Mulla on kriisi!
Liittomme on ajautunut karille, en oikeasti löydä ulos pääsyä yhteisestä ovesta, en halua miestäni, kunnioitus toista kohtaan on ollut kadoksissa pitkään ja kommunikointi on mitä on. Ilman lapsia olisin lähtenyt jo ajat sitten, nyt mietinkin jatkanko tätä onnetonta yhdessä oloa ja annan lapsilleni kodin jossa molemmat vanhemmat asuvat vai muutanko pois? (siis lapset tietenkin olisivat mukana).
Ja jotta kaikki olisi ihan sekaisin olen vielä tavannut miehen joka vaikuttaisi olevan minulle 'se oikea'. Onko kellään vastaavia ajatuksia, kokemuksia yms?
Kommentit (3)
ENNEN kuin olen tavannut tätä ihastustani, se vaan laittaa asioihin ehkä vähän vauhtia ja tekee päätöksistä vielä vaikeampaa. Ja olen muuttamassa ihan yksin, en siis hyppäämässä suoraan uuteen suhteeseen.. Ap
Oikeasti, kuinka moni edes miettisi lähtemistä jos ei olisi ns. takaovea varalla....
Miettikääpäs sitä, että elämä muuttuu arjeksi myös sen oikean kanssa...