Malttaako teidän 4v. kuunnella satuja?

Ja melkein mitä vaan kirjaa kuuntelee mielellään kainalossa, jos jostain ei tykkää niin sanoo ettei jaksa kuunnella luetaan jotain muuta. Yleensä valitsee itse luettavat kirjat ja kuuntelisi enemmän kuin jaksan ääneen lukea. Iltasatu meillä on luettu lähes joka ilta 1-vuotiaasta asti. Ensin tietysti aloitettiin ihan lyhyistä kirjoista. Nykyään jaksaa jo keskittyä jatkotarinoihinkin. Kiva kun voi lukea pidempääkin kirjaa ja jatkaa seuraavana iltana.

joka kyllä joka ilta valitsee hyllystä mieleisensä kirjan, minkä toivoo isän tai äidin lukevan.

Asettuu vierelle mukamas kuuntelemaan, mutta kun parikin sivua ollaan luettu, niin jo poika alkaa pomppimaan sängyllä, leikkimään leluilla, kurkkimaan ikkunasta ulos, höpöttämään, tai ihan mitä vaan, mutta ei jaksa keskittyneesti kuunnella.

Suuttuu kuitenkin, jos lukemisen lopettaa kesken ;)

Pian 6 v isoveli jaksaa tosi nätisti kuunnella pitkänkin sadun.

Lohduttava kuulla, että muillakin 4 v:llä samanlaista meininkiä ;)

tytölle on siis luettu ihan vauvasta alkaen... Välillä tykkäs kuvakirjoista ja halus kuunnelle edes hetken. Nyt meno on ihan päätöntä kun iltasadun aika tulee. Luen myös päivällä ennen päikkäreille menoa.

On ollut kyllä aina kirjojen perään ja jaksanut kuunnella. Meillä luetaan ioltasadut yleensä sängyssä, eli lapsi on omassa sängyssään ja minä/mies istutaan sängyn vieressä lukemassa. Tosin välillä satuhetki menee plörinäksi 2v:n pikkusisaruksen tohelluksesta.



Jos on enemmän aikaa, luetaan yhdet sadut sohvalla, että voi katsella kuvia ja toiset sadut sitten vielä sängyssä.



Nyt olen lukenut muumeja, Uppo-Nallea ja Heinähattua ja Vilttitossua. Kuvallisista esim. Viirua ja Pesosta, Melukylän lapsia jne. Tytölle kyllä kelpaa melkein mikä tahansa.

tyttö kyllä kuuntelisi, mutta aika ei riitä olla jatkuvasti lukemassa. yhtenä sadepäivänä luettiin koko melukylänlapset, seuraavana päivänä Uppo-Nalle jne. Mutta se on niin lapsesta kiinni. toisten on vielä vaikea keskittyä, mutta kyllä sekin aika vielä koittaa. Ole huoleti!

melkein aina sanoo, että "liian lyhyt".. ja 2vuotiaamme taas olisi koko ajan kääntämässä sivua.. :)

Välillä ois voinut lukea pojan puolesta vaikka koko päivän. Ja itseasiassa tuo on kohta 9v ja tykkää vieläkin että sille luetaan. :)

Luet lapselle "aina" ennen unia-> on väsynyt. Ottakaa tavaksi lukea herättyään. Kun on vielä vähän pöpperössä, niin on kiva käpertyä äidin kainaloon kuuntelemaan. En tiedä jesääko, mutta kokeile. : )

Myy

Meillä kuuntelee kyllä satuja, mutta päikkärit on ihan out. Kyllä sekin otaa päähän.

on kuunnellut 3 vuotiaasta asti pelkkiä luettuja kirjoja, sitä ennen katseltu yhdessä kuvakirjoja ja luettu jokaiselta sivulta yksi lause.



Eemeli, Muumien marraskuu, Ella-kirjat, Hilma-kirjat, Uppo-Nallet, Mauri Kunnaksen kirjat jne.



