Näkyykö köyhä lapsuus tavarankeruuvimmana aikuisena?

Oman kokemuksen mukaan köyhillä ja rikkailla ei juurikaan tavaran määrässä ole eroja, lähinnä siinä laadussa ja hinnassa.

Ainakin omat vanhempani ostavat kaikkea mahdollista niiden perusjuttujen lisäksi (okt, mökki, harrastusvälineitä jne.) ja usein eivät edes tiedä kuinka kys. vehje toimii.

odotettavissa pikkuveikalle? Uskaltaako lähtee reissuun, jos rokko iskee kesken huvipuistoreissua???

Kun ei lapsena ollut paljon mitään, hamstraamisvaihe on jäänyt päälle, ja nyt eläkeikäisenä sitä tavaraa alkaa olla jo käsittämättömät vuoret.

Ja kun ei ole mitään, niin kuinka sitä osaisi erottaa hyvät huonosta. Kun tämän yhdistää pahaan päivään varautumiseen, niin tavaravuori on valmis. Uskoisin ja toivoisin, että omat lapseni näkevät joka puolella niin paljon rihkamaa, etteivät jää sitä kaappiin kaipaamaan.

mutten minä ole mikään hamstraaja tai ylipäätänsä materian perään.

Tunnen ihmisiä jotka keräävät itselleen kaikenlaista tavaraa, raaskimatta heittää mitään pois. Toisaalta tunnen sellaisia jotka eivät hanki uutta tavaraa kuin äärimmäiseen tarpeeseen (laadukasta ja kallista), ja pyrkivät nopeasti hankkiutumaan eroon tavarasta jota eivät tarvitse riittävästi. Jälkimmäinen tyyppi taitaa olla harvinaisempi... Mutta tietämissäni esimerkeissä kellään ei ole ollut varakkaita olosuhteita lapsuudessa - ehkä osa on kuitenkin ollut onnellinen siihen mitä on saanut, vaikka tavaraa olisi ollut vähän? Minusta tuntuu ettei köyhyys ole suoranaisesti syy tavarankeruuvimmaan aikuisena, vaan jokin muu psykologinen seikka.

oli lapsena köyhä ja ostaa hulluna krääsää joka kuukausi ja koti on ihan täynnä roinaa. Samanlainen on siskonsakin.



Mutta isovanhempani jotka elivät todellista puutetta lapsuudessaan, olivat aina hyvin säästäväisiä ihan hulluuteen saakka. Siis mitään ei ikinä heitetty pois eikä uutta ostettu jos pystyi jotain uusiokäyttämään. Tavaranhaalimista toki sekin ettei heitä mitään pois, mutta tarkoitus on hieman eri kuin himoshoppaajilla.

lamppuja, käytettyjä tietokoneita, uskomatonta---

vaimonsa heittää toisesta ovesta kierrätykseen

Lapsuuteni oli erittäin köyhä. Arvostan laatua eikä minun tarvitse omistaa kaikkia kivojakaan tavaroita mitä näen. Mutta se on mukavaa että on varaa ostaa kaikkea mitä tarvitsee. Esim. että on työ- ja kotivaatteet erikseen ja kaksi juustohöylää ;)

Mutta en kuitenkaan mitään krääsää hanki, vaan sellaista, jota joko tarvitsen (ainakin todennäköisesti), tai joka on vain aivan ihana. Ja on minulla aika kova kritiikki. Suurin osa himoitsemastani tavarasta jää kauppaan.

nyt minä itse ostan melkein kaiken lapsilleni, ihan alkaa jo hävettää kun haluisin kumminkin että lapset arvostais sitten jouluja ja synttäreitä mutta nyt saavat leluja melkein joka päivä, tosin kirppis / huutis leluja eli useinmiten käytettyjä.