapset koko katraasta eivätkä saaneet viime jouluna mitään lahjoja mieheni vanhemmilta.



onneksi omat vanhempani sitten hemmottelevat meidän lapsiamme. veljelläni ei lapsia ole, joten en tiedä miten puolueellisia omatkaan vanhempani olisivat vastaavassa tilanteessa.

oman pojan. Ja tottahan se tavallaan on, lapset mielletään aina enemmän äitinsä lapsiksi. Edelleen olen tosi tyytyväinen, että meillä tätä ongelmaa ei tule olemaan.

Veljeni lapset ovat selkeästi aina olleet tärkeämmät kuin minun lapseni. Äitini ei ole kertaakaan tarjoutunut ottamaan muksujani hoitoon mutta veljeni lapsia on hoitanut paljonkin. Ehkäpä ikääkin on tullut jo niin paljon että omat, vielä alle kouluikäiset, ovat niin raskaita hoidettavia toisin kuin veljeni muksut jotka siis ovat jo 8 ja 12.

Ja voihan silläkin olla merkitystä että meidät on adoptoitu, ei siis ole vaikuttamassa tämä oma verenperintö. Näin se vaan. Ja kun maalaistalosta ollaan niin tottahan poika on se johon panostetaan koska hän jatkaa tilan pitämistä. Tytär onkin sitten joku bonus kun kuuluu tietysti olla sekä tyttö että poika....blaah....

kyllä kaikki hänelle yhtä rakkaita!!!

Mutta olisiko tilanne samanlainen, jos hänellä olisi tyttö..? Nythän et voi tietää, kun anopillasi on vain poikia.

Ei tässä ole mitään säälittävää tai " epätasa-arvoista" , kyse on vaan biologiasta " veri on vettä sakeampaa" - josta ei pääse yli eikä ympäri.



Varmaankin monilla pitää paikkaansa, mutta ei tietenkään kaikilla!!



Tosi paljon riippuu siitä, miten miniä tulee toimeen pojan vanhempien kanssa = niin läheiset/kaukaiset välit lapsenlapsilla sitten isänsä vanhempiin.

Usein tytär ja äiti ovat läheisiä, joten tyttären lapsistakin tulee läheisiä. Olisiko osuutta asiaan myös sillä, että tytär pitää enemmän yhteyttä omiin vanhempiinsa. Ainakin itse äitiyslomalla vietän aikaa äitini kanssa, kyläilen miehen työkiireiden aikana pitkäänkin jne... Näin lapsenlapsen ja isovanhemman suhteesta tulle sitten läheinen.



Onko kukaan muuten huomannut, että omaa sukua ulkoisesti muistuttava lapsenlapsi olisi isovanhemmille läheisempi?

Miehen siskon lapsia on miehen vanhemmat vieny ulkomaille, ostavat aina kalliita lahjoja heille, vievät teatteriin ym. ym. Meidän lapset on heille lähes ilmaa, koskaan eivät meillä käy, joulu- ja synttärilahjat ostavat (jotkut pienet). Kerran kysyttiin kun olivat juuri tulleet kälyni lasten kanssa Mallorcalta että veisivätkö meidänkin lapset joskus vaikka viikonlopuksi johonkin kylpylään, heti tuli suora vastaus: Ei. Niillä kuulemma tulisi äitiä kuitenkin ikävä...

Mulla on lapsia ja veljilläni on lapsia. Jokainen lapsi on isovanhemmille tärkeä ja läheinen. Asutaan kyllä kaikki aika lähellä vanhempiani ja toisiamme, n. 5 kilometrin säteellä.

Mun esikoinen on vanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi, ja sai muihin 7 vuoden etumatkan. Silloin joskus mietin että, mitä sitten kun tulee muita lapsenlapsia? osaavatko isovanhemmat huomioida heitäkin? Ja nyt voin sanoa ihan rehellisesti että osaavat.

Ensi lauantaina minun kuopus ja toisen veljeni esikoinen menevät mummille ja papalle yökylään. Meillä on veljieni lapset ihan yhtä rakkaita ja läheisiä kuin minun lapseni isovanhemmille.



Itselläni on poika ja tyttö. Enkä mä nyt etukäteen ainakaan rupea suremaan sitä, että jos en näekään poikani lasta usein. Jos mulle annetaan vaan mahdollisuus, niin rakastan poikani lapsia ihan yhtä paljon kuin tyttäreni. Miten edes mitenkään muuten voisi olla?

oman poikansa pojasta kuin tämän tytöstä? Siis sekavasti selitetty, mutta meillä on näin. He tavallaan elävät uudestaan oman poikansa (mieheni) lapsuutta meidän poikamme kautta ja tyttömme on jäänyt selvästi vähemmälle huomiolle ja on selkeästi tullut esiin, ettei tyttö ole tärkeä. Voisi sanoa, että hetkittäin tuntuu jopa ei-toivotulta. Tällä logiikalla he varmaan joskus suosivat sitten tyttärensä tytärtä tämän veljen kustannuksella, jos näin tulee käymään...

Omituinen tilanne.

Muistan lapsena kuulleeni kun mummoni sanoi että miten ne poikien lapset tuntuvatkaan läheisemmiltä ja tärkeämmiltä kuin tytärten lapset.