Miksi sektio tehdään mielummin kuin käynnistys?

Se on nopeampi. Käynnistelyä voidaan tehdä kolmekin päivää ja silti se ei välttämättä toteudu. Sitten odotetaan pari päivää ja taas käynnistetään uusiksi. Se voi olla liian hidasta vauvan tilanteeseen nähden. Joskus tarvitaan nopeaa toimintaa. Molemmissa tapauksissahan vauvan olotila määrää lääkärin päätöksen luonteen.

käynnistystä, ei sitten millään. Ja käynnistyksen olisin toivonut, koska pelkään leikkausta.

On harhaluulo kuvitella, että käynnistys olisi tosiaankaan mitenkään nopea juttu. Sektio on nopea.

ja ultran koko arviohan voi heittää pahastikin eli vauva voi olla jopa isompi kuin arvio. Miettisit kuitenkin ennemmin itsesi ja lapsen hyvinvointia.



Mulla käynnistettiin ensimmäinen synnytys (4 päivää) ja se päättyi joka tapauksessa 4 päivää myöhemmin hätäsektioon melkein 18 h synnytyksen "yrityksen" jälkeen, vietettiin vauvan kanssa sairaalassa pari viikkoa, vauva joutui valvontaosastolle ja mulla isoja ongelmia käynnistyksestä johtuvia. Seuraava synnytykseni olikin sitten suoraan sektio edellisen synnytyksen vuoksi ilman eri kyselyjä asiasta. Suunnitellusta sektiosta pääsimme vauvan kanssa 2 vuorokauden kuluttua kotiin ja voin loistavasti ja toivuin nopeasti ja vauva voi erittäin hyvin, ei ongelmia niin kuin ensimmäisellä kerralla.

Mutta miksi on näin, että mielummin leikkaavat kuin käynnistävät, eteenkin jos äiti pelkää leikkausta?

Jos näkevät ultralla, että lapsesi ei alakautta tule ilman suurta riskiä vammautua (synnytyksessä jää puristuksiin ja tulee hapenpuutetta lapsen aivoille), niin sun leikkauspelkosi on pikkujuttu siinä mittakaavassa. Osoitat vaan omituista itsekkyyttä. Itsekin pelkään leikkausta enemmän kuin alakautta synnytystä, enkä siihen halua, mutta en kyllä taistelisi vastaan, jos kerta vauva on iso ja vauvan etu on sektio.

tapahtuvan jumiutumisen ja sen kautta aivojen hapenpuutteen vuoksi ei pelota, niin sitten vaan käynnistelemään. Sori vaan mutta se on vaan niin, että sen päättää lääkäri, et sinä. Hyvä, että edes joku pitää pienen avuttoman vauvan puolta, jos vammautumisriski on äidille ylipääsemättömän vaikea käsite ymmärtää! Herää pahvi!

ja sektion olisin viimeisellä kerralla halunnut. Se ei tullut edes harkintaan, vaikka itkin ja rukoilin ettei tarvitsisi synnyttää yli 4 kiloista lasta alateitse, kun itsekin olen ihan hyttyssarjakokoa. Minut laitettiin jonnekin pelkopolille keskustelemaan, jossa oltiin ivallisia ja ihmeteltiin, miksi sitten haluan lapsen, jos en halua synnyttää, pidettiin ihan tyhmänä ja pimahtaneena.

Ensin käynnistetään ja sitten se sektio jossei mitään tapahdu!

Jos lapsi on liian iso, eikä mahdu läpi synnytyskanavasta, ei todellakaan ole mitään järkeä käynnistää synnytystä. Joskus tapauksissa, joissa synnytys alakautta olisi ehkä jotenkin mahdollinen, sitä saatetaan ensin yrittää. Käynnistys on raskasta äidille, että joskus vaarallista myös lapselle vrt myös käynnistyksessä seurataan lapsen sydänääniä jatkuvasti. Leikkaus on vähemmän riskialtis vaihtoehto, mikäli katsotaan lantio liian pieneksi suhteessa vauvan kokoon. Vauva voi saada jopa elinikäisen vaurion hapenpuutteesta tai Erbin pareesin mikäli jää kiinni hartioistaan. Pahimmassa tapauksessa menettää henkensä. Siinä on äidin leikkauspelko tosiaan pieni asia. Toki asiasta voi yrittää keskustella lääkärin kanssa, mitä mieltä hän käynnistyksestä olisi. Mutta et valitettavasti itse voi asiaa päättää, oman mielipiteesi voit ilmaista. Mieti, kumpi on tärkeämpää. Lapsen terveys vai sinun pelkosi? Sektio on ihan yhtä ok synnytystapa kuin alatiesynnytys. Jos sinulle muuta väitetään, älä usko. Tsemppiä! t. kahdesti koettu käynnistysyritys ja sektio

käynnistystä eikä yhtään sektiota.



Riippuu ihan tilanteesta, alatiesynnytys on aina ensisijainen vaihtoehto, sektio poikkeus.