Mitä mieltä olisitte tällaisesta siskosta?

on vaan vaikea ajatella asiota toisten näkökulmasta eikä tunnu ymmärtävän loukkaavansa tai olevansa tökerö/epäkohtelias.



Oma veljeni on silleen "käytännöllinen" että ostaa lahjoja vasta kun lapsi niiden päälle ymmärtää. Ei esim. ostanut mitään ristiäislahjaa "kun eihän se sitä tiiä kuka mitäkin antaa" ;) Muuten kyllä tuo kivoja ja suht kalliitakin lahjoja jos löytää jotain mielekästä. Tuntuu muutenkin oottavan että lapset kasvais, että niistä olis jotain iloa..

Me olemme sisarusten kanssa ikävälillä 40-50 vuotta, joten siksi ap:n teksti sopii hyvin meihin ja osaan kuvitella tilanteen.



Omat sisarukseni ovat samantyylisiä ihmisiä. En aina ymmärrä sitä, että heidän kanssaan on vaikea pitää yhteyttä. Olen kuitenkin hyväksynyt asian, jotta pysyisin heidän kanssaan edes jossain väleissä.



Lahjojen osto on ihan oma asia. Ennen ostin hyviä lahjoja ja takaisin sain hyviä lahjoja. kun tulotasoni pieneni ja ei ollut varaa ostaa lahjoja, en saanut enää siskoiltanikaan lahjoja. Se tuntui oudolta ja tiedän että vaikka tulevaisuudessa olisikin rahaa, en enää siskoilleni lahjoja osta. Tuntuu, että he eivät antaneet lahjoja, koska pitivät minusta, vaan koska annoin itsekin lahjoja. Mielestäni lahjojen antaminen täytyy olla pyytetööntä. Jos annan lahjan, en odota vastalahjaa takaisin. Sisarteni kanssa näköjään tällainen asenne on mahdoton.



Jos kuitenkin lapsesi haluavat tavata tätiään, niin heidän lienee parasta soittaa ja kutsua käymään. Minusta tuollaiset "milloin vain" -kutsut ovat hankalia. Parempi, että sovitaan aika ja tavataan sitten sovittuna aikana.

Miehen lapset käyvät Suomessa vain kaksi-kolme kartaa vuodessa. Sisko aina valittelee, että kun on niiin ikävä kummilapsia (kaksi lapsista on kummilapsiaan) mutta koskaan hän ei vastaa mitään hänelle lähetettyihin kutsuihin- oli niissä sitten tarkka kellonaika tai ei.



Lahja-asia tuntuu epäsuhtaiselta, sillä mieheni ostaa siskolle aina hyviä lahjoja, siis sellaisia 30-70 euron arvoisia, aina jouluksi ja synttäriksi. Ja sisko sujuvasti kertoo, mitä haluaa, jos veli sattuu kysymään. Hän ei anna lahjoja, edes kummilapsilleen. Töissä käy, ja on ihan hyvissä varoissa.



Emme tosiaankaan odota siskon osallistuvan arkeen- itse asiassa me emme edes elä lapsiperhearkea, sillä meillä ei asu lapsia. Tuntuu vain niin kauhean kurjalle mieheni puolesta, kun sisko ei ole tippaakaan kiinnostunut lapsista muutoin kuin puheen tasolla. Tavatessa ja harvoin soittaessaan (ei siis itse yleensä ikinä vastaa), soittaa ehkä 4 kertaa vuodessa, on miehelle tosi kiva ja ihana ja kertoo kaipaavansa veljeään. Asuu 3km päässä meiltä mutta koskaan ei ole aikaa tavata :( . Tuntuu kurjalle.



Niin, ja sisko tykkää minusta, en ole syy hänen käytökseensä. On ollut aina samanlainen, jo ennen minuakin.



ap

Ehkä siskolla on oikeasti kiireinen elämä ja paljon läheisiä ihmisiä, eikä ehdi nähdä lapsia, eikä muista ostaa lahjoja. Tai sitten vaan teeskentelee kiinnostusta.

Mut ajattelen ettei tuo sisko ole oikein kiinnostunut siskostaan tai sen lapsista :(

eikä välttämättä osallistua pikkulapsiarkeen, kun oma on jo iso. Sisarus haluaisi olla enemmän siskonsa kanssa ja haluaisi, että sisko olisi kiinnostunut hänen lapsistaan. Sisarus on vähän katkeroitunut.



Sisko osti häälahjaksi jääkaappimagneettin, koska ajatteli, että se oli hauska lahja ja ettei perheen kesken tarvitse toisia lahjoa.



Sisko ei ehkä halua, että hänen elämäänsä puututaan, ja luulee, että sisarus puuttuisi, jos he olisivat enemmän tekemisissä.



Muutaman vuoden kuluttua välit lämpenivät, koska sisarus sai sanottua siskolle suoraan, että hänen käytöksensä ärsyttää.

Ja he kaikki elivät elämänsä onnelisina loppuun asti.

Vaatii selkeämmän kutsun esim. "sopisiko ensi lauantai klo 17 jälkeen".

Itsekin voisin kuvitella antavani veljelleni jonkun euron lahjan. Toisaalta en laske rahoja, jos vaikka pyydetään lapsenvahtiapua. Esim. olen ajanut 400 km mennäkseni kolmeksi tunniksi hoitoavuksi, enkä todellakaan odottanut esim. bensarahoja.