Kertokaa minull emiten pääsee eroon hysteerisistä sairaudenpelko tiloista?

kun sairastin kaikki taudit joista luettiin. Pahimpana silloin hullun lehmän tauti.

jolloin elämä kuluu pelätessä. Onneksi ne menevät aina ohi, ja nyt niihin osaa suhtautua rennommin kuin aikaisemmin.

koska ymmärrän tämän johtuvan suuresta stressistä ja elämäntilanteesta, mutta mikä avuksi, jos ei tarvitsisi mitään mielialalääkkeitä alkaa syömään? Miten siis voisin itse hoitaa tämän asian? ap

tietysti jos oikeasti menee terapiaan/juttelemaan, niin sekin voi ensin olla stressaavaa (koska se terapeutti on vieras ihminen)

Kävin tosi usein lääkärissä eri " sairauksien" vuoksi, rahaa kului vaikka kuinka yksityisille lääkäreille ja lääkkeisiin. kaikki alkoi mullakin kun läheinen kuoli. Vähitellen tämä on itsestään helpottanut, mutta enää en katso mitään sairauksiin liittyvää televisiosta enkä lue lääkärilehtiä tai naistenlehtien terveysjuttuja, koska ne aina aiheuttavgat ongelmia oman terveyden kanssa. Huomasin myös, että tilannetta auttoi se, kun omat lapset vähän kasvoivat ja pääsin takaisin työelämään, tuli muuta uutta ajateltavaa. Mutta tiedän miltä tuntui, ja olenkin päättänyt, että jos minulle taas käy noin, että noita tautia rupeaa esiintymään, niin haen heti apua luotettavalta naislääkäriltä, jonka tunnen, ja kerron asian laidan, eli että todennäköisesti poden hypokondriaa... Kait siihenkin on joku apu, ainakin kuulemma Norjassa siihen on ollut hyviä hoitokeinoja.

Kannattaisi varmaan ottaa tuo puheeksi neuvolassa, terveydenhoitaja varmaan osaa ohjata vaikka psykologin tms. juttusille.



Ei kannata jäädä yksin vatvomaan!!!



(Itsellänikin on joskus ollut vähän vastaavaa, mutta olen päässyt peloistani eroon juttelemalla järkevän ja rauhoittavan mieheni kanssa! Ainakin toistaiseksi. Jos ei miehestäni olisi apua, menisin kyllä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa.)

Itsekin menetin läheisen muutama kuukausi sitten. Ennen tämän läheisen kuolemaa, vielä hänen sairausaikanaan, pelkäsin todella paljon sairastuvani jos johonkin karmeaan sairauteen. Pelko hallitsi elämääni, ja ajatuksen voimalla sain paljon tuntuvia oireitakin aikaan. Samaan aikaan aloin pelätä sairaalloisen paljon ympäristömyrkkyjä ym. ym. Ja pelkäsin, että pieni vauvani saa suuhunsa jotain ja tukehtuu, tai että vauva sairastuu vakavasti jne. Niin ja kurkussani oli jatkuvasti kuristava tunne.



Läheiseni kuolema - ihme kyllä - rauhoitti tilannetta niin, että nyt mieleni on jo tuntuvasti valoisampi! Ja sen päätin, että nyt eletään täysillä, kun vielä voidaan. Mikä kaikki tähän " parantumiseeni" vaikutti, on minulle edelleen vähän epäselvää. Mutta nyt kun ajatus on jokseenkin normaali jälleen, tajuan, että olin varmasti oikeasti masentunut.



Kuten joku yllä kirjoittikin, paluu työelämään ja se, että saa muuta ajateltavaa, auttaa varmasti monella pelkojen lievittämisessä. Olen varma, että näin äitiysvapaalla, kun ei juuri sosiaalista elämää ole ja miettii ja miettii vaan mökissään, EI ole hyväksi. Ainakaan minulle.

Minulla siis tämä alkoi läheisen äkillisestä kuolemasta (sairaus). Siis tämä henkilö oli minulle henki ja elämä. Olen aikaisemminkin potenut ajoittain sairaudenpelkoja juuri stressitilanteissa. Mutta nyt juuri nämä kuristuksen ym muut tunteet ovat jatkuneet epämääräisinä jo syyskuusta asti (jolloin hän kuoli). Toisaalta mietin voiko tuota kuristuksen tunnetta aiheuttaa kireät niska/kaulalihakset kun stressaan niin jännitän niskoillani? Yritän selittää oireita eri tavoin, ja välillä on parempi mieli. Yksi asia mikä painaa on, että en ole pystynyt suremaan kunnolla. En lasten edessä, ja mieheni on sitä mieltä että olisi jo aika jatkaa eteen päin. Henkilö oli läheinen myös hänelle.

Jollet halua mennä puhumaan asiasta kenellekään ammattilaiselle, myös netistä voi saada apua, katso esim. www.tukinet.net.

Mutta ihan selkeästi sinun pitäisi saada purkaa mieltäsi ja antaa surun tulla (ja ajan mittaan myös mennä).



Ja tuosta niskan kireydestä; siihen voisi auttaa sitten ihan vaan hieroja!

Nuku ja lepää riittävästi ja käy lenkillä ja muuten liiku usein. Pidä huolta, ettei verensokerit pääse liikaa heittelemään, syö siis säännöllisesti ja terveellisesti.



Mulla jäi noilla opeilla ahdistuneisuuteen asti jatkunut huolehtiminen ja pelko pois. Juttelukin auttoi, miehen ja ystävien kanssa, joilta sain upeesti tukea.

Ja lisääkin olisi mukava kuulla selviytymiskokemuksia. ap

Mulla on myös tapana surra koko ajan sitä tulevaa tautia, johon kuolen. Välillä on tosi ahdistavaa, päivät menee miettiessä mille lääkärille soittaisin. En ole vielä soittanut.



Yritän rauhoitella itseäni: jos pyörryn, menen sitten lääkäriin. Jos verisuoni katkeaa päästä, en mahda sille mitään jne.



Käytin lastani lääkärissä ja samalla kysyin kurkussa tuntuvasta tunteesta, eräänlaista kiristystä. Lääkäri kokeili niskat ja tunnusteli kaulan ja sanoi tunteen tulevan kireistä kaulan lihaksista. Kuinka ollakkaan: tunne hävisi...



T: Pipipää

että kun lääkäri tai vastaava toteaa vaivan johtuvan jostain pienestä, se häviää. t. toinen pipipää

kans. ja samoten jos lapset sairastuvat, kuume on VÄHINTÄÄNKIN merkki aivokalvontulehduksesta tms. itsellä on millon mikäkin tauti menossa, tälläkin hetkellä aivokasvain:(. kyllähän nää jutut kuulostaa omaankin päähän ihan hulluilta, mutta jotenki sitä vaan uskoo niihin?



mulla auttaa se että kaveri on samanlainen, yhdessä oikein naurattaa nämä jutut:)!

Mutta faktahan on, ettei siihen auta ku järki. eikä aina sekään.



kalliiksi tulee tää elämä.. mun sairaudet alkaa yleensä su-yönä ja yksityisellä käynti ei ole ihan halpa:)

Läheiseni on sairastanut tätä. Masennuslääkitys auttaa hänellä oireisiin. Katsokaapa netistä tietoa ko. sairaudesta.