Tämä loppuraskaus on raastavaa aikaa, jakun

tälläiset palstat ovat juuri sitä varten että ihmiset saavat purkaa huonoa oloaan tai vaivojaan samassa tilanteessa olevien kanssa. varmasti jokainen meistä loppusuoralla olijoista on enemmän kuin kiitollinen tulevasta lapsestaan, mutta raskaus tuo yleensä mukanaan oireita jotka madaltaa mieltä ja tekee olosta kaikinpuolin tukalan.. on ihan normaalia loppusuoralla toivoa ajan menevän nopeasti.. itse olen päälle 35vk ja ihan samoilla linjoilla menen minäkin muiden kanssa kropan kivut ja mielialan vaihtelut ärsyttää ja mesentaa ja toivon kovasti ajan menevän nopeasti, ja tällähetkellä tuntuu että oli eka ja vika.. mutta se ei tarkoita sitä ettenkö olisi onnellinen lapsestani.. Sinun kannattaisi varmaan purkaa omaa pahaa oloasi muiden aihepiirien keskuudessa ja antaa meidän loppusuoralla olevien valittaa.. meillä on siihen oikeus!!!!

ja viides lapsi. ja en voi kyllä sanoa että onko meidän lapsiluku tässä mutta nyt tuntuu että ei yhtään enään...

Muuten minulla on aina menny hyvin raskaudet mutta nyt varmaan ikäki jo painaa ;)

Ei jaksa niin ei jaksa.

Tämä on jo kolmas lapsi ja odotan vain, että pääsen tästä supistelusta, vatsakipusta, järjettömästä selkäkivusta, turvotuksesta ja ennen kaikkea synnytyksestä ohi.



Nyt mietin yhä enemmän, että mitä hittoa sitä taas itsensä sinne synnytykseen on hankkinut menemään. Hullun touhua, taas siellä henkihieverissä tajunnan rajamailla revityttää alapäänsä =(



No, kerran tämän vielä kestän, sitten on meidän lapsiluku täysi! Ja palkinto on tietysti tärkein, mutta enää en halua raskautta kokea = kärsiä.

alkaa tuo henkinen kantti heittämään... rv jotain 38. Meno on sellaista känkkäsemistä ja kaikki ottaa päästä. Varsinkin tuo oma ukko!

Eikö yhtään käy mielessä, että ongelmanne ovat aika pieniä ja helpottavat kuitenkin kohta, kun lapsi syntyy? Ja siitä alkaa sitten erilaiset ongelmat.



Tälläkin palstalla on varmmasti aika monta ohmistä, jotka mieluusti olisvat teidän asemassanne raskauden loppusuoralla.

Kyllähän ihminen aina keksii siitä omasta olostaan sen kurjan puolen, mutta olisi kiva, kun tekstistä näkyisi edes maininta, että "tiedän tän olevan pientä oikeiden murheiden keskellä, mutta mua ärsyttää..."

Ensimmäistä odotan ja 40+2 menossa. On epätietoinen olo, kun ei tiedä kauanko tämä vielä kestää - en tosin valita - minulla raskaus on mennyt hyvin tähän asti ja toivottavasti menee loppuun asti kaikki hyvin !!!! Tänäänkin käytiin vielä työpaikalla ja ihan normaalisti elellään ja olellaan - pikkuisen syntymää odotellaan! Niin paljon henkisestä ja fyysisestä romahduksesta olen kuullut mutta olen todella kiitollinen, että ollaan vauvan kanssa molemmat voitu koko tämä yhteinen aikamme hyvin. Innolla odotan vaan sitä hetkeä, kun näemme toisemme :)



Tsemppiä ja jaksamista kaikille loppusuoralla oleville!!!

jotka tätä lukee eikä vielä ole raskaan: asennoitukaa heti alkuun, että raskaus kestää 42 viikkoa. Sitten ei tarvitse heti kun se 40 on täynnä hajota henkisesti ja viettää aikoja epätietoisuudessa ja - toivossa.



Ihan oikeasti onko se niin vaikea ajatella, että se raskaus on joka tapauksessa ohi viikkoon 43 mennessä?

Kai sinäkin muistat että maailmassa kuolee ja sairastuu joka päivä tuhansia lapsia..Kai muistat aina mainita siitä kun sua joku jurppii.. Jokaisella on murheita ja SAA ollakin!

