Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko perheitä jossa harrastetaan niin paljon..
25.08.2008 |
.. että se jo tavallaan haittaa perheen elämää? Siis niin paljon, että perhe ei ehdi edes hoitaa sosiaalisia suhteitaan esim. kylään tulla kun aina on jotain "muuta". Arki-illat ovat täynnä joko lasten (yleensä näin) tai vanhempien harrastuksia, viikonloput myös.
Tunnetko tällaista perhettä? Itse tunnen yhden perheen jossa äiti haalii aina mahdollisimman paljon harrasteita lapsilleen. Näin jotain harrastusta on jokaiselle perheenjäsenelle joka illaksi + lauantait ja sunnuntait.
Toinen perhe, jonka tunnen vähän samanlainen. Jos yritämme kutsua heitä kylään niin heillä on aina niin mahdottomasti ohjelmaa (=harrastuksia) ettei meinaa sellalista iltaa löytyä joka sopisi. Enkä usko, että on kyse siitä etteivät haluaisi tulla... Eivät ehdi minnekään muuallekaan.
Onko nykymeno tosiaankin tällaista??? Olenko missannut jotain kun ei meidän perheessä tällaista ole. Jos joku meitä pyytää kylään niin luultavasti sopii ensi viikonloppuna heti ja joku arki-iltakin käy...
Olemmeko ainoita joilla näin rauhallinen elämä??
Kommentit (12)
Poika 14v. pelaa jalkapalloa kilpajoukkueessa ja viikonloppuisin on tietysti pelejä. Treenejäkin piisaa arki-iltoina 3-4 kertaa. Muuta poika ei sitten harrastakaan, joten ehtii touhuta kavereidenkin kanssa, jos treeniajat eivät mene ihan ristiin ;-)
Pikkusiskoilla on kummallakin parina iltana omat harrastuksensa ja itsekin käyn 4-5 kertaa viikossa jumpassa tai salilla. Eli ollaan me vissiin aika kiireisiä ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos elämä on mennyt niin kiireiseksi ettei edes sukulaisiaan ehdi tavata! Minusta se on aika surullistakin... kai tavallaan tavallista nykypäivänä, voin kuvitella.
Tottakai hyvä harrastus on kiva juttu, eritoten jos se estää kaduilla luuhailun.
Just viime viikonloppuna pyysin kylään yhtä perhettä. niin vastaukseksi tuli et ehkä kuukauden päästä sopii.Mä en ymmärrä tollasia ihmisiä.Sit itkevät et koko perhe uupuu kun on niin paljon harrastuksia lapsilla.Itse ovat niitä kuitenkin lapsilleen haalineet!
Ameriikoissa ollut jo pitkään jopa ongelmaksi asti perheillä, kun lapset harrastavat niin paljon, että muuta elämää ei perheellä ole. Esim. just sitä että olisi aikaa vain olla, tai käydä kylässä tai kutsua ystäviä iltaa istumaan.
En mäkään ymmärrä, erityisesti jos perhe uupuu. Eri asia on, jos kaikki tykkäävät.
olen tosi iloinen, että heillä on harrastuksia. Uskon, että niiden kautta tulee hyviä ystävyyssuhteita ja ajanvietettä, eikä tarvitse sitten luuhata kavereiden kanssa kylillä jo 14 vuotiaana.
Vanhin 11v ja harrastaa tanssia, partiota ja kuoroa
9v harrastaa tanssia, kuoroa ja soittaa viulua
7v käy vain tanssissa toistaiseksi, mutta aloittaa myös heti partion kun sopiva ryhmä löytyy
3v ei vielä harrasta mitään.
Itselläni ei ollut lapsena harrastuksia ja olen katkera vanhemmille, kun ei koskaan laittaneet meitä mihinkään. Minä aloinkin jo "hengaamaan" kaduilla 14v vanhana, joten tiedän mistä puhun.
Ihmettelen, että 9:llä viisastuin, hain lukioon ja vielä yliopistoonkin ja olen nyt opettaja.
Harrastamme myös mieheni kanssa musiikkia ja liikuntaa. Liikuntaharrastuksen opin itse vasta aikuis-iällä, onneksi kuitenkin. Emme paljon tapaa muita ihmisiä, kun aina on niin paljon ohjelmaa, mutta täytyy tunnustaa, ettei niin paljon muita kaivatakaan.
Kukin tyylillään. Me olemme onnellisia näin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma muuttuu.
Varsinkin joukkuepeleissä voi syntyä vahvojakin ystävyyssuhteita ja opitaan monenlaista.
Mieheni on ikänsä harrastanut joukkuepelejä, ja on vanhemmilleen todella kiitollinen, että ovat antaneet tämän mahdollisuuden. Myös useat ystävät ovat hänelle tulleet ja jääneet harrastusten kautta. Itse olen tuosta hiukan kateellinenkin, omat harrastukset ovat vaihtuneet/ loppuneet lyhyeen, enkä ole läheskään niin sosiaalinen kuin mieheni. Ystäviäkään ei ole liiaksi asti, olen vähän huono solmimaan suhteita...
Lapsistamme en osaa vielä sanoa.
sosiaaliset suhteet kärsivät? Siis tosiaan tuntuu ettei aina sukulaisiaankaan ehdi tavata, eritoten viikolla.
he ehdi ainakaan tehdä mitään yhteisiä pihatöitä. On nääs niin kiire.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14v poika pelaa sm-sarjaa
11v poika treenaa myös
isä on urheilullinen (ennen valmentanut)
meillä riittää melkein joka illalla jotakin,mutta ensin hoidetaan koulut ja muut pakolliset--valitettavasti kylään ei usein keritä,mennään kuitenkin jos kutsutaan,sitten perutaan menot,meillä näin päin.
Lapset kokopäivähoidossa. Vanhemmat kotiin siinä 17 kieppeillä ja ekat harrastukset alkavat klo 17.30. Näin neljänä päivänä viikossa. Usein vielä viikonloppuisinkin mahottomasti ohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on kolme kouluikäistä lasta, jokaisella tosin vain yksi harrastus, mutta kun sitä on useampi kerta viikossa ja kaikilla eri aikaan, niin kyllä sosiaaliset suhteet kärsivät.
Mitään äidin harrastamaa "harrastusten haalimista" tämä ei silti ole.
että sosiaaliset suhteet kärsivät? Siis tosiaan tuntuu ettei aina sukulaisiaankaan ehdi tavata, eritoten viikolla.
koska perheessä on kolme urheilevaa poikaa, ja joka viikonloppu on jollain peli tai ainakin treenit. Pari vuotta yritin kutsua heitä kylään, nyt olen kyllästynyt edes yrittämään.