USA:ssa asuneet! Miksi palasitte Suomeen?

ev

Miehen töiden takia olimme kuusi vuotta Jenkeissä, tultiin Euroopan parin vuoden reissun jälkeen nyt Suomeen. En kyllä kaipaa takaisin Jenkkeihin, jotenkin vaan pidän enemmän suomalaista ja turvallisuudesta mitä täällä on. Asuimme Kaliforniassa, ei toivoakaan että laskisit lapsesi mihinkään yksin, autolla kuljettava joka paikkaan jne. Asumme pääkaupunkiseudulla, ja viihdymme hyvin. Lomilla ollaan käyty moikkaamassa tuttuja, mutta kyllä Suomen olot minun mielestäni ovat paremmat. Olin Jenkeissä kotiäitinä, nyt teen osa-aika töitä, sekin varmaan vaikuttaa :)

niin kertoisin, vaan kun itselläkin on hirveä ikävä takaisin "kotiin"... Miehen työn takia palattiin Suomeen, mutta ollaan kumpikin aivan kypsiä tähän. Vaikka elämä ei aina siellä USA:ssakaan ollut mitään helppoa, pääsääntöisesti oltiin paljon tyytyväisempiä sekä elintasoon että etenkin elämänlaatuun. Sosiaalinen elämä kutistui paluun jölkeen ihan olemattomaksi ,kun ei itsellä eikä tuttavilla ole energiaa mihinkään arjen pyörityksen ohella. USA;ssa käytiin tapaamassa ystäviä, lasten harrastusporukkkakin järjesti kaikenlaista toimintaa jatkuvasti, oli varaa käydä ulkona syömässä, jopa matkustella, nyt ei ole aikaa eikä varaa. Ystäviä on ikävä, ja maisenia ja ilmastoa - eikä edes asuttu missään Kaliforniassa, vaan Coloradossa.

Tietenkään kaikki hyvänpäivän toivotukset ja kyselyt eivät ole niin syvällisiä, mutta kyllä se omaakin päivää piristää, kun vieraat tervehtii iloisella äänellä. Täällähän vieraita ei tervehditä ja puolitutuillekin suunilleen murahdellaan tyyliin, moro vaan.

Että kyllä se seura tekee kaltaisekseen ja tuo iloisuus ja aktiivisuus joka jenkeissä on arkea, puuttuu täältä lähen kokonaan. Harmi, negatiivisuus vie energiaa ihan turhaan!

niin millaisia ihmiset siellä on? Onko amerikkalaiset yhtä kateellisia ja panettelevia kuin suomalaiset?

Siinä lapsi oppii sitä paitsi käyttäytymäänkin, kun on annettava lukurauha toiselle-

Minä nyt taas olen vaan realisti ja tiedän, että 8-vuotias käy 2. luokkaa eli ei niitä läksyjä niin kamalasti ole vielä. Koulunkäynti kun alkaa tosissaan vasta 3. luokalla.

Se pienempi voi olla muualla sen max puoli tuntia, kun 8-vuotias tekee läksyjä.

Meillä on asunut neljä lasta samassa huoneessa, ihan sain läksyt aina tehtyä.

Minusta parin ensimmäisen vuoden aikana opitaan se tapa, jolla myöhemmässä vaiheessa suhtaudutaan opiskeluun. Jos vanhemmilla asia on yhdentekevä, ja lapsi tehköön vaikka keittiön pöydällä läksyt, niin ei hyvältä näytä. Ensimmäisten luokkien aikana pitäisi oppia kuitenkin todella perustavaa laatua olevia taitoja, kuten kirjoittaminen, numerot, lukeminen, jne. Tietysti jos vanhempien asenne on tuo, että opiskelu alkaa vasta 3. luokalla, niin en ihmettele, että meillä on kolmasluokkalaisia, jotka eivät osaa kunnolla edes em. taitoja...

onhan palkkakin parempi. Mutta jos et siis ole kotiäit lähes kaikkia aika/energia meneee töihin. Itse en arvosta tuollaista, ennemmin otan matalamman elintason.