tapahtui 4 vuotta sitten - selvisin!

Täällä eräs aloittaja kertoi miesystävänsä jättäneen tekstarilla. Muistui mieleen 4.5 vuotta sitten tapahtunut asia, joka romahjdutti minut, mutta selvisin onneksi.



Olin v.1998 5-vuotiaan pojan yh-äiti, erosin miehestäni pojan ollessa 1-vuotias, sillä hän osoittautui väkivaltaiseksi (alkoholi ei mukana kuviossa). Tapasin työmatkallani erään miehen, jonka kanssa aloin seurustella. Aloimme harvakseltaan tapailla, välimatkaa oli ja kiireitä. Miehellä ei ollut perhettä ennestään, oli ollut kihloissa aiemmin. Minulle ns. etäsuhde sopi hyvin, olin lapseni kanssa ja kävin työssä. Näin miestä opiskelumatkoillani (opiskelin osa-aikaisesti viikonloppuisin).



Oli vuosi 2001 ja sattuman kaupalla sain hyvän työpaikan miehen silloisesta kotikaupungista. Sattumaa oli sekin, että löysin asunnon miehen naapuritalosta!

Meillä meni ihan ok, paitsi mies ei koskaan puhunut mitään yhteenmuuttamisesta ja kihloihin meno etc. kuulemma "ahdisti". Olin kuullut, että hän oli ennen minun tapaamistaan jättänyt pitkäaikaisen tyttöystävänsä miltei alttarille... Hieman kummeksutti, mutta jatkoimme kuitenkin.



v. 2003 sain edellistä paremman työpaikan miehen syntymäkunnasta, jossa hänen perhettään asui, muutin pojan kanssa sinne ja mies jäi 40km:n päähän, tapasimme joka viikonloppu ja joskus viikollakin. Olin onnellinen, sillä mies ja poikani tulivat erittäin hyvin toimeen ja hänen perheensä oli erittäin mukava. Meidän oli tarkoitus aloittaa talonrakennus ja tonttikin oli hankittu.



Mies kuitenkin päätti toisin! V.2003 lopussa mies jätti minut, kun olin nousemassa junaan!! Olin raskaana - raskaus päättyi keskenmenoon rv10. Poikani oli vanhempieni luona (oli joululomalla mummolassa), itse olin viettänyt joulun välipäiviä miehen luona ja olin palaamassa vanhempieni luo. Mitään en ollut aavistanut! Romahdin täysin ja kevät 2004 oli kauheaa aikaa. Toukokuussa en jaksanut enää ja menin paikalliseen terveyskeskukseen ja sanoin, etten jaksa enää. Vanhempi mieslääkäri kuunteli ja antoi minulle psykologin kotinumeron, jos en jaksa, seuraavana päivänä menin psykologin luo ja taas kerroin kaiken. Seuraavalla viikolla kotiini tuli psykiatri kotikäynnille ja hän diagnosoi vaikea-asteisen masennuksen. Olin täysin puulla päähän lyöty - minullako? Lähdin kesäksi vanhempieni luo, pojan kanssa tietenkin.

Kävin seuraavan vuoden terapiassa ja sain erinomaisen hyvää hoitoa. Ny t olen opiskellut uuden ammatin ja olen tuosta kauheasta ajasta toipunut. POika voi hyvin ja on jo rippikoululeirillä!