Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Muistuttaako miehesi isääsi? Entä sinä anoppiasi?

Vierailija
17.11.2005 |

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
17.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anopin kanssa olemme kyllä aika tavalla luonteelisesti erilaisia. Anoppi on rauhallinen, käytänöllinen. mielikuvitukseton ja helposti periksi antava. Itse taas olen epäkäytännöllisempi (en ole hyvä ruuan laittaja tai käsityön tekijä), temperamenttinen, verbaalisesti lahjakas ja itsepäinen.

Vierailija
2/5 |
17.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

heillä on mielipiteet aika samanlaisia..



Muistutankohan anoppiani mitenkään? No olen pieni, kipakka ja yltiörehellinen kuten anoppikin, oiskoon siinä :D Miehen mielestä varmaan muistutan enemmänkin, monesti ohjeistaessa miestäni hän toteaa että " ihan samalla tavalla sanot kun äiti aina" :P En tiiä onko sit hyvä vai huono homma, heh..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
17.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus mies on sanonut että olen yhtä kauhea suuttuessani kuin äitinsä,muuten en yhtäläisyyksiä ole huomannut.

Vierailija
4/5 |
17.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huvittaa ihan miten paljon miehessäni on isääni: kumpikin olisi mielellään aina vaan kotona, lempiloma olisi mökillä, mihinkään tanssiravintoloihin tai yökerhoihin ei kumpaakaan saa millään, kaikki romanttiset jutut on suuri kauhistus molemmille, huumorintaju samanlainen, molemmat laittavat paremmin ruokaa kun perheen naiset, sairaalloinen kiinnostus uutisiin (isälläni teksti tv, miehelläni taas internetin lehdet).



Mieheni ihmettelee usein miten voin ollakin niin samaa mieltä jostain kuin äitinsä ja muutenkin muistutan häntä paljon tavoiltani. Vielä enemmän muistutan kuulema mieheni mummoa (emme koskaan tavanneet, oli kuollut aiemmin). Olen kuin ilmetty mummonsa tapoineni ja ajatusmaailmoineni.



Vierailija
5/5 |
17.11.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ulkoisesti, mutta luonteeltaan, käytökseltään ja enenevässä määrin kiinnostuksiltaankin. Se on oikeastaan aika huvittavaa. Ei mies meidän tavatessa tällainen ollut - siitä on kuoriutunut mun isäni nuorempi versio vuosien varrella. Annoin periksi ja myönsin asian kun hän tuossa jokin aika sitten osti itselleen hienon monilokeroisen työkalupakin, jota on kalustanut ja järjestellyt innoissaan siitä lähtien, ja kun samoihin aikoihin yhtäkkiä kiinnostui autoista... Siihen kyllä vedän rajan, että ei rupea samanlaiseksi penkkiurheilijaksi.



Voi hyvinkin olla, että muistutan anoppia joissakin asioissa, mutta en kyllä myönnä.