Lue keskustelun säännöt.
Erotako ns. hyvästä mutta intohimottomasta suhteesta?
09.08.2008 |
Naimisissa olemme olleet 10 vuotta. Olemme alkaneet seurustelemaan, kun olin 16 ja mies 18. Suhteessa ei ole alkoholin käyttöä, väkivaltaa tms. Kunhan vain olemme yhdessä. Lapsia on kaksi, 4 ja 6-vuotiaat. Seksiä ei ole ollut koskaan usein, paitsi silloin ihan alussa nuorina. Raskausaikoina ei ollut ollenkaan, imetysaikoina toooosi harvoin. Nyt on vuoden aikana ollut 3 kertaa. Kyllä, minulla on ne almanakassa muistissa. Tiedän, että minulla on haluja.
Yritystä ei ole enää kummallakaan. Kumpikaan ei jaksa vaivautua. Olemme puhuneet asiasta, mutta ei homma puheella parane. Puheitten mukaan kumpikin haluaisi, mutta emme vaan saa sitä keskenämme aikaiseksi. Emme ole pettäneet tms. Tyydytämme, tai ainakin minä, itsemme ihan itsekseen salaa toisen tietämättä.
Yhteistä aikaa ei ole eikä sitä ole mahdollista saada, koska tukiverkkoja ei ole. Ja mll:n hoitajan parin tunnin aikana homma ei onnistu. Iltaisin lasten mentyä on toki aikaa.
Onkohan tämmöisestä vuosia jatkuneesta sisko-veli-suhteesta enää paluuta? Teettekö te muut seksisuhteen eteen paljon töitä? Ja kuinka paljon? Asteikolla 1-10.
Kommentit (6)
Ei vaan jaksa innostua.Olen ollut aina kaikissa suhdekeskusteluissa aloitteen tekijä, joka ottaa asiat puheeksi. Minä en vaan enää jaksa "holhota" tuota miestä. Se ei osaa ottaa missään asiassa ohjia käsiinsä. Joskus se on kysynyt, rakastellaanko. No kiitos ei, kun sanat ei tarkoita mitään. Tekoja se ei tee. Mä oikeasti mietin eri vaihtoehtoja tän seksipuolen suhteen. Ero on ainoa tai joku eri nukkumaanmenoaika yms. Rakastajaa en aio ottaa, vaikka kieltämättä seolisi varmaan paras ratkaisu. Mutta siihen mulla ei ole aikaa ja moraalikin tulee vastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen vuoksi en voi oikein sanoa mitään. Jos voisin niin sanoisin, että tyydy tilanteeseen...ruoho on todella harvoin vihreämpää aidan takana.
Mutta itsekin aloitin yhden tyypin kanssa 16 vuotiaana ja meille tuli ero juuri tuon veli sisko tunteen vuoksi. Löysin uuden miehen, jonka kanssa tunsin niitä intohimoisia tunteita ja olemme vieläkin yhdessä mutta kyllä ne suuremmat intohimon tunteet ovat laantuneet pyykkivuoren ja lapsiperheen arjen alle...Mutta itse en oikeastaan kaipaa enempää...koska sain kokea ne intohimon tunteet.
nyt olen tyytyväinen pieniin haleihin ja yhteen kuuluvuuden tunteeseen.
Mutta sanoisin kuitenkin, että jos rakastelette 3 krt/v, niin silloin suhteesta puuttuu melko tärkeä elementti. En tiedä, erotako vai eikö? Kysy itseltäsi, mitä haluat parisuhteelta nyt, entä tulevaisuudessa? Sydämessäsi tiedät ratkaisun.
Mutta en koe asiaa ongelmana. Meillä on ihan toimiva suhde, hellyyttä riittää ilman seksiäkin. Itse esim. nautin hieronnasta paljon enemmän kuin seksistä.
Intohimoa oli tietysti alussa enemmän, mutta suhteen normaalin kaareen kuuluu, että seksi vähenee. (vrt. yleinen esimerkki: jos 2 ekan vuoden aikana laittaa herneen purkkiin jokaisesta seksikerrasta ja 2 vuoden jälkeen ottaa yhden pois joka kerta, purkki ei koskaan ehdi tyhjentyä... Tämä pätee suurimpaan osaan suhteista, vaikka ne jatkuisivat vuosikymmeniä)
Ja asteikolla 1-10 voin sanoa, että töitä ei tarvitse tehdä seksisuhteen eteen edes 1n vertaa, kun kemiat toimivat ja toisesta nauttii niin seksin kuin minkä tahansa arkisen asian merkeissä. Huumorintaju sekä läheisyys/hellyys pitää suhteen terveenä. Tosin joo, töitä pitää tehdä sen eteen, että rakastelulle saa aikaa. Muutoin hellyydenosoitukset tulevat luonnostaan oli yleisöä (lue lapsia) tai ei lähimaisemissa. Ja yllätys yllätys, aina ei tarvi olla seksiä! Jos väsyttää tms, tai niinkuin nyt rv 33 vähän rajoittaa=) asia pitää ottaa huumorilla ja hellyydellä, ja tunnustaa itselleen, että vielä on elämää jäljellä tämän miehen kanssa raskauden jälkeenkin (tai stressin, väsymyksen jne mitä nyt sitten elämässä kohdalle osuukaan).