Lue keskustelun säännöt.
Masennuslääkkeet ja seksi
30.01.2009 |
Sain masennuslääkkeet synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja aloin syömään isolla annoksella, monta vuotta. Vihdoin tajusin niiden tehneen minusta täysin stabiilin, ei mitään tunteita mihinkään suuntaan eikä tuntemuksia myöskään seksin saralla. Lopetin niitä puoli vuotta, lopuksi otin pientä murusta kerrallaan ja sekin oli yhtä helvettiä, niihin jää koukkuun kuin heroiiniin! En suosittele. Mielenkiintoista oli se kuinka seksuaalisuus palautui. Onneksi! Kaikilla ei palaudukaan ennalleen. Nyt nautin elämästä ja seksistä aivan erilailla, itken ja nauran ja saan orgasminkin.
Miettikää ennen kuin aloitatte, että onko se tarpeellista vai vain lääkärin painostus, tai suosistus kun ei muutakaan keksi.
Kommentit (15)
Minulta katosi orgasmikyky Sepram-lääkkeen myötä. Siis katosi, ihan kirjaimellisesti. Lopulta lantiopohjan lihakset menivät kramppiin kun en ollut saanut puoleen vuoteen orgasmia, mies sai koko päivän touhuta väkisin kanssani että se kipu olisi loppunut!! Viimein laukesin kaikkien mahdollisten apuvälineiden avulla, kipu lakkasi sillä sekunnilla ja minä heitin lääkkeet menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen syönyt lääkkeitä nyt kolmatta kuuta ja pienellä annoksella (1/pvä), en halua enempää ettei tosiaan jää "koukkuun." (vuoden kehottivat syömään)
Mulla taas aivan päinvastaista, kun monen vuoden masennus väistyi lääkkeidenkin avulla, löysin itseni uudelleen ja seksuaalisuus heräsi tai suoraan sanottuna syntyi uudestaan , sain ensimmäistä kertaa orgasmin yhdynnässä (yli 30v olen) ja saan monta yhdellä kertaa ja haluan seksiä lähes päivittäin ja todellakin nautin siitä.
Että mulla lääkkeet vaikutti päinvastoin, joskus näinkin:)
Vei masennuksen ja kuolemanhalun, mutta toisaalta olen "tunnoton" ja seksihalut on kadonnut ja myös kyky saada orgasmi. No okei, saan mutta on työn ja tuskan takana silloin kun saan . Useimmiten sanon miehelleni et sori turha vaiva ei kannata jatkaa. Mutta enemmin syön, koska ilman niitä elämä on täyttä "tuskaa"...
Mieheni on syönyt vuosia masennuslääkkeitä ja olemme yhdessä naureskelleet että miehestä on tullut seksin suhteen "normaali" nainen. Tarvitsee siis kunnon esileikin päästäkseen tunnelmaan ja sitten pitkän panon lauetakseen. Seksi ei pyöri koko ajan mielessä mutta innostuu kuitenkin helposti hommiin. Mikään pikaseksi ei onnistu. Seksielämämme on molempien mielestä erinomaisen hyvää.
Kun mies noita lääkkeitä alkoi syödä niin laukeamisen vaikeus oli varsin selvä, mutta ongelma pieneni ehkäpä puolen vuoden jälkeen. Nykyisin mies laukeaa aina kunnon seksissä ja sanoo että on erityisen ihanaa kun se "tulee ihan kohta" -fiilis kestää tavallista pidempään. Minulle naisena tuo "ongelma" on varsin positiivinen nykyään (aluksihan se tuntien tuhraaminen oli aika rankkaa kummallekin). Kuinkahan sitä taas lääkkeiden lopettamisen jälkeen tottuu parin minuutin panoon (toki kaikilla ihanilla lisähöysteillä).
