OPET hoi! Olenko väärällä alalla?

...kun lukukausi alkaa ensi viikolla ja mietin kuumeisesti mitä kaikkia muita töitä voisin koulutuksellani saada.. Oletteko te muut aina ihan innokkaina aloittamassa uutta lukuvuotta??



t. eräs aineenopettaja, jolla on vasta yksi vuosi työtä takana...oli ihan tappavan rankka ensimmäinen vuosi

jatkuvasti lomilla alkavani inhota töihin paluuta ja laskevani alituiseen, monta päivää on seuraavaan lomaan.

Kotihommia on niin hirveästi, koska oppimateriaalit on uusia vasta-alkajille ja toisaalta tuntien pitoonkaan ei ole tullut rutiinia. Ei ole niin helppoa mennä murkkujen eteen. Uskon, että seuraava vuosi on sinulle jo helpompi. Itse mietin myös usein, mitä muuta hommaa voisi tehdä, mutta ikää on jo jonkin verran, joten täydellinen uran muutos ei kai tule kysymykseen. On tämäkin kohtalo: käydä koulua koko elämänsä aina eläkkeelle asti. Ainoa ilo on lueskella näitä juttuja, joissa haukutaan opettajia. Vaihda alaa, kun vielä olet nuori mikäli hiukankin epäilet viihtymisä tällä alalla.

mulla on kiva luova työyhteisö, jossa kollegat vaihtaa, jakaa ideoita



myös perusrutiinit auttavat arjessa

Ajattelin nyt katsoa miten tämä seuraava vuosi menee.. Pitäisi olla helpompaa, kun tuntimäärä on nyt minimiluokkaa (viime lukuvuonna oli roimasti ylitunteja). Kertaalleen olen kaiken jo tenyt ja samaa rataa voin jatkaa parannellen sieltä täältä. Eniten mua rasittaa se murrosikäisten uhma. Itselläni on uhmaikäisiä lapsia ja olen jo ihan puhki tästä kesästä, kun heidän kanssaan on saanut asettaa rajoja ja vääntää ties mistä pari kuukautta. Ehkä se viime lukuvuosi (siis eka sellainen) veti niin täydellisesti mehut minusta, että siksi tuleva lukuvuosi hirvittää. Ja kun lomakaan ei niin lomalta tuntunut..



Alalle jäämistä puoltavat nuo pitkät lomat (jotka alkavat varmaan tuntua enemmän lomalta, kun lapset kasvavat). En lomia hevin vaihtaisi pois. Mutta jos vuoden päästä on yhtä takkuinen fiilis, voisin ainakin koulumuotoa vaihtaa yläkoulusta jonnekin muualle. Omasta oppiaineestani olen kyllä tosi innostunut ja parhaimmillaan työ on tosi nautittavaa, kun seuraa oppilaiden oppimista ja oivaltamista.



ap

ja molemmat huokailtiin, että työ tuntuu entistä raskaammalta ja puolet ajasta menee hautoessa uranvaihtoa. Palkasta viis, mutta tätä ei loppuelämää halua tehdä. Kaveri on valtionhallinnon virkamies ja minä teollisuudessa esimiestehtävissä. Mitä olen ihmisiä kuunnellut, niin aika tyypillisesti 25-40 -vuotiaat haaveilee alanvaihdosta. Mättää kaikki.