Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En pääse millään yli äidin kuolemasta, aikaa jo kymmenen vuotta. Terapiat käyty.

Vierailija
28.06.2008 |

.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
28.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se suru varmaan koskaan mihinkään häviäkään. Mun äidin kuolemasta on 2 vuotta ja vieläkin itken useita kertoja viikossa.

Vierailija
2/6 |
28.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en suoraan sanoen usko että sitä tulee koskaan tapahtumaan. Tietysti elämä jatkuu, mutta kyllä se suru siellä taustalla koko ajan on. Aikaa minullakin kymmenen vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
28.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

en suoraan sanoen usko että sitä tulee koskaan tapahtumaan. Tietysti elämä jatkuu, mutta kyllä se suru siellä taustalla koko ajan on. Aikaa minullakin kymmenen vuotta.

Vierailija
4/6 |
28.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse oman aviomiehen äkillisen kuoleman kokeneena ajattelen, että oman vanhemman menetys, jos itse on jo aikuinen, on tosi surullinen asia, mutta kuuluu valitettavasti meidän jokaisen elämään, eikä se ole mikään sellainen odottamaton vastoinkäyminen, minkä pitäisi suistaa raiteiltaan.

Vierailija
5/6 |
28.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eipä sinun mielipiteesi asiasta paljon kyllä kiinnostakaan.

Vierailija
6/6 |
28.06.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä nelikymppisen äitini yhtäkkinen kuolema oli minulle odottamaton vastoinkäyminen. Olisitko sinä osannut odottaa sitä?

itse oman aviomiehen äkillisen kuoleman kokeneena ajattelen, että oman vanhemman menetys, jos itse on jo aikuinen, on tosi surullinen asia, mutta kuuluu valitettavasti meidän jokaisen elämään, eikä se ole mikään sellainen odottamaton vastoinkäyminen, minkä pitäisi suistaa raiteiltaan.