Silloin kun mies alkoi lääkkeitä syödä oli seksihalun katoaminen ongelmista pienimpiä. Miehen mieliala ja tuska olivat niin pahat että olisi varmaan suostunut vaikka kalun amputointiin jos olisi saanut elämänsä takaisin. Mies ainakin kehuu lääkkeitä tosi paljon ja suosittelee niitä avoimesti väsähtäneille ja masentuneille työkavereilleen. Ennen lääkkeiden syöntiä mies makasi sikiöasennossa sängyssä kokonaan peiton alla viikkotolkulla kaiket päivät. Muutamassa kuukaudessa alkoi jo osallistumaan perhe-elämään ja reilun puolen vuoden sairasloman jälkeen palasi jo vaativaan työhönsä. Lääkkeistä irti pääseminen tosiaan on vaikeaa. Mies kerran yritti, mutta palasi takaisin pilleristiksi. Keväällä olisi tarkoitus yrittää vähitellen uudestaan.
Olen keski-ikäinen mies, jolla Sepram 20 mg alkoi alkukesästä. Mitään sivuvaikutuksia ei ole ollut. Ylimääräisenä hyvänä omassa tapauksessani huomasin, että ennenaikainen laukaemisongelma on huomattavasti vähentynyt. Kestokyky seksissä on nyt huomattavasti parempi, mistä olen pelkästään ja vain ja ainostaan erittäin tyytyväinen. Vaikutanut myös hyvään oloon tätä kautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies.sönyt lääkettä varmaan 3kk.olen huomannut että seksihlut ovat vähentyneet.eikä pyöri mielessä.voi olla että vaimokin on tyytyväisempi.minulla masennus alkoi vaimon jatkuvasta kieläytymisestä.lopulta itsekunnioitukseni ja itseluottamus meni todella maahan.luulinnettä minusta ei ole mihinkään.lääkkeet auttpivat minua.nykyään se on vaimo joka tekee aloitteen.mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa koko homma
Kannattaa kysyä lääkäriltä sellaisia lääkkeitä, jossa todennäköisemmin ei ole seksuaalisia sivuvaikutuksia. Olen joutunut käyttämään todella monia, ja vain yksi lääke vei orgasmikyvyn käytön ajaksi.
Omin päin en suosittele lopettamaan käyttöä.
On olemassa myös aiankin yksi masennuslääke, jonka tunnettu sivuvaikutus etenkin aluksi on kova panetus. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen mies.sönyt lääkettä varmaan 3kk.olen huomannut että seksihlut ovat vähentyneet.eikä pyöri mielessä.voi olla että vaimokin on tyytyväisempi.minulla masennus alkoi vaimon jatkuvasta kieläytymisestä.lopulta itsekunnioitukseni ja itseluottamus meni todella maahan.luulinnettä minusta ei ole mihinkään.lääkkeet auttpivat minua.nykyään se on vaimo joka tekee aloitteen.mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa koko homma
Mulla puhkesi samasta syystä masennus, joskin se selvisi vasta muutama vuosi myöhemmin terapian avulla. Alussa syytä etsittiin työstä yms. Potkaisin sen pois elämästä, palasin takaisin eloon ja heti pian löysin itselleni upean kumppanin. Tuli mustavalkoisesta elämästä taas värilähetys ja itseluottamus palasi niin, että osasi taas korjata autoja ja rakennella pikkujuttuja pihaan. Töissäkin tuli ylennys ja nyt katselen työpaikan vaihtoa. Eli kyllä hyvä kumppani on tärkeä ja huono taas voi huomaamatta imeä jaksamisen näkemällä ainoastaan vikasi ja huonot puolesi.
Masennuslääkkeistä jäi tunnottomuus, eli laukeaminen vaikeampaa. Voi toki olla että tässä ehti tulla ikääkin kaiken paskan alkamisesta.
Itse en toista puolisoa halua,kaikesta huolimatta.minulla myös etsittiin syytä kaikesta muuusta. Työstä,lapsiarjesta. En vaimolle ole sanonut mistä oikeasti johtuu masennukseni.enään en uskalla tehdä aloitetta seksin suhteen.en halua sitä pahaa oloa enään itselleni.nyt puuhaan muuta mielummin.luen,kuuntelen musiikkia.meinaan myös alkaa harrastamaan liikuntaa enemmän. Ennen mielessä oli vain seksi,kaikki muu ei ollut tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en toista puolisoa halua,kaikesta huolimatta.minulla myös etsittiin syytä kaikesta muuusta. Työstä,lapsiarjesta. En vaimolle ole sanonut mistä oikeasti johtuu masennukseni.enään en uskalla tehdä aloitetta seksin suhteen.en halua sitä pahaa oloa enään itselleni.nyt puuhaan muuta mielummin.luen,kuuntelen musiikkia.meinaan myös alkaa harrastamaan liikuntaa enemmän. Ennen mielessä oli vain seksi,kaikki muu ei ollut tärkeää.
