En ole koskaan ollut kenellekään kateellinen, muita?

vaikka ihmisellä olisi kaikki mitä olisi ikinä halunnut ja ihminen olisi onnellinen, niin silti ihminen voi olla kateellinen ja toivoa toisen ihmisen menettävän juuri ne asiat jotka tekevät juuri sen toisen ihmisen onnelliseksi.

Oma isäni toivoi, että mieheni jättäisi minut (olen jo kerran eronnut ja yh). Hän soitti miehelleni useita kertoja ja haukkui minua kunnes mieheni sai puheenvuoron ja sanoi, että jos isäni KOSKAAN enää soittaa tai lähestyy häntä tai hänen perhettä (minua tai poikaani) hän ei takaa mitä hän tekee! En voi käsittää minkälainen isä haluaa lapselleen eron hyvästä liitosta? Ja lapsenlapselleen toisen erokokemuksen?-ap

mutta joskus olen ollut ja sen reilusti sanonut kohteelleni. Heti helpottaa. Parhaiten muistuu mieleen yli 10 vuoden takaa ystävättäreni, joka odotti ensimmäistä lastaan ja oli silloin jotenkin niin tyynen onnellinen ja rauhallinen. Tuntui, että hänen elämänsä oli niin selvää, itse olin silloin työttömänä ja lisäkoulutuksessa enkä uskaltanut haaveillakaan lapsista. No, työasiat ovat sittemmin selkiytyneet ja ne lapsetkin tullut tehtyä. Tällä hetkellä en kadehdi ketään. Ystäväni sen sijaan kadehtivat positiivisesti sitä, että olen uskaltanut hypätä oravanpyörästä väliaikaisesti ja nautin perhe-elämäsrä, jossa lapset ovat pieniä vain kerran.

Tuntuu todella vaikealta uskoa, että joku ei olisi koskaan halunnut itselleen mitään sellaista mitä hänellä ei jo valmiiksi ole, ei koskaan ajatellut muita ihmisiä katsellessaan että "voi kun minullakin olisi tuollaista mitä tuolla ihmisellä".



Ei kateus tarkoita sitä että haluaisi muille pahaa vaan sitä että haluaisi itselleenkin jotain mitä niillä on. Esim. jos vaikka oma isä on kuollut, ajattelee kateellisena että olisipa minunkin isäni hengissä niin kuin näiden muiden ihmisten isät.

sanan määrittelystä. Monestihan kateudella ajatellaan pitkäkestoista kadehtimista eikä esimerkiksi tuollaista pientä ohimenevää kateuden pistoa.

eikä isäkään paras mahdollinen

Isältäni olen sen ehkä oppinut. Niinhän se on että ei se itseltä ole pois mitä muilla on. Enkä ikinä halua hyötyä muitten epäonnesta. Toki olen keskivertoa rikkaammasta perheestä, et johtuu varmaan sit siitäkin.

Ap ei ole osannut koskaan olla edes pikkuasioista kade. Tarkoitan todella kun sanon, etten oikeasti ole koskaan ollut katellinen mistään. En tiedä miten omistuista se on mutta näin on, rehellisesti. Minulle muutama ystävä on suoraan sanonut että on ollut joskus, muttei tiettävästi kroonisesti, onneksi : )-ap

Haluan harvoin samoja asioita kuin muut ihmiset ja näen muutenkin asiat eri näkökulmasta. Jos oikeasti haluaisin jotain voisin sen hankkia jos viitsisin tehdä työtä sen eteen. Äitini on sairaan kateellinen kaikille. Täysin naurettavaa, joutavanpäiväistä ja energiaa kuluttavaa. Häntä suututtaa sairaasti jopa se, että minä en kadehdi ketään. Pitää sitä jonain tyhmyyden merkkinä.