Me ollaan kuule aika harvinaisuuksia empatiakykyinemme. Vain muutama muu luonnon ihme osaa samalla lailla tuntea kuin ihminen. Huippua on tuo että pitäisi jotenkin mielistellä muita ihmisiä täällä palstalla saavuttaakseen hyväksyntää. Jos vituttaa niin MIKSI ei vain voi täällä siitä avautua. ..... Eri juttu sitten IRL.

Eikö yhtään käy mielessä, että ongelmanne ovat aika pieniä ja helpottavat kuitenkin kohta, kun lapsi syntyy? Ja siitä alkaa sitten erilaiset ongelmat.

Tälläkin palstalla on varmmasti aika monta ohmistä, jotka mieluusti olisvat teidän asemassanne raskauden loppusuoralla.

Kyllähän ihminen aina keksii siitä omasta olostaan sen kurjan puolen, mutta olisi kiva, kun tekstistä näkyisi edes maininta, että "tiedän tän olevan pientä oikeiden murheiden keskellä, mutta mua ärsyttää..."

tiedän että on hölmöä ärsyyntyä näin paljon vieraiden ihmisten nettipalstakirjoituksista, joita minun ei olisi pakko lukea

Kyllähän ihminen aina keksii siitä omasta olostaan sen kurjan puolen, mutta olisi kiva, kun tekstistä näkyisi edes maininta, että "tiedän tän olevan pientä oikeiden murheiden keskellä, mutta mua ärsyttää..."

Avasin ketjun, koska ajattelin otsikosta, että on joku oikea syy miksi loppuraskaus on raastavaa. Yllätyksekseni ei ollut mitään syytä.



Ja kyllä, minä aina mainitsen täällä kirjoittaessani, että huoleni/kysymykseni/valitukseni on pieni, mutta se ärsyttää minua, vaikka tiedän olevan suurempiakin murheita.



Ja enhän sanonut, etteikö saisi marista. Mutta se sävy, jolla tässä ketjussa maristaan on älytön. MINÄ olen raskaan, voi kun minulla on rankkaa. Vaikka on kyse normaalista tapahtumasta joka kestää 38-42 vkoa normaalisti. Ja kaikkihan tietää, että normaalia on, että odottavan aika on pitkä.



Mielistelyä ei suinkaan ole se, että mainitsee ongelmansa oikeasti olevan pieni. Se vaan todistaisi ihmisellä olevan jotain suhteellisuuden tajua. odistaa myös sen, että ihmisen päähän mahtuu omasta ainutlaatuisesta raskaudesta huolimatta muutakin elämää, esimerkiksi ne tuhannet sairastuvat ja kuolevat lapset.



8 taitaa olla juuri niitä, jotka ei osaa katsoa yhtään pidemmälle. Tämä hetki on se kaikki. Kaikki mulle ja heti. Ei taida kauheasti olla vaikeita kokemulsia itselläsi tai lähipiirissäsi tai ainakaan ne eivät ole jättäneet sinuun nöyryyttä ja kiitollisuuutta.

-5-

jos ei saa valittaa omaa oloansa ja sanoa että raskaus kyllästyttää ja sapettaa suorastaan.. Pitääkö joku pyhimys olla ja hymistellä että on hyvä olo ja on se ihanaa olla raskaana?? Ihanaa on, kun on se vauva sylissä ja olo niin onnellinen kuin olla ja voi!

Mitä nöyryyttä ja kiitollisuutta, entäs empatia? Lohduttaminen jos on rankkaa?? Mulle ainakin raskaudet ovat olleet äärettömän raskasta aikaa henkisesti.. Fyysisesti olen voinut hyvin, mutta henkisesti olen ollut aivan loppu!!! Se, että koko ajan odottaa ja tarkkailee omaa oloaan ja vauvaa ja se saamattomuuden tunne! Itse olen muuten todella aktiivinen - teen kaikkia juttuja ja menen oikeastaan koko ajan. Raskaus oli ärsyttävää, junnavaa, oloa koko ajan. Jotkut ihmiset nauttii siitä ettei TARVITSE tehdä mitään - minä en.

Ap:lle.... Koeta kestää vielä hetki!! Ei se enää kauaa vie!! olet jo voiton puolella!! :)

Ja kyllä, minä aina mainitsen täällä kirjoittaessani, että huoleni/kysymykseni/valitukseni on pieni, mutta se ärsyttää minua, vaikka tiedän olevan suurempiakin murheita.