Joo samoin se mulla alkoi, että alkoi tulla seksi liian isoon osaan arjen ajatuksia. En lopulta edes osannut lähestyä kumppania kuin "kulli ojossa" tms. Ja sehän nyt vasta olikin helppo tuomita. Ja itseäkin hieman hävettää näin jälkeen päin oma silloinen käytös, mutta en ollut siinä vaiheessa terve - ja toisaalta itsepä oli tilanteen syntyä myötäauttamassa.
Se selitettiin mulle, että masentunut takertuu helposti niihin asioihin, mistä on saanut hetkellistäkin hyvää oloa. Sitten nekin kohteet alkaa katoamaan ja tuntee ettei osaa enää mitään. Mulla ei ollut mahdollisuutta jäädä sohvalle makaamaan, mutta mieli olisi halunnut jäädä joka aamu kotiin peiton alle.
Hän oli luonteeltaan sellainen, että syytti arjessa kaikesta minua. Esim. jos ostin lahjaksi kännykän ja joku sovellus vaikka lakkasi hetkeksi toimimasta, niin mulle hermottiin "kun sä sen ostitkin". Tai työpaikan ongelmat oksennettiin mun niskaan, kun oli koko päivä ensin töissä hymyilty.
Joo kuulostaa tutulta.seksistä sain vain hyvää tunnetta muten oli kaikki hirveää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Neurolepti lääkitys tekee saman. Tv: useita vuosia lääkettä käyttänyt
Hoitava lääkäri vaan naurahti kuin kerroin että nämähän vievät seksuaalisen kyvyn, mielihyvän että halut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en toista puolisoa halua,kaikesta huolimatta.minulla myös etsittiin syytä kaikesta muuusta. Työstä,lapsiarjesta. En vaimolle ole sanonut mistä oikeasti johtuu masennukseni.enään en uskalla tehdä aloitetta seksin suhteen.en halua sitä pahaa oloa enään itselleni.nyt puuhaan muuta mielummin.luen,kuuntelen musiikkia.meinaan myös alkaa harrastamaan liikuntaa enemmän. Ennen mielessä oli vain seksi,kaikki muu ei ollut tärkeää.
Joo samoin se mulla alkoi, että alkoi tulla seksi liian isoon osaan arjen ajatuksia. En lopulta edes osannut lähestyä kumppania kuin "kulli ojossa" tms. Ja sehän nyt vasta olikin helppo tuomita. Ja itseäkin hieman hävettää näin jälkeen päin oma silloinen käytös, mutta en ollut siinä vaiheessa terve - ja toisaalta itsepä oli tilanteen syntyä myötäauttamassa.
Se selitettiin mulle, että masentunut takertuu helposti niihin asioihin, mistä on saanut hetkellistäkin hyvää oloa. Sitten nekin kohteet alkaa katoamaan ja tuntee ettei osaa enää mitään. Mulla ei ollut mahdollisuutta jäädä sohvalle makaamaan, mutta mieli olisi halunnut jäädä joka aamu kotiin peiton alle.
Hän oli luonteeltaan sellainen, että syytti arjessa kaikesta minua. Esim. jos ostin lahjaksi kännykän ja joku sovellus vaikka lakkasi hetkeksi toimimasta, niin mulle hermottiin "kun sä sen ostitkin". Tai työpaikan ongelmat oksennettiin mun niskaan, kun oli koko päivä ensin töissä hymyilty.
Minulla vähän sama juttu. Ei tee mieli edes mennä lähietäisyydelle kun heti tulee ilmoitus ettei tänä iltana. Yritä siinä sitten olla lähellä.
Päivän kun muille ollu ”iloinen ja ahkera” niin voi sitten tulla kotiin oksentaan kaiken paskan ja levähtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voi olla myös niinkin päin....vaan panija puuttuu ; )