Lue keskustelun säännöt.
Miehelläni todettiin adhd :(
17.11.2005 |
Nyt opiskeltuani taudin kuvaa epäilen myös 1,5vuotiaan lapseni ja itseni omaavan tuon oireyhtymän. Taitaa mennä tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Onko muilla samaa kohtaloa? Adhd tapauksethan vetävät toisiaan puoleensa...
Kommentit (7)
en vaan tiedä miten hakeutua tutkimuksiin,olen opiskelemaan lähdössä,mutta ei taida siitä tulla mitään tuon keskittymis vaikeuden vuoksi,enkä voi sille mitään.Olisi kiva saada apua että opiskelu sujuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaa ko ' sairauden' luokitusta, herra varjele mitähän seuraavaksi keksitään. Kaikkee ei tartte uskoo mitä lukee, oman järjen käyttökin on vielä sallittu. Tunnetko yhtään ihmistä oikeasti joilla näitä oireita ei ole? Minä en ainakaan rehellisesti sanottuna. Kaikki miespuoliset mahtuvat näihin rajoihin.
urahaaveita adhd:n takia. Minun äidilläni ja veljelläni on adhd ja molemmat ovat pärjänneet koulutuksissaan ihan hyvin.
Töissä jaksaminen on tosin muodostunut ongelmaksi sillä mielenkiinto ei pysy kovin pitkään yllä - vaan sen ei pitäisi nykyisessä pätkätyö-yhteiskunnassa ongelma olla.
ja millanen tauti, kiinnostaa vain tietää...
et onkohan sit mulla ja miehelläni myös ;)
ei ollut tarkoitus loukata ketään, varsinkaan ap.tä tai kyseistä tautia sairastavia... tyhmänä uskoin vaan kutosen väitteeseen ja kirjoitin.
olen pahoillani :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD ei ole mikää katastrofi: paha tilanne saattaisi olla, ellei disgnoosia olisi tehty. Monet diagnosoimattomat tapaukset syrjäytyvät, koska toimiminen yhteiskunnassa on niin hankalaa. Kun disgnoosi on tehty, on ominaisuuteen helpompi suhtautua ja elää sen mukaisesti (tarvittaessa lääkityksellä).
Lue kirja Aikuisen ADHD (en ole ihan varma nimestä, jotain sinnepäin se oli), se auttaa suhteuttamaan tilannettanne!
Onnellista tulevaisuutta!
Selvitää monta asiaa, mutta ei ole tekosyy millekään. Saako miehesi lääkitystä, couchingia tai terapiaa?
Suosittelen miehellesi tutustumista Suomen AD/HD Aikuiset ry:hyn. Heillä on virtuaalista vertaistukea netissä, täytyy rekisteröityä.
Ja sitten live-vertaistukiryhmiä ainakin Helsingissä, Lahdessa ja Tampereella. Sen lisäksi ryhmiä on Vaasassa, Oulussa, Turussa ja Hämeenlinnassa.
Minulle ensimmäinen vertaistukikäynti oli aika mullistava kokemus. Sitä on saanut paljon tukea, ajattelemista ja uutta suuntaakin elämälle. Olin kuitenkin elänyt jo 25 vuotta ' kaapissa' Mbd diagnoosin kanssa (vanhempi nimitys ad/hd:lle). En minä vieläkään sitä maailmalla huutele tai työtovereille kerro.
Suosittelen voimakkaasti vertaistukea, minulle se oli ensimmäinen kerta kun sai puhua avoimesti asiasti ihmisten kanssa jotka olivat eläneet ja elivät monien samojen asioiden ja ongelmien kanssa kuin minä.
Saanko kysyä saiko miehesi diagnoosin yksityislääkäriltä vaiko sairaalalasta?