Muuten hyvin vilkas lapsi, mutta tässä asiassa hyvin keskittyvä

lapseni puheterapeutti suositteli santtu ja teemu kirjoja. ovat kielellisesti hyviä ja lapsi voi olla mukana kirjan lukemisessa. lapselle voi esittää kysymyksiä esim. mitä kaikkea santtu ottaa retkelle mukaan?

lapsi joka ei jaksa keskittyä tai ei ole kielellisesti vahva, niin sellaiselle lapselle ei kannata lukea tyyliin plaa plaa plaa.

Vaikka kuinka kauan. Ei ole meidän lapsella tullut jaksamisen raja vielä vastaan.

piti olla paljon kuvia, että kiinnosti.



Ilman kuvia hän alkoi kuuntelemaan 5-vuotiaana.

luet sellaisia satuja, mitkä ei lasta kiinnosta.



Minulla on kaksi poikaa ja he ovat kiinnostuneita aika erilaisista tarinoista. Isompi on kuunnellut aina ihan mitä vain, mutta nuorempi on kriittisempi. Hän arvioi kirjan heti kahden sivun jälkeen kiinnostaako vai ei.

Käykää yhdessä kirjastossa ja anna hänen valita kirjoja. Anna valita lyhyistä kirjoista... Teemut, Mintut, Ainot ym.

nuorempi taas on kiinnostunut lukemisesta ja oppi itse lukemaan 4,5-vuotiaana. Eli luonteeltaan meidän lapset ovat erilaisia: isompi toiminnallinen ja pienempi keskittyvä.

Poika 4 v alkoi keskittyä satuihin kunnolla 3-vuotiaana, ja pikkusisko 2,5 v melkein samoihin aikoihin, jo alle 2-vuotiaana. Nyt kuuntelevat sujuvasti vaikkapa Fedja-setää ihan niin kauan kuin jaksan lukea.



Joka ilta kuluu melkein pari tuntia isän/äidin sylissä kirjoja kuunnellen. Meille laiskoille vanhemmille sopivaa ajanvietettä ;-) Meillä ovat vielä suht kaikkiruokaisia, keskittyvät lähes mihin tahansa kirjaan lastenloruista sarjakuviin tai perinteisiin satuihin.

Nyt reilut viisu vuotiaana on alkanut kuuntelemaan paremmin ja tämäkin siten, että noin kuukausi sitten aloin aktiivisesti "keskityttämään" häntä. Nyt ihan tykkää kuunnella juttuja. Aiemmin oli ongelma, että keskitti huomiota niin paljon muualle, ettei varmasti pysynyt edes juonessa. Jostain syystä minun kertomiani satuja (siis omasta päästä) on kuitenkin kuunnellut mielellään. Alkuun tein tässä "keskityttämisessä" niin, että kysyin aina sivun jälkeen mitä on tapahtunut ja jos hän ei osannut vastata selitin vielä juonen kulun. Nyt hän haluaisikin aina jo uuden kirjan, jotta olisi jännittävämpää. Edelleen hän pyytää kyselemään eli välillä kysyn kysymyksiä liittyen juoneen varmistaakseni hänen pysyvän mukana.



Minä olen tätä asiaa myös pohtinut. Olen kuitenkin ollut iloinen, että lapseni on jaksanut keskittyä muihin asioihin intensiivisesti. Leikkii pitkiä leikkejä, on opetellut kirjoittamaan ja tekee ahkerasti puuhatehtäviä. Nyt vihdoin on tainnut satujenmaailmakin avautua :)

Nyt viimeisen vuoden ajan on luettu "paksuja" kirjoja jatkokertomuksina ja tyttö kertoo aina ensin mitä kertomuksessa tapahtui viimeksi ja sitten jatketaan kirjaa. Ja luetaan nimenomaan ennen nukkumaan menoa. Lapsi on suunnattoman vilkas ja tempperamenttinen tapaus. Varmaan kaksiviikkoisesta lapselle on luettu iltasatu.