Onko sinulla arpia?

sitten pienet leikkausarvet

Finniarpia on käsivarressa ja pari naamassa.

sääressä muisto joulukuusenhakureissulta vuodelta -84 muistaakseni. Sitten leikkausarpia myös.

Olen ollut tulipalossa, niihin nöhden mun jumalattomat raskauarvetkin on kauniit.

Lapsena onnettomuudessa saatuja. Plastiikkasairaalassa niitä aikoinaan pariinkin otteeseen yritettiin korjata, mutta kaikkea ei saatu näkymättömiin.

Toisessa polvessa tähystys arpi, samassa polvessa arpi, jonka sain lapsena, kun tipuin navetan pöydältä heinähangon päälle.

Toisessa kämmenessä suht haalea arpi, jonka sain lapsena, kun rikoin ikkunan.

Noiden lisäksi:

sormissa on arpia (muutama haalea ja pari "tuoretta"), nuo haaleat sain nuorena kuvistunneilla + muutama vuosi sitten, kun avasin rokkapurkkia, joka ei suostunut avautumaan. Ja pari kertaa olen vetänyt vahingossa veitsellä sormeen ja rikkonut lasin.

Käsissä ja kaulassa on luomenpoistoista tulleita arpia + yksi pitempi arpi, jonka alkuperää en muista.

Toisen polven sivussa on pitkähkö arpi, kun rikoin joskus lautasen.

Selässä on yksi arpi luomenpoistosta.

Toisen polven alla on kaksi pientä palovamma arpea.

Toisessa käsivarressa on iso jälki, arveksi tuota voi kaiketi kutsua? Raavin tuon joskus teininä melkein vereslihalle unissani, kun olin syönyt jotain mulle sopimatonta ruokaa. Tuota kohtaa ei sinänsä huomaa muuten kuin kesällä, kun iho ruskettuu.

reisissä



pepussa



koko maha aivan täynnä yli navan



pohkeissa

navasta häpykarvoitukseen sektio arpi.

Synnytyksen jäljiltä siis.



Raskausarpia on laajalla pinta-alalla, mutta ne eivät onneksi ole punaisia vaan värittömiä.



Pikkukolhuista on siellä täällä kroppaa, niitä ei tule ajatelleeksi juuri koskaan. Yksi tosin on muisto niin nolosta nuoruuden ryyppykeikasta että välillä hävettää vieläkin kun se osuu silmään.

Polvessa noin 15cm siisti poikittainen viiva, joka tuli lapsena muovinarua päin juostessa, monet luulevat leikkausarveksi.



Ranteessa kämmenpuolella kikkurainen leikkausarpi hermopinteen vapautusleikkauksesta.



Leuassa tikattu arpi kaatumisesta lapsena.



Sektioarpi ja väliliha kursittu kasaan myös.

Luomenpoistosta jäi kaulaan isoin arpeni ja molemmissa jaloissa on kanssa samasta syystä muistot. Lapsena leikkasin leipäveitsellä melkein toisen etusormen pään irti ja sekin näkyy vielä. Ohimolla on vanha vesirokkoarpi, jota joku joskus kuittaili "lobotomia-arveksi . Eivät häiritse minua, ei edes tuo kaulan aika näkyvä jälki. Elämä jättää jälkensä ja niin kuuluu ollakin. Samoin ajattelen rypyistäni, ainakin toistaiseksi. Saa nähdä, mikä on tilanne sitten, kun muistutan enempi rusinaa kuin rypälettä...

Nuoruudessa tehtyjä arpia käsiin /hävettää. Uskokaa tai älkää, että minusta kasvoi silti normaali aikuinen ;D

Menikö jotain vikaa paranemisessa?

isompaa on sit selässä puoli selkää ja edessä rinta, ku tehtiin selästä selkälihaksesta eteen uusi rinta.

ihanat arvet on! Ne on rinta!

Otsassa kaksi arpea pikkulapsiajan törmäilyistä, toisessa käsivarressa koiranpurema ja toisessa kyynärpäässä muisto polkupyöräonnettomuudesta. Pienellä olen päässyt.