-5-

Luonnollista on, että sitä vauvaa odotellaan keskimäärin 40 viikkoa.

Empatiaa? Loppuraskauden jaksamiseen, hehhehh...



No, minäpä kokeilen:

Voi ap ja muut kärsivät. Kylläpä teitä koetellaan. Kyllä säälin teitä, teillähän on niin raskasta. Mutta hei, koittakaa kestää, jos kaikki menee hyvin saatte vauvan syliinne takuu varmasti ennemmin tai myöhemmin.

Terveisin eräs, joka ei ymmärrä valitkuksianne ollenkaan.

Mahtaa esimerkiksi lapsettomuudesta kärsiviä hieman ärsyttää "kärsimyksenne".

enkä ole kertaakaan valittanut raskaudestani. Välillä on tietysti tukalaa, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa vinkua asiasta. Olen enemmän kuin kiitollinen. Ehkäpä lapseton osaa arvostaa tätä asiaa enemmän.

mitään maininnutkaan. -5-

Voi jestas. Kyllä täällä kaikki otetaan niin vakavasti.

Minun puolestani jokainen saa aivan rauhassa valittaa omista mitättömän pienistä tai suuren suurista ongelmistaan niin paljon kuin haluaa, jos se oloa helpottaa. Ei ole minulta pois.

Pystyn jopa ymmärtämään sen, että loppuraskaus on tukalaa, vaikkei mitään isompia vaivoja tai ongelmia olisikaan.

Ärsyttää toki marista omaa vointiaan ja olen kiitollinen masussani kasvavasta lapsosesta mutta kaikesta huolimatta koen raskaudesta kurjaa oloa ja odotan kovasti että vauva jo syntyisi...



Lapsi on meille kolmas ja tällä hetkellä on rv 36+0...



Vaivoja on ihan tolkuttomasti... Alhainen verepaine, heittelehtivä verensokeri ja näistä oireina pahat pyörryttämiskohtaukset, näköharhat, paine korvissa, sekavuus, päänsärky jne. Häpyluu kipeä ja kävely vaikeaa, lantio ja alaselkä kipuilevat ja liikkuminen ja oleminen hankalaa, valtava vatsa, suuri määrä supistuksia, rankka väsymys joka kaataa lyijyn raskaana uneen, huono olo, ummetus, levottomat jalat jne...

Minä tunnen huonoa omatuntoa siitä että koen oloni tukalaksi. Koen huonoa omaa tuntoa valittamisesta, siitä että olen kyvytön hoitamaan perhettäni ja askareitani samalla teholla kuin normaalisti jne.

Siihen kun lisätään tilanteet joissa miehen suku sättii minua eikä ymmärrä minun tämän hetkistä kuntoani vaan olettaa minun teeskentelevän tms...



Olen itkuherkkä raunio joka itkee tällä hetkellä kaikesta... En odota mitään muuta maailmassa niin paljon kuin sitä että saan masussa kasvavan pienokaisen kunnossa syliimme ja saan olla taas ehjä vaimo ja äiti perheelleni.



Anteeksi teille äkäisille narinani...

Enää on viimeiset päivät kyseessä... vaikka tiedänkin kuinka pitkiä ne päivät ovat.



t. perässä tullaan rv 35+6

Juttuni pointti oli omista murheista marina. En ole marissut tässä yhdestäkään omasta ongelmastani.

Jos kirjoitan av:lle omista pienistä murheistani, niin silloin kyllä olen maininnut jotenkin, että onhan niitä isompiakin ongelmia olemassa.

Taidat jatkaa vaikka kuinka kauan?

Minä lopetan inttämisen tähän, jos et halua ymmärtää, niin turha jankuttaa.

Taitaa vanha sananlaskukin sanoa, että viisas lopettaa ajoissa. -5-

Kaikki varmasti jostain asiasta valittaessaan automaattisesti ymmärtävät, että maailmassa on paljon suurempiakin ongelmia olemassa. Miksi mainita sitä itsestään selvää asiaa joka kerta erikseen. Ei minusta ole tarpeellista sanoa esim. "Olen niin väsynyt, etten jaksa edes peseytyä. Mutta tokihan nälänhätä Etiopiassa on paljon suurempi ongelma kuin tämä omani."



Saa valittaa, vaikka ongelma ei mitenkään maata kaatava olisikaan. Sehän näissä nettipalstoissa onkin niin kätevää ja kivaa.