3-vuotiaan huomionkipeydestä

Lopeta perässä kulkeminen ja höösääminen ja opeta, että vanhempien puhetta ei saa keskeyttää.

tottakai osa on ihan perus mustasukkaisuutta pienempiä sisaruksia kohtaan ja huomion kerjäämistä äidiltä, mutta jos koko ajan pitää elää yhden lapsen ehdoilla, niin ei se minusta ihan normaalilta kuulosta. Kyllä tuon ikäisen pitäisi osata leikkiä myös yksin ja ymmärtää ettei äidin kaikki aika kuulu vain hänelle.



Ainakin meillä lelujen paiskomisesta ja "urputuksesta" tuonikäinen saa ekan varoituksen jälkeen jäähyn. Ja jos lelujen paiskominen jatkuu, otan lelut takavarikkoon. Huutohan siitä tulee, mutta siinä vaiheessa kerron lapselle miksi menetti lelut ja että ne saa takaisin kunnon käytöksellä. Ja omat lapseni eivät määräile kenelle minä puhun ja kuinka kauan ketäkin saan katsella.



En tietenkään voi tietää mikä teidän tilanne on, mutta jos minulla olisi tuollainen tilanne käsissäni toimisin seuraavasti: jos lapsi alkaisi määräillä kenen kanssa saan puhua ja minulla olisi esim. pikkusiskon (tai mieheni) kanssa juttu kesken, sanoisin rauhallisesti "että odota hetki, äiti puhuu tämän asian loppuun x:n kanssa". Kun sitten lapsi alkaisi kerjätä huomiotani paiskomalla lelujaan tai urputtamalla, sanoisin taas että " lopeta tuo lelujen paiskominen/urputtaminen tai joudut jäähylle" (tämä tietysti edellyttää että teillä on lapselle esitelty jäähypalli ja tehty säännöt selviksi) ja jos/kun paiskominen jatkuisi veisin lapsen rauhallisesti jäähylle ja hän joutuisi jäähyn kärsimään. Jäähyn jälkeen selvittäisin vielä lapselle miksi hän sai jäähyn ja hänen pitäisi pyytää kauniisti anteeksi.



Mököttämisellä ei meidän perheessä pääse pitkälle, mököttäjät saa möksöttää ihan omissa oloissaan ja me muu perhe tehdään sillä aikaa jotain muuta. Siis jos mököttämisellä tarkoitetaan sitä ettei puhuta ja ollaan naama rutussa hiljaa :-) Jos sen sijaan mököttämisellä tarkoitetaan jotain kiljumista yms. niin sitten kiljukaula poistetaan seurasta ja hänelle ilmoitetaan että kun osaa olla hiljaa ja kiltisti voi palata toisten seuraan.



Voit myös sanoa lapselle, että leikit nyt hetken yksin tai sisarustesi kanssa, koska äiti pesee pyykkiä ja jos tämä aiheuttaa yllä mainittuja reaktioita, niin toimit johdonmukaisesti AINA samalla tavalla.



Yksi asia on minusta tärkeää opettaa lapsille ja se on se, että jokaisella on oikeus tulla otetuksi huomioon. Yksi ihminen perheessä ei voi määräillä kenen kanssa toiset saavat puhua ja olla. Lisäksi jokaisella perheessä on oikeus ns. omaan aikaan joka päivä eli äidillä ja isällä on oikeus olla ja puhua keskenään ja lapsilla on oikeus vanhempiensa jakamattomaan seuraan vaikka kerran päivässä tai ainakin muutaman kerran viikossa. Eli kannattaa myös keksiä joku hetki päivässä, kun olet vain tätä 3-vuotiasta varten eli leikit hänen kanssaan tai teet jotain hänen kanssaan (askartelet tai vaikka käyt kävelyllä vain hänen kanssaan). Vaikeaahan se on, kun on useampi lapsi ja itsellekin pitäisi riittää hetki omaa aikaa, mutta onnistuu varmasti, kun vain jaksat yrittää. Sitten kun on sinun oma aikasi (kuppi teetä ja vaikka päivän lehden luku), niin lasten pitää siihenkin oppia. Keksit heille jotain tekemistä siksi aikaa (tai vaikka päikkäreiden aikaan).

tuleeko annettua liian vähän huomiota. Vähän hankalaa, kun noita pikkuisia on kolme, eikä kenenkään tietenkään pitäisi tuntea itseään huomiotta jätetyksi. ap

usein se mälkytys vain jatkuu sieltäkin käsin. Pitää tässä yrittää jämäköityä ja tehdä asiat selviksi. Kiitokset! ap