Onko äidillä oikeus vapaapäivään???

minusta jokaisella vanhemmalla pitäisi olla omaa aikaa ja kahdenkeskistä aikaa parisuhteellekin, mutta meillä ei ainakaan kumpikaan ole onnistunut vuosikausiin.

Lapset 4v, 2v ja 0v ja samat fiilikset. Tuntuu, että muilla on jotenkin paljon helpompaa, meillä vain huudetaan ja sotketaan aamusta iltaan ja itse en ehdi edes hiuksia harjaamaan.

Mutta milloin se järjestyy on aivan toinen juttu. Tervetuloa nauttimaan äidin arjesta meidän muiden samojen asioiden kanssa painivien joukkoon. Musta tuntuu aika pitkälle vieläkin tuolta vaikka vanhempi on jo 6v. Ehkä vähän helpottaa kun ovat täysi-ikäisiä.

Kertokoon joku kuinka mieli pysyisi virkeänä eikä masennus iskisi kun käytännössä yksin joutuu taloutta pyörittämään ja mies vaan käy kääntyilemässä kotona.

ennenkuin väsyt ihan totaalisesti. Kun meidän ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa, lapsi oli 1v 10kk me lähdimme miehen kanssa viikon lepolomalle välimerelle ja mummi hoiti lapsen.

Miksi ihmeessä olette valinneet asumismuodoksenne hissittömän kerrostalon vs. rivitalo jossa hyvät aidatut pihat (jos ei omaan taloon ole varaa)? Nämä kaikkihan ovat valintakysymyksiä ja jokainen tekee omat valintansa ja sitten elää niiden kanssa. (esim. lapset pienellä ikäerolla)

Hiusten suhteen olen jo kotipäivinä luovuttanut=D tukka vaan kiinni ja hyvä jos hampaita saan aikaiseksi pestä. Ja vaikka mies on töiden jälkeen apuna niin imettää hän ei voi ja esikoisellakin joku äitikausi niin... Ja sit tuntuu, et kaikki lapsettomat ja yksilapsiset ihmettelevät, että miksei muka voi lähteä puolenpäivän aikaan kahville johonkin kivaan ja rauhalliseen kahvilaan.... Ja jos kyläily lapsettoman luona tai ihan vauvaperheessä... ei jostain syystä ihan kauheasti huvita, koska siellä mä edelleen imetän ja kiellän esikoista kun suunnilleen tuhoaa kaikki paikat. Ja kotonakin tuntuu, että seinille puhuisi. Ehkä mä vaan sit olen huono organisoimaan tai jotain mutta tuntuu, että kaaosta on aamusta iltaan...ja illasta aamuun... Välillä kyllä on ihan hyviäkin päiviä, jolloin jopa hampaat on pesty ja hiukset harjattu ja saanut itseään edes vähän ihmisen näköiseksi=)



ap

jossa oli oma piha. ja pihaa on kyllä eniten ikävä. Mutta kävi pieneksi, joten saimme sen myytyä ja katselemme siis uutta ja isompaa. tämä on väliaikainen ratkaisu. Vielä ei ole löytynyt mieleistä rivaria. Ja hinnatkin on mitä on. Tämä on siis vuokraasunto ja mielummin otin tämän pienen taloyhtiön rauhalliselta paikalta, vaikkakin kolmas kerros kuin levottomalta alueelta kaupungin vuokra-asunnon. Ja kuukausi oli aikaa etsiä, joten kauheasti ei kerennyt valikoimaan. Mutta kyllä tässä pihallista asuntoa kuumeisesti etsitään.



ap

ei ole tapana pyytää tällaisia palveluksia. Riittää kun kukin jaksaa ottaa silloin tällöin yhden lapsista omansa kaveriksi pariksi tunniksi. Meilläkin 4 v, 2 v ja 0 v lapset. Sitten kun nuorin on isompi, voidaan saada vapaata maksullisen hoitajan avulla vaikka yli yönkin. Ehkä taas reilun vuoden päästä...

se on isien etuoikeus. Vaikka joka päivä. :(

lähtisin viikoksi välimerelle, mutta mumminkin on vähän hankala imettää... Kun se päivä koittaa, että nuorempi pärjää ilman rintaa niin aivan satavarmasti nukkuisin 24h=)



Mutta oikeesti kun tuntuu välillä, että AV:llakin kaikki äidit on maailman parhaita organisoijia ja vaikka olisi 7 lasta niin silti kaikki on järjestyksessä ja elämä ruusuista ja kaiken kerkiää tekemään ja kukaan ei ole väsynyt jne.

Kuten jo joku muu tuossa sanoikin, se on se sellaisen järjestäminen hankalaa.



