En pääse millään yli äidin kuolemasta, aikaa jo kymmenen vuotta. Terapiat käyty.
Kommentit (6)
en suoraan sanoen usko että sitä tulee koskaan tapahtumaan. Tietysti elämä jatkuu, mutta kyllä se suru siellä taustalla koko ajan on. Aikaa minullakin kymmenen vuotta.
en suoraan sanoen usko että sitä tulee koskaan tapahtumaan. Tietysti elämä jatkuu, mutta kyllä se suru siellä taustalla koko ajan on. Aikaa minullakin kymmenen vuotta.
itse oman aviomiehen äkillisen kuoleman kokeneena ajattelen, että oman vanhemman menetys, jos itse on jo aikuinen, on tosi surullinen asia, mutta kuuluu valitettavasti meidän jokaisen elämään, eikä se ole mikään sellainen odottamaton vastoinkäyminen, minkä pitäisi suistaa raiteiltaan.
Eipä sinun mielipiteesi asiasta paljon kyllä kiinnostakaan.
Kyllä nelikymppisen äitini yhtäkkinen kuolema oli minulle odottamaton vastoinkäyminen. Olisitko sinä osannut odottaa sitä?
itse oman aviomiehen äkillisen kuoleman kokeneena ajattelen, että oman vanhemman menetys, jos itse on jo aikuinen, on tosi surullinen asia, mutta kuuluu valitettavasti meidän jokaisen elämään, eikä se ole mikään sellainen odottamaton vastoinkäyminen, minkä pitäisi suistaa raiteiltaan.
Ei se suru varmaan koskaan mihinkään häviäkään. Mun äidin kuolemasta on 2 vuotta ja vieläkin itken useita kertoja viikossa.