Esim. meillä ei ole ketään sukulaista tmv. tuttua tässä lähellä joka voisi katsoa lapsia edes kauppareissun ajan. Jonkin verran tuttuja kyllä, mutta monella on itselläkin lapsia ja ovat työssäkäyviä, ei tule edes mieleen kysyä.

Toki mies voi lapsia katsoa ja hoitaa, mutta kun nuorin on vasta 4kk ja tutti ja pullo eivät kelpaa niin hankalaa sekin on.



Ainahan se lasten kanssa jonnekin lähteminen on hankalaa ja monesti tulee kirottua mielessä uhmiksen tempauksia.. mutta yritä ap edes levätä silloin kun lapsetkin, siitä saa edes vähän lisää voimia!

meidän esikoinen on nyt 18-vuotias ja ihan vielä ei ole päässyt mummolaan yökylään, edes yhdeksi yöksi. Joten jos sinä lepäilet välimerellä miehen kanssa, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että me muut vain olisimme valinneet jotenkin hankalamman elämän.

Jokaisen pitäisi tosiaan saada joskus olla ihan itsekseen, mutta mitempä sen järjestää. Minulle kuuluisi ihan lain mukaankin yksi vapaapäivä kuukaudessa, mutta en pysty sellaista järjestämään.

Mutta hankalaapa sitä vapaapäivää on järjestää.

Mutta hyvä juttuhan se olisi, jos saisi vapaapäivää viettää, ja varmasti ansaittua. Mutta oikeudesta nyt ei kuitenkaan voi puhua.

Meilläkin kolme lasta. Meillä on käytännössä vain yksi hoitaja, anoppi, ja hänelläkin jo monta muuta lastenlasta ja asuu 25 km päässä. Harvemmin saamme aikaiseksi järjestettyä että hän tulisi hotiamaan. Yleensä hän vielä haluaa hoitaa kotonaan ja meidän pitäisi sitten viedä lapset sinne, mikä on täysin väärään suuntaan esim. kaupunkia ajatellen.



Miehellä on nyt kesäaikaan kiireistä töissä. Olen päässyt yksinäni käymään kävelylenkeillä mutta joskus sitä kaipaisi että voisi mennä vaikkapa puoleksi päiväksi kaupungille. Siihen vain ei ole aikaa tällä hetkellä!



Joskus tunnen itseni vangiksi:((. En minä ainakaan nauti lasten kanssa liikkumisesta!!!

Omaishoitajilla on oikeus muutamaan vapaa päivään kuukaudessa, mutta käytännössä tuota oikeutta ei saa edes järjestänällä käytettyä.Harvalla on edes varaa, alkaa työnantajaksi jollekin tuntemattomalle hoitajalle.

Omaishoitajuus on sitä paitsi monesti paljon rankempaa kuin esim. normaalin lapsen äitiys ja kestääkin paljon pitempään...hoidettavan koko elämän. Aiti on "vanki" vain 6-7 ekaa vuotta ja sitten lapsen voi jo jättää itsekseen esim. päiväksi.

En mä nyt sanoisi että jotain 6-7 vuotiasta voi yksin koko päiväksi jättää... Sitä paitsi useimmilla on monta lasta, eli se sitova äitiys voi kestää kauankin.



Lisäksi mulla on erityislapsi joka tuskin itsenäistyy kovin aikaisin:(. Nyt 7v ja kovin epäitsenäinen on. MIHINKÄÄN ei voi lähettää yksin!!

Olin nimittäin tänään viettämässä mielestäni ansaittua vapaapäivää (klo 12-20). Olin ihan vaan kaupungilla kangas- ja sisustusliikkeissä ja kävin syömässä. Olen palailemassa töihin sisustusalalle ja olin jo pitkään toivonut, että pääsisin puolentoista vuoden tauon jälkeen katsomaan mitä uutta on tarjolla. Nautinkin ja piristyin, kunnes kotiintultuani mies oli tosi vihainen. Lapsi ei ollutkaan nukkunut kolmen tunnin päiväunia kuten yleensä ja mies oli väsynyt. Itse olen jo jotenkin tottunut siihen, että päivät eivät aina menekään niin kuin etukäteen suunnittelee. Mutta edelleen kaipaan omaa aikaa niin, että ei tarvitse koko ajan olla valmiustilassa palvelemaan toisen tarpeita. Meillä ei oikein ole ketään läheistä, joka mielellään hoitaisi lasta, joten aikaa kahdestaan miehen kanssakin on vaikea järjestää. Itse olen lapsen halunnut, enkä sen takia valita, mutta täytyy sanoa, että hieman kadehdin niitä ystäviäni joilla on terveet ja lapsenlapsistaan pitävät vanhemmat välillä auttamassa. Toisenkin lapsen haluaisin, mutta oman jaksamiseni takia ikäeroa tulee ainakin kolme vuotta.